Prahan keväässä

On aika esitellä taas yksi Prahan piilohelmi, nimittäin  Divoká Šárka ja sen maauimala.  Divoká Šárka  on lunnonsuojelualue, jolla on mm. metsää ja niittyä sekä jylhiä kallioita. Alueella on puroja, kävelyreittejä, paikkoja auringonottoon ja oleskeluun. Jos jossakin oma rauha on Prahassa taattu, niin  Divoká Šárkassa. Sitten on se uimala, keskellä aluetta, joka tavallaan on puisto, tavallaan kuitenkaan ei. Kävimme tänään testaamassa sitä ja hyväksi havaitsemassa. Uimala saa vetensä läheisestä purosta, vesi on ainakin netin tietojen mukaan puhdasta, ja kyllä se tosiaan kirkasta olikin. Ja kylmää, koska sitä ei lämmitetä mitenkään. Itse asiassa kampaaja, josta taas eilen kirjoitin, sanoi, että monesti ihmiset käyvät vain kastautumassa altaassa, koska vesi tosiaankin on kylmää. Tänään oli kuitenkin jo aamusta niin lämmintä, että viileässä vedessä oleskelu oli päinvastoin mukavaa. Tärkein syy, miksi halusin uimalaa testata, on se, että hyvä edesmennyt kaverini ...

Viikko vierähtää täällä Berliinissä. Jotenkin olen onnistunut sohlaamaan (taas) oikein kunnolla, muistin ottaa kameran mukaan, mutta kameran muistikortti jäi tietokoneeseen sisälle, tietokone kotona. Ajattelin, että kätevästihän minä ostan uuden kortin, mutta näin sunnuntaisin kaupat on täällä kiinni. Olisi pitänyt sittenkin rynniä eilen Ku'damille eilen illalla kun asian huomasin. No, huomenna uusi yritys, harmi sinänsä, ettei ole mitään hienoa elävöittävää kuvamateriaalia mitä laittaa tämän päivän postaukseen. Kävimme tänään Neuköllnin roomalaistyylisessä kylpylässä, joka on valmistunut vuonna 1914, sopivasti ensimmäiseksi maailmansodaksi. Kuin ihmeen kaupalla se on selvinnyt toisestakin maailmansodasta, toisin kuin suurin osa tästä kaupungista muuten. http://www.berlinerbaederbetriebe.de/index.php?id=77 Neuköllin kaupunginosa on näitä Berliinin monikulttuurisia alueita; ilmeisesti ilta-aikaan vähän arveluttavakin, mutta päiväsaikaan varsin kiinnostava ja rauhallinen.Neuköl...

Olin tänään Totaalitaaristen hallintojen tutkimuskeskuksessa lukemassa salaisen poliisin kuulustelupöytäkirjoja. Sain ne rompulle poltettuna mukaan, joten eipä aikaa periaatteessa tuhlaantunut. Paitsi että kyllä osasi yhden rompun polttaminen viedä aikaa. Odottelin sitä yli puoli tuntia! Itse asiassa aamu-uinti -3 asteisessa ilmassa, toki lämmitetyssä vedessä, teki minut niin uneliaaksi, että taisin vähän torkkua sitä romppua odotellessa - hiljaisessa lukusalissa suhteellisen mukavassa tuolissa istuminen teki sellaista. Sain tuon tutkimuskeskuksen molemmat toimipaikat käytyä saman päivän aikana, joten nyt ei ole kiirekään. Saan luettua ja kopioitua kaiken tarvittavan tällä viikolla. Kun olin lähdössä, pukukaapille tuli minua jututtamaan keski-ikäinen mies, joka ei osannut mitään muuta kieltä kuin tšekkiä. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan hän halusi jutella kanssani. Yritin vaikka millä keinolla selittää, että oma tšekintaitoni on aivan surkea, mutta ei se mitään auttan...

Sunnuntaiaamun hyviä ideoita oli lähteä aamu-uinnille. Vaikka vatsa oli täynnä hotellin aamupalaa, ei se menoa haitannut, ja kylläpä se ruoka siina suli, kun huomasin ratikasta 18 ratikkaan 17 vaihtaessani että jaha, numeron 17 reitti onkin poikki. No, ei ollut liian täysi olo, kun oli taapertanut Vltavan rantaa niin pitkälle, että pääsin lopulta sen numeron 17 reitille. Kävin tänään amerikkalaisen ystäväni T:n kanssa katsomassa Bilekin villaa. František Bílek oli tšekkiläisen art nouveau -tyylin edustaja, kuvanveistäjä ja arkkitehti. Päädyin vierailemaan villassa, koska yksi henkilö, joka liittyy tutkimukseeni, oli saanut syvästi vaikutteita Bilekin töistä. Kuvat eivät välttämättä ihan täysin tee oikeutta Bilekin töille. Mitään tämän kaltaista art nouveau -taidetta en ole ennen nähnyt. Hänen tyylinsä on jotenkin pehmeälinjaisempaa kuin perinteisessä art nouveaussa on tapana. Töistä välittyy myös syvä uskonnollisuus, joskaan ei julistava sellainen, vaan tapa katsoa maailma...

Vielä tuli käytyä Sudeettialueella, Liberecissä, joka on tunnettu talviurheilukeskus. Pienenksi kaupungiksi siellä on valtavasti urheilumahdollisuuksia, keskustassa oli myös suuri kauppakeskus, mikä kielii siitä, että matkailijoita käy paljon. Kävin testaamassa kaupungin uimahallia, joka on sekin ihan keskustan kupeessa ja kävelymatkan päässä. Hyvä ja siisti oli. Liberec oli aikanan Sudeettimaan pääkaupunki, joten kävin kaupungin museossa siinä toivossa, että sudeettisaksalaisista löytyisi jotakin tietoa. Siellä ei kuitenkaan ollut heistä mainintaa edes sanalla, vaikka pysyväisnäyttely kertoi alueen historiasta. Tällaista saa kai aikaan etninen puhdistus.Tässä kuva museosta ulkoapäin, se on hyvässä kunnossa ja koristeellinen, ulkonäkö kielii menneisyyden keisarillisesta loistosta.Sisältä ei saanut kuvata, mutta se ei ollut menetys, näyttelyt olivat tappavan tylsiä. Museon yhteydessä on myös kirjasto. En tutustunut sihen, koska mielestäni kukaan virkailijoista ei näyttänyt siltä, ett...

Uskotaan, että salama ei iske kahdesti samaan paikkaan. Tänään tuli todistettua, ettei se iskekään, se iskee kolmesti. Olimme kaupungilla ja meidät yllätti raju ukkosmyrsky. Olimme kävelemässä kauppakadulla ja salama iski ihan kohdalle. Vannon, että tunsin sen salaman jotenkin, koska vielä pitkään ihoani kuumotti. Otimme taksin ja kohta salama iski uudestaan kohdalle, sitten se tapahtui vielä kolmannenkin kerran, mutta autossa se ei tuntunut miltään. Ukkoset tulevat helposti tällaisiin laaksoihin eivätkä tahdo millään lähteä pois. Päädyimme taksilla kaupungin uimahallille, joka on aivan uusi. Hämmästyksekseni siellä oli sama pukuhuone miehille ja naisille. Tila oli iso ja siellä oli paljon lukittavia lokeroita, mutta ei erikseen miesten ja naisten puolta. Kai tämä on niitä kulttuurieroja taas. Mietin, miten täällä oikein vaihdetaan vaatteita, mutta en tietenkään voinut ruveta muita katselemaan, koska olisin pian itse leimautunut "poikkeavaksi". Menin vessaan laittamaan uim...

Tšekkikalenterin mukaan tänään on kuulemma kevään ensimmäinen päivä. Allakka tietää. Oli nimittäin lämmintä ja oikea aurinkolasikeli. Näin iltaa kohti kuitenkin viilenee, sillä kirkas taivas tietää myös yöpakkasia. Maauimala oli täynnä väkeä, eikä ihme. Ensimmäistä kertaa ei tuntunut hyytävältä mennä ulkoaltaaseen. Tänään yhdellä luennolla oli puhetta sankareista. Monikin opiskelija tuntui pitävän Václav Havelia jonkinlaisena sankarina, tai ainakin kunnioitettavana henkilönä, mutta kuulemma moni tšekki kokee, ettei samettivallankumous käytännössä muuttanut mitään, vaan elämä jatkuu aivan samanlaisena. Täytyy myöntää, etten nyt taaskaan oikein ymmärrä. Olen kuitenkin käynyt Itä-Euroopassa sosialismin aikaan ja voin sanoa, että on täällä monikin asia muuttunut. Paljon on tapahtunut muutosta kymmenessäkin vuodessa. Vai onko se niin, että samettivallankumouksen toivottiin muuttavan elämää niin, ettei itse tarvitse tehdä mitään? Sehän tässä ns. vapaassa maailmassa elämisessä on niin vai...

Tänään on ollut hieman hiljaisempi päivä, olen ollut vähän väsynyt ja nukkunut univelkoja pois. Ajattelin ensin käydä jossakin museossa, mutta en sitten jaksanutkaan keskittyä. Sen sijaan kävin aamu-uinnilla ja kirkossa. Molemmat olivat virkistäviä juttuja. Ilmeisesti kaikki hyvät uimarit tulevat viikonloppuaamuina, kun nyt oli altaassa vilskettä. Olen tällä viikolla käynyt parina päivänä Malá Stranan kaupunginosassa, eli ns. Pienellä puolella. Alue on oikein sympaattinen, ja kaupunkikuvaa hallitsevat ratikat. Joskus kapean portin kohdalla ratikan täytyy odottaa, että vastaantuleva ajopeli pääsee ensin portista läpi. Tätä aluetta Jan Neruda kuvaa Prahalaistarinoissaan , joita en vieläkään ole ehtinyt lukea. Ylipäänsä lukeminen on jäänyt täällä vähän sivuun, kun elämä itsessään on niin jännittävää seikkailua, ettei tarvitse uppoutua vaihtoehtoisiin todellisuuksiin. Malá Stranassa sattui minulle ehkä kummallisin antikvariaattikokemus tähän ikään mennessä. Ja tämä on aika hyvin, si...

Ei se laatu, vaan se määrä - vai miten se oli? Olen tänään lukenut amerikkalaisen runouden kurssille 42-sivuisen Walt Whitmanin runon Song of Myself . Tuntuu siltä, että täällä luetutetaan isoja tekstimääriä pelkän lukemisen vuoksi, ei niinkään panosteta siihen, että tekstejä opittaisiin ymmärtämään. Proosassa keskitytään pitkälti juoneen, ei tulkintaan tai kirjoittamisajankohdan taustoitukseen. Enpä sitten ole proosakursseja ottanutkaan, koska jo yläasteella huomautettiin siitä, jos kirjaesitelmässä vain referoi juonta. Ja minä olen käynyt peruskoulun silloin, kun presidenttinä oli Koivisto ja Halonen sosiaaliministeri vain. No, torstaina selviää, miten tätä runojättiläistä käsitellän, minulle se ei avautunut ainakaan näin ensilukemalla. Internetistäkään ei ollut apua kovinkaan monipuolisiin tulkinnanavaimiin, siellä todetaan tekstin viittaavan homoeroottiseen itsetyydytykseen. Täältä löytyy Whitmanin runo, jos joku haluaa sen lukea. http://www.princeton.edu/~batke/logr/log_026...

 Aloitetaan runotorstailla tänään. Aiheena on "rieha". http://runoruno.vuodatus.net/ Riehaan osallistuin ja niin ilonen olin ettei hymy sulanut poskilihaksista ennen kuin vähän hieroin niitä. Se tapahtui seuraavana aamuna kun piti saada jo aamutee juotua ja minä vain hymyilin kun tee valui pitkin niitä nauravia poskia. * * * Olin valinnut torstaipäivälle kolme luentoa, mutta päätin, että osallistun jatkossa niistä vain kahdelle. Mediakurssi ja American poetry vaikuttivat hyödyllisiltä, kun taas Anglo-American literaturessa oli iso kasa kirjoja luettavana, mikä itsessään ei ole huono asia, mutta kun olin lukenut jo ne kirjat, niin koin, etten saa tuosta kurssista mitään uutta irti. Osan kirjoista olin jo lukenut moneen kertaan eri kursseille, joten motivaatio olisi tosiaan ollut nollassa. Nämä kaksi kurssia, joille osallistun, tuntuvat ensivaikutelmaltaan hyviltä. Veroksun hieman täkäläistä tapaa pitää pikkukoe jokaisen luennon alussa edellisestä tekstistä. Ei...

Joskus hyvänmielen tonttu voi paeta ihan jonkun tyhmän pikkuasian vuoksi. Tänään se tapahtui aamu-uinnille mennessä. Uimalassa täytyy lukosta maksaa 100 kruunun, eli noin 4 euron pantti. Lähtiessä pantin saa takaisin. Olin juuri maksanut pienellä rahalla uintimaksuni, joten lompakossani oli vain isoja seteleitä. Pienin oli kaksisatanen. Lukkoja vahtivat eläkeläismummot eivät pienistä stressaile, mutta kahdesta asiasta he eivät tingi. Ensimmäinen on se, että että jos on yli maksamansa ajan, joutuu pulittamaan lisämaksua; ja toinen on se, että pantti on tasan se satanen. Tätä sääntöä nyt sitten uhmasin ja yritin tarjota 200 korunan panttia, ei mennyt läpi, ei. Menkää rouva hyvä kassalle vaihtamaan pienemmäksi, jos ei teillä ole.  Jaa että jonoon takaisin? Miksei näillä lukkovahdeilla ole omaa vaihtokassaa? Tuskin olen ensimmäinen, jolla ei ole tasarahaaa. Byrokratiaan lopullisesti hiiltyneenä aloin mielenosoituksellisesti laskea kolikoitani. Ja kas, sieltä löytyi kuin löy...

Tänään ei olekaan ollut mahdollisuutta hoidella mitään käytännönasioita, niin päätin lähteä ensin aamu-uinnille ja sitten opettelemaan, miten noita ratikoita ja busseja käytetään. Alkoivat hahmottua paremmin. Myös maauimalassa onnistuin jo käymään pientä dialogia  tšekiksi yhden vanhan tädin kanssa, joka katsoi tarpeelliseksi kertoa minulle, ettei tässä saa vielä laittaa kenkiä jalkaan, vaan vasta muutaman metrin päässä. Sain sanottua ensin, etten oikein ymmärtänyt. Sitten hän sanoi: "Kengät, tuolla." Vastasin, että anteeksi, en tiennyt. Ja siinäpä se dialogi sitten olikin. :) Mutta on tämä nyt jo edistystä sentään! Uimalassa oli melko vähän väkeä, tai ainakin ulkoaltaassa oli paljon tilaa. En tiedä, mahtavatko paikalliset arastella ulkona uimista, kun lämpöä oli vain 7 astetta. Vesi oli kuitenkin 26-asteista, joten hyvä siinä oli uida. Varmasti ensimmäisten lämpimien päivien tultua koko allas on täynnä väkeä. Suomessa jos on ulkoallas auki, niin sinne löytyy menijöitä, oli...

Eilen illalla kävin vielä uimassa paikallisessa uimahallissa. Ensin polskin sisäaltaassa, mutta se oli hyvin täynnä ja kaiken aikaa vain pienempi tila jäi varsinaisille uijille, kun eri uimaseurat ottivat koko ajan osia altaasta käyttöön, joten kyllästyin reilussa 20 minuutissa. Sitten kuitenkin uskaltauduin vielä ulkoaltaaseen, ja se kannatti! Allas oli iso, uijia oli vähän. Ilta jo pimeni, höyry nousi ja ihmiset uivat rauhallisesti ja toisille tilaa antaen, vaikkei siinä paljon eteensä nähnyt. Tuonne yritän mennä huomenaamulla taas, toivottavasti löydän järkevämmän reitin, sillä se, minkä valitsin, oli hirmu hankala monine portaineen. Uimala kun sijaitsee ihan Vltava-joen rannassa (ei sentään joessa), niin sinne piti tosiaan täältä "vuorelta" laskeutua. Jos ette sattumalta tiedä, niin Praha on aika kukkulainen kaupunki, jopa Turku jää toiseksi, vaikka sielläkin tuntuu välillä, että on pakko aina joko nousta tai laskeutua vuorelle. Kuvata siellä ei saa, minkä ymmärrän, mut...

Kävin tänään aamu-uinnilla ja samalla hyvästelemässä uintikeskus Ulpukan. Saunan lauteilla viereeni istui venäläinen nainen. Kun kävi ilmi, ettei hän ymmärrä suomea, aloin päättäväisesti puhua hänelle venäjää minkä parhaiten taisin. Haluaisin itse, että vieraassa maassa minulle edes yritettäisiin puhua, etten aina jäisi kielimuurin taakse. Taas kerran harmittelin sitä, etten ole kovinkaan hyvä puhumaan venäjää. Hän silti ilahtui siitä, että sai vähän jutella omalla äidinkielellään. Annoin hänen puhua, koska kuitenkin ymmärrän venäjää aika hyvin. Hän kertoi olevansa Viipurista ja asuneensa kaksi vuotta Suomessa. Suomalainen mies on ollut töissä Venäjällä ja puhuu venäjää hyvin, joten suomen oppiminen on jäänyt melko vähäiseksi. Miehen aikuisten lasten kanssa suomea voisi puhua, mutta lapset ovat kuulemma sitä mieltä, että isä on mennyt naimisiin jonkun "hullun venäläisen eläkeläisnaisen" kanssa. Nainen kertoi tätä naureskellen, mutta jostakin syvältä nousi kuitenkin surumiel...