torstai 10. helmikuuta 2011

Poliisi auttaa ja suojelee (osa 2) ja jotkut vihannekset täytyykin punnita

Eilen illalla kävin vielä uimassa paikallisessa uimahallissa. Ensin polskin sisäaltaassa, mutta se oli hyvin täynnä ja kaiken aikaa vain pienempi tila jäi varsinaisille uijille, kun eri uimaseurat ottivat koko ajan osia altaasta käyttöön, joten kyllästyin reilussa 20 minuutissa. Sitten kuitenkin uskaltauduin vielä ulkoaltaaseen, ja se kannatti! Allas oli iso, uijia oli vähän. Ilta jo pimeni, höyry nousi ja ihmiset uivat rauhallisesti ja toisille tilaa antaen, vaikkei siinä paljon eteensä nähnyt. Tuonne yritän mennä huomenaamulla taas, toivottavasti löydän järkevämmän reitin, sillä se, minkä valitsin, oli hirmu hankala monine portaineen. Uimala kun sijaitsee ihan Vltava-joen rannassa (ei sentään joessa), niin sinne piti tosiaan täältä "vuorelta" laskeutua. Jos ette sattumalta tiedä, niin Praha on aika kukkulainen kaupunki, jopa Turku jää toiseksi, vaikka sielläkin tuntuu välillä, että on pakko aina joko nousta tai laskeutua vuorelle.

Kuvata siellä ei saa, minkä ymmärrän, mutta tässä linkki, jos jotakuta kiinnostaa uiminen Prahassa:

http://www.pragueexperience.com/places.asp?PlaceID=805

Tänään sitten lähdin uudella innolla sille toiselle poliisiasemalle, jolle minut oli eilen ohjattu paikalliselta kortteliasemalta. Kaksi tätiä, jotka tietenkään eivät osanneet englantia, kysyivät asiaani, ja kun ymmärsivät sanan register, antoivat minulle tällaisen lappusen.


Heillä oli näitä monistettuna oikein. Tulkitsin tämän näin, että Prahan alueilla 2, 4, 5 ja 10 asuvien täytyy rekisteröinti tehdä tietyssä paikassa, jonka osoite on Cigankova 2, Chodovissa. Sinne mennään siten, että ensin metrolla Chodovin asemalle, sitten bussilla 118, 154 tai 197 pysäkille nimeltä Na jelenach.

No, se Cigankova löytyi kartalta, metroasemalle pääsin, bussiinkin pääsin , mutta sitä bussipysäkkiä en sitten joko nähnyt tai sitä ei tullut. Ajattelin, että kaipa tämä bussi jonnekin keskustaan sitten lopulta menee. (Näin siis turkulaislogiikalla.) Mutta se veikin yhä pidemmälle lähiöihin. Ajattelin, että mitähän tästä nyt tulee ja pääsenkö ikinä omalle puolelleni kaupunkia. Pian kuitenkin äkkäsin metroaseman, hyppäsin pois, ja kas, metro vei minut vanhaan kaupunkiin! Tänään opin sen, että noiden bussien funktio on viedä ihmisiä lähiöistä toiseen sekä metro- ja ratikkapysäkeille niistä kauemmista lähiöistä, joihin metroverkko ei ylety.

No, se rekisteröinti jäi tekemättä tänäänkin. Seuraava siirtoni on ottaa yhteyttä akatemian vararehtoriin ja kysyä häneltä apua, koska nyt ei vaan omat taidot riitä. Mielestäni ymmärsin vielä niiden naisten suulliset ohjeetkin, mutta kielitaitoni on niin hatara, että saatoin toki ymmärtää väärinkin. Se kyllä kiukuttaa, että ymmärrän jonkin verran kieltä, mutta ei ole paukkuja sen vertaa, että pystyisin kunnolla vastaamaan.

Suomeen palaava vaihto-opiskelija J tuli minua ystävällisesti vastaan keskustaan, kävin ostamassa häneltä vähän tavaroita, joita minulta itseltäni täällä uupuu. Hän myös oli kiltti ja neuvoi uuden kännykän käytössä, kun en löytänyt siitä tiettyjä toimintoja millään. Sain siihen muuten englanninkieliset asetukset päälle, kun aamupalaa syödessäni testailin sitä. Yhtäkkiä, en tiedä, mitä tein, mutta näin edessäni vaihtoehdon jazyk, josta avautuivat vaihtoehdot englanti ja tšekki. Bingo, sain lopettaa taistelun puhelimeni kanssa. J:n mukaan muuten  nämä erilaiset odottelemiset  ja paikasta toiseen juoksemiset ovat tyypillistä Tšekkiä. Sain apua ja hyödyllistä tavaraa, siitä kiitokset J:lle, jos satut tämän lukemaan!

Kun kaikki on uutta, niin ihmeen hyvin oppii oleman stressailematta pienistä, kuten vaikkapa siitä, että ne J:lta  saadut tavarat levisivät pitkin metron portaita, kun kassista petti pohja. Ihmiset auttoivat ja sain kaiken kannettua ihan hyvin. Tai siitä, että eilen taisin jättää jukurttini poliisiaseman pöydälle... Tai siitä, että kaupan kassa vaatii, että haen toisen paketillisen pesuainetta, kun niitä saa kaksi yhden hinnalla. Eikä minulla ole näköjään taaskaan tarpeeksi kielitaitoa selittääkseni, että kiitos, en tarvitse niin paljoa pesuainetta koko täälläoloaikanani. Kun sitten kiltisti olen käynyt hakemassa toisen paketin, niin myyjä kehottaa vielä käymään punnitsemassa osan vihanneksista. Ja kassajono seisoo...

Täällä on muuten sellainen systeemi, että vihannekset joko punnitaan kassalla, tai sitten vihannesosastolla yksi myyjä hoitelee vaakaa tai vaakoja. Ihmiset asettavat vihannekset vaa'alle ja myyjä painaa nappia. Tosin tuossa Sparissa, jossa käyn, kurkkua näköjään ei tarvinnut punnita eikä lehtisalaattia. Paprika ja tomaatit sen sijaan piti. Suomessa joko halutaan uskoa ihmisten rehellisyyteen, tai kaupat laskevat hävikin olevan pienempi kuin vaakanapin painajan palkka.

Toiset maistelevat oluita tai viinejä, minä paprikoita. Tänään ostin tällaisen komean yksilön. Maku oli mieto, mutta siinä oli väkevä jälkimaku. Ja nyt tuntuu, että vatsahapot poreilevat. Otin vain pienen palan, taidan kokeilla jossakin vaiheessa ostamiani gulassiaineksia ja lisätä tuon paprikan siihen.


Prahan muodista on minulta kyselty, joten kirjoitanpa vielä sanasen siitä. Luin tänään nimittäin Marian Keyesin kirjaa Under the Duvet, ja siinä hän kuvaa matkaansa Prahaan sukulaisensa häihin. Hän toteaa prahattarien (onko tämä sana?) pukeutuvan hyvin naisellisesti ja paljastavasti. Teksti kertoo 1990-luvusta, eli se on noin kymmenen vuotta vanha. Tällaista en ole itse havainnut. Mielestäni tyyli on asiallinen, mutta rento. Ulkoilutakilla voi hyvin mennä kaupungilla erottumatta joukosta. Värimaailma, jota paikalliset suosivat, on hillitty, ehkä pohjoismaisen silmään liiankin tasainen. Monilla on selvästi varma maku, mutta pukeutumiseen ei suhtauduta ihan yhtä tiukasti kuin esimerkiksi Italiassa, jossa väriläikkiä ei katukuvassa juurikaan näy. Tietysti nyt on vasta talvi, joten voihan olla, että paljastava muoti tulee kadulle ensimmäisten helteiden myötä, mutta niinhän se tulee Suomeenkin. Katsotaan.

* * *
Runotorstaissa päivän haasteena oli oudoilla ovilla
http://runoruno.vuodatus.net/

Joskus ovisummeriin puhuminen voi olla yhtä pelottavaa
kuin avoimesta portista sisään astuminen.
Yksin ja pimeässä
voit olla vaikka aurinko paistaisi
kattojen yllä,
jos rohkeus puuttuu avata  - tai sulkea
outo ovi.

10 kommenttia:

  1. löysin runotorstain kautta tämän blogin, mielenkiintoiunen matka opinto kokemus varmasti, olkoon onni ja suojelus mukanasi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Aikatherine. Tervetuloa myös lukemaan blogiani.

    VastaaPoista
  3. Jännittävää ja mukavaa näyttää olevan elo Prahassa. Eiköhän se rekisteröityminenkin ennen pitkää onnistu. Niin ja jos kovasti ongelmia paikallisten käytäntöjen kanssa tulee, niin aina voit ottaa yhteyttä myös paikallisiin. :)

    Muuten, en ole varma mainitsinko tätä jossain vaiheessa, mutta Prahassa järjestetään loistavia ilmaisia turistikierroksia. Kannattaa käydä vaikka viikonloppukävelyllä oppaan mukana, vaikka pidempään siellä asustaa, sillä näillä kierroksilla oppii rutosti historiaa ja hauskaa nippelitietoa. http://www.newpraguetours.com/

    VastaaPoista
  4. Oho, olin sun käsityöblogissa silloin kun kommenttisi tuli. :) Kiitos linkistä. Pitää käydä tuolla kierroksella ehdottomasti.

    Mitä rekisteröitymiseen tulee, niin siitähän paikalliset eivät juuri mitään tiedä, kuten eivät näköjään kaikki poliisitkaan (viitaten edelliseen postaukseeni). Tietysti voisin pyytää jonkun tulkiksi mukaan ja niin teenkin, jos ei muu auta.

    VastaaPoista
  5. Minäkin kerkisin nyt tänne lueskelemaan blogiasi. Mukavia juttuja! Antoisaa aikaa Prahassa toivotellen
    -Kemppu-

    VastaaPoista
  6. Juu, tulkkiapua nimenomaan ajattelinkin. Joskus siitä on iloa, että on joku molempia kieliä kunnolla puhuva mukana matkassa. :)

    Sitäkin piti sanoa, että näitä merkintöjä on tosi kiva lukea. Sujuvaa tekstiä, tulee sellainen olo, kuin lukisi jotain pakinaa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista, Kemppu ja Riikka. Kiva huomata, että joku lukee.

    VastaaPoista
  8. Tämä rekisteröintivaikeus muistuttaa Paulan seikkailuista Edinburgissa ja naapurikaupungissa.
    Ei suju asiat aina joustavasti vieraissa paikoissa.
    Kiitos blogista!

    VastaaPoista
  9. No ei totisesti suju, AnneliS! Kiitos itsellesi, että olet tullut lukemaan. :)

    VastaaPoista