Prahan keväässä

Praha on paljon kosmopoliittisempi kuin sitä ympäröivä provinssi. Joku kertoi minulle, että täällä asuisi peräti 30 000 amerikkalaista. Siis pelkästään amerikkalaisia pikkukaupungillisen verran! Jos liikuskelee esimerkiksi trendikkässä Vinohradyssa, joka oli pitkään kaikkien tiedostavien ihmisten asuinpakka, tämän kyllä helposti uskookin. Suurin piirtein jokainen ns. itseään kunnioittava ihminen asui Vinohradyssa vielä parisen vuotta sitten. Nykyään se koetaan lähinnä ex-patriotien asuinalueena, amerikkalaisia, irlantilaisia, jopa belgialaisia ravintoloita joka nurkalla. Tiedostavat ovat häipyneet esimerkiksi Žižkoviin, joka on Prahan raunistula, entinen ongelmapesä, nykyinen luovan luokan valloittama, vielä kohtalaisen halvan asumisen tyyssija. Žižkovissa on pitkiä, pitkiä katuja, joiden joka ikisessä talossa on ravintola. Voin kuvitella, millaista on yöelämä tuollaisten katujen varsilla, mutta asukkaat luultavasti kansoittavat itse nuo ravintolat, tai ainakin muuttaessaan tietävät,...

Innokkaimmat jääkiekon kannattajat lienevät valuneet Bratislavaan. Tänään ratikassa juttelin amerikkalaisen tutun kanssa siitä, että Suomi pelaa huomenna finaalissa, ja kohta seuraavalla pysäkillä poisjäävä tyttö kommentoi, että Tšekkikin pelaa ja aikoo voittaa. Jos ei innostu jääkiekosta, aina voi innostua jalkapallosta. Sparta Praha voitti eilen mestaruuden, pelasi Bohemiaa vastaan. Olin sattumalta kylässä tuon finaalipelin aikana, noin 500 metrin päästä Spartan kotiareenalta. Menomatkalla minua ilahduttivat janojuomasta ja pelin huumasta villiintyneet fanit, ratikat ja metrot olivat heitä aivan täynnä. Keskusteluamme säestivät huudot ja mölinä, hälytysajoneuvojen äänet sekä taivaalla säksättävät helikopterit, joista yleisöä tarkkailtiin. Isäntäväki kehotti lähtemään vasta kymmenen jälkeen kotiin, jotta suurin osa katsojista olisi jo hajaantunut. Kulkuvälineissä olikin loppuillasta hyvin rauhallista, vain mellakkapoliisit seisoivat rivissä metroasemalla. Mutta mutta... lieveilmi...

Vanhankaupunginaukio on turistien valtaama alue, joten siellä on monenlaista yrittäjää. On erilaisia opastettuja kierroksia, muiden muassa sellainen kuin pub crawl, jossa tarkoitus on vetää kännit. Näihin pubikierroksiin liittyy myös muita eettisiä ongelmia, kuten se, ettei aina muisteta niin papereita tarkistella, joten myös alaikäisiä on päätynyt mukaan. Joka ikinen ilta klo 21 ovat amerikkalaispojat huutaneet juuri niiden kaupungin kalleimpien ravintoloiden terassinnurkalla: "Wanna get fucked! Wanna get fucked!" Jossakin vaiheessa yksi ravintoloitsija sai tarpeekseen ja vihjasi ulkomaalaispoliisille, että tulkaapa tarkastamaan näiden poikien paperit minä tahansa iltana klo 21. Kotimaankoneeseen astuminen oli lähempänä kuin arvasivatkaan. Olen keskustan kahviloissa törmännyt näihin amerikkalaisiin, jotka täällä oleskelevat vuoden tai muutaman. Sitä olen ihmetellyt, että miten he oikein täällä voivat olla, kun lähinnä tekevät satunnaishommia ja chillailevat ja hengailevat....

Tällaisia kuvia on monien liikkeiden ja kaikkien pankkien ovissa. jostakin syystä minua aina huvittaa, kun saman kieltotauluun laitetaan niin juomat ja ruuat kuin aseet ja räjähteetkin. Kaipa ne poliisit sitten hälyttää paikalle, jos ei noita kylttejä tottele, mahdollisesti suorastaan pilsneripoliisit. Täällä nimittäin säädettiin jokin vuosi sitten sellainen laki, että poliiseilla täytyy olla vähintään alempi korkekoulututkinto joko talous- tai oikeustieteestä, jos mielivät jatkaa virassaan, olettaisin, että tutkinto vaadittiin toimistotehtävissä olevilta, ei kadulla partioivilta poliiseilta. Tämä koski vanhojakin poliiseja. Älkää kysykö, mikä pointti tuolla lailla oli, kun tehtävät pysyivät kuitenkin samana kuin ennenkin. Lainmuutosta seurasi sitten skandaali, kun kävi ilmi, että Plzeňin yksityinen yliopisto oli myynyt tutkintoja epätoivoisille poliiseille. Tuosta kaupungista tulee pilsneri alkujaan, joten kai ne sitten ovat pilsneripoliiseja, jos on sieltä ostettu tutkintokin. N...

Tunnen suurta kiitollisuutta avuliaita ihmisiä kohtaan. Olen saanut kannettavan lainaan, jotta saan omani korjattavaksi. En jaksa enää olla ärtynyt siitä, että uusi kone alkoi heti reistailla, vaan teen kaikkeni, että se saataisiin taas kuntoon.  Lisäksi tapasin kansallisarkistossa tänään historioitsijan, joka tutkii kommunismin vaikutusta tieteeseen. Hän neuvoi minut taas uusien, jännittävien lähteiden äärelle, kohti Nürnbergin oikeudenkäynnin asiapapereita. Pitää vain suostua joskus autettavaksi, muuta tietä ei ole. Viime yönä sain kuulla, että olen voittanut yliopistoni novellikilpailun. Perjantaina menen lukemaan novellini palkintojenjakotilaisuuteen. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, täytynee harjoitella hieman ennen kuin astun lavalle. Voittoni kunniaksi kerron jotakin hauskaa Prahan kaduilta. Vaikkapa tällainen tarina, jonka kuulin eilen: Joku oli teettänyt remonttia, mutta työmies oli varastanut työkaluja. Ilmoitus poliisille, mutta poliisi sanoi, että älä huoli, hänet on...

Kevät ottaa harppauksia. Tänään oli takki aivan liikaa, lämpömittari näytti +18 astetta. Hieno keli sattui perinteisen Prahan puolimaratonin juoksijoillekin. Tämä kuva on otettu Jan Palachin aukiolta, filosofisen tiedekunnan rakennuksen portailta.   Maratonista sain tietenkin tietää vasta siinä vaiheessa kun ratikka jätti kaupungin laidalle. Pysäkillä oli poliisi, kerrankin toimeliaana, ohjaamassa ihmisiä oikeisiin korvaaviin busseihin. Englantia hän ei tietenkään osannut, mutta oma kielitaitoni alkaa olla ymmärtämisen tasolla sen verran auttava, että tajusin, mitä pitää tehdä. Varmistin vielä yhdeltä kielitaitoiselta naiselta asian. Koko keskusta suljettiin liikenteeltä maratonin ajaksi, vain metrot kulkivat. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että olisi ehkä kannattanut tehdä tänään retki kaupungin ulkopuolelle, sillä täysiähän ne metrot olivat. Olin kuitenkin päättänyt käydä tänään katselemassa taas vähän kaupunkia, ja sen teinkin, vaikkeivät ratikat ja bussit kulkeneetkaan. Kyri...

Kevät ottaa takapakkia. Räntää satoi vaakatasossa ja lämmintä oli korkeintaan +4 astetta. Huomiseksikin on luvattu räntää, samoin ylihuomiseksi. No, tulee ainakin sitä kaivattua kosteutta. Kävin tänään haastattelemassa katolista piispaa. Sain lainata tulkin sanelukonetta, mikä nopeutti haastattelua huomattavasti. Pitää tässä viikonlopun aikana purkaa nauha, tänä iltana en sitä jaksanut vielä tehdä, pitää vähän sulatella kaikkea kuulemaansa. Tulkiksi minulle lupautui hyvin ystävällisesti paikallinen katolinen asianajaja, joka on aikanaan opiskellut japania maanalaisessa kansankorkeakoulussa. Poliittisesti vainotut entiset yliopistonopettajat opettivat näissä laittomissa kouluissa omia erikoisalojaan. ja tämä asianajaja päätti sitten opiskella japania. Kun samettivallankumous alkoi, Japanin televisio tarvitsi kommentaattorin, joten hän selosti Tšekkoslovakin tapahtumia suorana japaniksi. Palatakseni eiliseen sotamuseokäyntiin voisin vähän esitellä kuvia toisen maailmansodan ajalta....

Jan Palach , sinä vainoat minua. Omistin jo osan yhdestä bloggauksestani sinulle, mutta tänään viet minulta kokonaisen tekstin. Ehkä haluat sanoa jotakin, mikä on minulta jäänyt vielä huomaamatta. Nimittäin tänään, matkalla Totalitaaristen hallitusten instituuttiin, törmään kansallismuseon edessä maahan rakennettuun ristiin, jota en viikonloppuna edes huomannut, vaikka kuljin varmasti sen ohi. Ristillä on runsaasti kukkia. (Tässä muuten instituutin kotisivut kiinnostuneille: http://www.ustrcr.cz/en ) Pian vastaan tulee nuorehko mies, jonka arvelen osaavan englantia. Hän osoittautuu amerikkalaiseksi - erittäin fiksuksi tällä kertaa - ja hän kysyy, tunnenko tarinasi. Vastaan myöntävästi, ja hän kertoo, että tuolla kohdalla sytytit itsesi tuleen, ja siitä risti nyt merkkinä. Ihmettelen, että tuodaanko sinulle edelleen kukkia, ja mies kertoo niin tapahtuvan hänen havaintojensa mukaan joka päivä. Mies toteaa, että tuo muistomerkki on vähän epäonninen sikäli, että vaikka se on kaunis, ih...

Rekisteröintiasiani on viimein selvinnyt. Se kuuluu vuokranantajalleni. Arvatkaapa, aionko asiasta enää mitään kysellä. Apulaisrehtorilla meni yli viikko asian selvittelyyn, kun häntä pompoteltiin puhelimessa henkilöltä toiselle. Poliisi ei kuulemma tunne maansa lakia, jokainen puhuu ihan omiansa. On tämä ihme maa. Päivän toinen ihmettelyn aihe on nuo ruokakaupat. Menevät yhdeksältä illalla järjestään kiinni. Kävin tänään yhden paikallisen tytön kanssa syömässä, ja hän vinkkasi, että yhdellä metroasemalla on Tesco, joka on puoleen yöhön auki. Niissä harvoissa myöhään auki olevissa liikkeissä prahalaiset käyvät sitten pitkienkin matkojen takaa. Minulle tuo tietty Tesco on yhteen suuntaan noin puolen tunnin matkan päässä, ei sieltä asti viitsi ruveta yhden ihmisen ruokia hakemaan. Kaipaan sitä, että voisi käydä vain kerran viikossa ruokakaupassa, hakea pelkän leivän päivittäin. Joka päivä kun kantaa kauppakassia kotiin, niin tulee mieleen, että voisi se joskus joku päivä jäädä väliin...

Ei se laatu, vaan se määrä - vai miten se oli? Olen tänään lukenut amerikkalaisen runouden kurssille 42-sivuisen Walt Whitmanin runon Song of Myself . Tuntuu siltä, että täällä luetutetaan isoja tekstimääriä pelkän lukemisen vuoksi, ei niinkään panosteta siihen, että tekstejä opittaisiin ymmärtämään. Proosassa keskitytään pitkälti juoneen, ei tulkintaan tai kirjoittamisajankohdan taustoitukseen. Enpä sitten ole proosakursseja ottanutkaan, koska jo yläasteella huomautettiin siitä, jos kirjaesitelmässä vain referoi juonta. Ja minä olen käynyt peruskoulun silloin, kun presidenttinä oli Koivisto ja Halonen sosiaaliministeri vain. No, torstaina selviää, miten tätä runojättiläistä käsitellän, minulle se ei avautunut ainakaan näin ensilukemalla. Internetistäkään ei ollut apua kovinkaan monipuolisiin tulkinnanavaimiin, siellä todetaan tekstin viittaavan homoeroottiseen itsetyydytykseen. Täältä löytyy Whitmanin runo, jos joku haluaa sen lukea. http://www.princeton.edu/~batke/logr/log_026...

Eilen illalla kävin vielä uimassa paikallisessa uimahallissa. Ensin polskin sisäaltaassa, mutta se oli hyvin täynnä ja kaiken aikaa vain pienempi tila jäi varsinaisille uijille, kun eri uimaseurat ottivat koko ajan osia altaasta käyttöön, joten kyllästyin reilussa 20 minuutissa. Sitten kuitenkin uskaltauduin vielä ulkoaltaaseen, ja se kannatti! Allas oli iso, uijia oli vähän. Ilta jo pimeni, höyry nousi ja ihmiset uivat rauhallisesti ja toisille tilaa antaen, vaikkei siinä paljon eteensä nähnyt. Tuonne yritän mennä huomenaamulla taas, toivottavasti löydän järkevämmän reitin, sillä se, minkä valitsin, oli hirmu hankala monine portaineen. Uimala kun sijaitsee ihan Vltava-joen rannassa (ei sentään joessa), niin sinne piti tosiaan täältä "vuorelta" laskeutua. Jos ette sattumalta tiedä, niin Praha on aika kukkulainen kaupunki, jopa Turku jää toiseksi, vaikka sielläkin tuntuu välillä, että on pakko aina joko nousta tai laskeutua vuorelle. Kuvata siellä ei saa, minkä ymmärrän, mut...

Matkalaukku saapui perille, kun vuokraemäntä siitä ystävällisesti loppuillasta soitteli. Kävi ilmi, että sen tuominen olisi oikeastaan SAS:n heiniä, kun olivat sen hukanneetkin. Ihmettelinkin, että mitenhän tämä Czech Airlines nyt oikein asian saa hoidettua, kun eivät olleet laukkua edes käsitelleet. Mutta Czech Airlineseilla oltiin palvelualttiita ja he toimittvat laukun perille. Se tuli keskiyön jälkeen, mutta tuli kuitenkin. Laukkua odotellessani pidin itseäni valveilla katsomalla kaksi tšekkielokuvaa. Toinen oli ihan hauska, kertoi sairaalan potilaista ja henkilökunnasta. Molemmat ottivat vähän omia oikeuksiaan ja puuhailivat omia juttujaan. Näin ainakin sen tulkitsin. En juuri mitään ymmärrä, eikä yöllä voi pitää televisiota kovinkaan kovalla, etteivät naapurit häiriinny.  Toinen taas oli sotaelokuva, se kertoi ryhmästä nuoria naisia sodan jaloissa. Ensin he pakenivat länsiliittoutuneita, sitten oli hetken rauhallista, mutta kohta neuvostotankit vyöryivät maahan. Punaiset l...