torstai 24. helmikuuta 2011

Elämän ihmettelyä kaipauksen rannalla

Rekisteröintiasiani on viimein selvinnyt. Se kuuluu vuokranantajalleni. Arvatkaapa, aionko asiasta enää mitään kysellä. Apulaisrehtorilla meni yli viikko asian selvittelyyn, kun häntä pompoteltiin puhelimessa henkilöltä toiselle. Poliisi ei kuulemma tunne maansa lakia, jokainen puhuu ihan omiansa. On tämä ihme maa.

Päivän toinen ihmettelyn aihe on nuo ruokakaupat. Menevät yhdeksältä illalla järjestään kiinni. Kävin tänään yhden paikallisen tytön kanssa syömässä, ja hän vinkkasi, että yhdellä metroasemalla on Tesco, joka on puoleen yöhön auki. Niissä harvoissa myöhään auki olevissa liikkeissä prahalaiset käyvät sitten pitkienkin matkojen takaa. Minulle tuo tietty Tesco on yhteen suuntaan noin puolen tunnin matkan päässä, ei sieltä asti viitsi ruveta yhden ihmisen ruokia hakemaan.

Kaipaan sitä, että voisi käydä vain kerran viikossa ruokakaupassa, hakea pelkän leivän päivittäin. Joka päivä kun kantaa kauppakassia kotiin, niin tulee mieleen, että voisi se joskus joku päivä jäädä väliinkin. Nyt tosin on hurahtanutkin sopivasti kolme päivää niin, ettei ole joko tarvinnut, muistanut tai ehtinyt kauppaan. Leipää ei näköjään ole enää. Ruisleipä, siitä en viitsi edes sanoa mitään.

Nyt kun tarkemmin mietin, niin kaipaan moniakin asioita. Kaipaan tietoyhteiskuntaa. Taas olen sen ongelman edessä, että miten tulostan opiskelutekstit. Tai se ongelma on akuutti vasta ensi viikolla, mutta sain taas ison kasan tekstejä, joita pitäisi jollakin aikataululla lukea.

Kaipaan kontrolliyhteiskuntaa, erityisesti sen tupakkalakia, jos täällä olisi sellainen, vaatteeni eivät haisisi nytkään tupakalle.

Kaipaan  holhousyhteiskuntaa, erityisesti teiden talvikunnossapitoa, jotta ei tarvitsisi pakkasaamuina liukastella. 

Kaipaan jotakin tuttua. Joskus kävelen tuolla lähiostarilla hetken ennen kotiinmenoa, ihan vain siksi, että se on minulle tuttu. Myös naapurin kuorsaus öisin on jotenkin lohdullista kuultavaa. Tiedän, että sama tuttu naapuri on seinän takana edelleen. Onneksi uusista asioista ja ihmisistä tulee nopeasti kuitenkin tuttuja.

Kaipaan merta.

Kerrotaanpa keventäväksi lopuksi vielä vähän siivoamisesta. Olen huomannut itsessäni huvittavia piirteitä, mitä siivoukseen tulee. Olen ruvennut jemmaamaan vessapaperirullia aina siivousta edeltävänä päivänä, jotta siivooja täyttäisi telineen uusilla. Tämä siksi, että vessapaperia olisi reservissä. Uskomattoman nuukaksi sitä tulee sellaisissa asioissa, jotka kuuluvat vuokraan. En voi millään ostaa paketillista vessapaperia varastoon, kun kerran asunnon hintaan kuuluu wc-rulla.

Lisäksi piilottelen siivoojalta pesutuvan avainta, jota ei ole vieläkään haettu minulta pois. Ajattelin, että siivooja saattaisi vaikka napata sen ja viedä vuokraemännälle. Eipä napannut, kun avain oli salakätkössä.

Tiskatut astiat minulla on kova kiire saada paikalleen ennen kuin siivooja tulee. Tämä siksi, etten millään viitsi kuivata tiskejä sille varatulla pyyhkeellä, vaan jätän ne pyyhkeen päälle kuivamaan itsekseen. En kuitenkaan halua, että siivooja näkee oudot tapani, vaan puhtaat astiat on ehdottomasti saatava kaappiin edellisenä iltana.

Kaikki irtonainen tavara pitää saada siivouksen tieltä niinikään kaappeihin. Tavaroita on sitten mukava etsiä jälkikäteen, kun aamukiireessä on ne huiskinut nopeasti pois näkösältä.

Kyllä minulla kaikesta huolimatta on ollut kivaa. Tänäänkin.

5 kommenttia:

  1. Matkatulostimenhan se olisi tarpeellinen peli ollut eikä skanneri! Tunnettu tosiasia on myös että kelvollisen ruisleivän saatavuus on huono 50 leveyspiirin alapuolella. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa tuo vessapaperin jemmaus - minä olen tehnyt vastaavaa hotellissa Kreikassa, jossa siivooja ei täydentänyt wc-paperia, jos sitä oli vielä vajaa puoli rullaa jäljellä. Tosin sen jälkeen en enää jemmannut, kun löysin yleisistä tiloista siivousvaraston, josta pystyin itse hakemaan paperit tarvittaessa.

    VastaaPoista
  3. Tapio:

    Onko sellaisia matkatulostimia oikeasti olemassa? Tosin, jos menisinkysymään tuosta samasta kaupasta, josta ostin muistitikun, kun unohtui ottaa Suomesta mukaan, niin en uskalla edes kuvitella, mikä show olisi jonkun isomman laitteen ostaminen. Käytiin läpi kaikki mahdollinen ennen kuin keksivät, että tarkoitan muistitikkua.

    Susanna:

    Siivousvarasto, hmmm... pitäisiköhän tehdä tutkimusmatka. Oikein kunnon hakkapeliittatyylinen ryöstöretki vessapaperivarastolle. :)

    VastaaPoista
  4. "Matka"tulostin lienee määrittelykysymys, mutta uskoisin sellaiseksi määriteltävän esim. se tulostin joka isännöistijällä on mukanaan yhtiökokousta pitäessään.

    VastaaPoista
  5. Pohdin tätä tietotekniikkavermeiden "matka" kysymystä muutamien kolleegoiden kanssa ja päädyn määrittelyssä siihen että laita voidaan nimetä matkaskanneriksi, matkatulostimeksi, matkakiintolevyksi, matka... pitää sen saada käyttövoimansa suoraan tietokoneelta (käytännössä siis USB) ja sen rakenteessa ei saa olla mitään, mikä tekee sen mukaanottamisesta tuskallista.

    VastaaPoista