perjantai 18. maaliskuuta 2011

Sotamuseossa osa 2

Kevät ottaa takapakkia. Räntää satoi vaakatasossa ja lämmintä oli korkeintaan +4 astetta. Huomiseksikin on luvattu räntää, samoin ylihuomiseksi. No, tulee ainakin sitä kaivattua kosteutta.

Kävin tänään haastattelemassa katolista piispaa. Sain lainata tulkin sanelukonetta, mikä nopeutti haastattelua huomattavasti. Pitää tässä viikonlopun aikana purkaa nauha, tänä iltana en sitä jaksanut vielä tehdä, pitää vähän sulatella kaikkea kuulemaansa.

Tulkiksi minulle lupautui hyvin ystävällisesti paikallinen katolinen asianajaja, joka on aikanaan opiskellut japania maanalaisessa kansankorkeakoulussa. Poliittisesti vainotut entiset yliopistonopettajat opettivat näissä laittomissa kouluissa omia erikoisalojaan. ja tämä asianajaja päätti sitten opiskella japania. Kun samettivallankumous alkoi, Japanin televisio tarvitsi kommentaattorin, joten hän selosti Tšekkoslovakin tapahtumia suorana japaniksi.

Palatakseni eiliseen sotamuseokäyntiin voisin vähän esitellä kuvia toisen maailmansodan ajalta. Tässä kuva museon pihasta, ilmeisesti näitä yrityksiä saada museo viihtyisämmäksi.


Tästä julisteesta tulen ihan hirveän vihaiseksi. Siinä luvataan, että Tšekkoslovakian vapautuksen hetki on tullut. Tuossa havainnollistuu minusta hyvin sekin, minkä verran Suomikaan olisi lännestä apuja saanut. Sitä tuo haastattelemani piispakin sanoi, että Tšekkoslovakia oli lännen lunnaat kahdesti.


Tässä infokirjanen rakkaasta liittolaisesta.


Ja siinä ne rakkaat liittolaiset ihmettelevät, että mihin maahan ollaan tultu.


Tämä kuva on otettu siinä vaiheesa, kun saksalaiset lähtivät Prahasta. Tuli kiire poistaa saksankielinen hammasteknikko-sana kyltistä.


Muustakin materiaalista voi päätellä, että  saksalaisista haluttiin pikavauhtia eroon.


Tällekin päivälle riitti postauksen loppuun omituinen kuva. Sotamuseon viime metreillä kehuttiin kauheasti nykyistä tšekkiläistä sotilaspoliisia, ja kuin vahvistukseksi sille kehumiselle, olivat jonkun sotakoiran täyttäneet ja laittaneet esille. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Sotilaspoliisista en tiedä, mutta tuo "tavallinen" poliisi ei kokemukseni mukaan toimi mitenkään erityisen ripeästi. Tosin tulkkina toiminut asianajaja sanoi, että saattaaa poliisi toimia asiallisesti ja ripeästikin, esimerkiksi kun hänen kotiinsa oli murtauduttu, niin toiminta oli ollut ammattimaista. Ulkomaalaisasioissa sen sijaan on paljonkin toivomisen varaa. Joo, huomattu on!


Vielä tänäänkään en päässyt sotamuseo-käyntiäni loppuun. Kuvia on sen verran paljon, että haluan esitellä niitä melko laajasti. Huomenna siis luvassa elokuuta 1968 ja kokemuksia sotamuseon kirjastosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti