tiistai 12. huhtikuuta 2011

Selkeneviä ajatuksia ja kiitollista mieltä

Tunnen suurta kiitollisuutta avuliaita ihmisiä kohtaan. Olen saanut kannettavan lainaan, jotta saan omani korjattavaksi. En jaksa enää olla ärtynyt siitä, että uusi kone alkoi heti reistailla, vaan teen kaikkeni, että se saataisiin taas kuntoon.  Lisäksi tapasin kansallisarkistossa tänään historioitsijan, joka tutkii kommunismin vaikutusta tieteeseen. Hän neuvoi minut taas uusien, jännittävien lähteiden äärelle, kohti Nürnbergin oikeudenkäynnin asiapapereita. Pitää vain suostua joskus autettavaksi, muuta tietä ei ole.

Viime yönä sain kuulla, että olen voittanut yliopistoni novellikilpailun. Perjantaina menen lukemaan novellini palkintojenjakotilaisuuteen. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, täytynee harjoitella hieman ennen kuin astun lavalle. Voittoni kunniaksi kerron jotakin hauskaa Prahan kaduilta. Vaikkapa tällainen tarina, jonka kuulin eilen:

Joku oli teettänyt remonttia, mutta työmies oli varastanut työkaluja. Ilmoitus poliisille, mutta poliisi sanoi, että älä huoli, hänet on jo saatu kiinni ja sakotettu. Eivät olleet suostuneet ottamaan rikosilmoitusta vastaan eikä tekijälle rapsahtanut näinollen rangaistusta teostaan. Näin toimii poliisi, joka kuitenkin Lidicessä kulkee kahden miehen voimin sakottamassa koiranulkoiluttajia, joiden koira ei ole hihnassa. Prioriteetit kohdallaan. Sitä ei tarina kerro, saiko kovaonninen remontintekijä ikinä työkalujaan takaisin.

Tänään löysin kansallisarkistosta keskitysleirillä kirjoitettuja runoja. Suomensin yhden niistä ihan tätä blogia varten. Runo on tyyliltään aika avant garde... mutta se oli tarpeeksi lyhyt ja niin selkeä, että pysyin sen kääntämään. Varmistelin vielä syntyperäisiltä kielenpuhujilta, että ymmärsin oikein.

Motto

Kohtalo on käsillä.
Kuolema on iätön vartijasi.
Montako kertaa käki kukkuu
ennen kuin kirkonkellot soivat?

(Jiri Zádrapa)

Näin etenee kevät Prahassa.

3 kommenttia:

  1. Aloin miettiä, että miksi kirjoituskilpailun voittamisesta kuullaan yöllä. Sanotaanko tässä jossain, että kaikki onkin unta. En löytänyt sellaista mainintaa, päätin uskaltautua onnittelemaan menestyksestä novellikilpailussa.

    VastaaPoista
  2. Onko se nyt ihmekään, jos voitat kirjoituskilpailun?! Onnea!
    Tämä blogikin ansaitsisi muutaman tunnustuksen, ainakin historiantietämyksen parantamisesta, matkailumarkkinoinnista, lukumiellyttävyydestä ja yleisestä viihdyttävyydestä.

    Teillä tuntuu siellä Tsekeissä olevan tuo varastamisasia aika herkkä aihe... http://news.yahoo.com/s/yblog_thelookout/20110412/ts_yblog_thelookout/is-the-president-of-the-czech-republic-a-pen-stealer

    VastaaPoista
  3. Kiitos onnitteluista. En minäkään ymmärrä, miksi tieto voitosta piti laittaa sähköpostiin keskellä yötä. Enkä kyllä tiedä sitäkään, miksi olin valveilla sitä sähköpostia lukemassa.

    Toi on niin tyypillistä Klausia, Pipsa...

    VastaaPoista