tiistai 17. lokakuuta 2017

Kehunpa Chrudimia

Tänään oli arkistossa hyvä päivä, ehkä koko hankkeeni parhaimpia. Ensinnäkin löysin Marien ja hänen isänsä väestolaskennan lomakkeista. Lomakkeiden tieto avasi monia juttuja koskien kirjeiden tulkintaa. Useita kohtia, joita olen ihmetellyt, avautui tänään.

Lomakkeet piti käydä ihan käsipelillä läpi, koska ne oli järjestetty talojen numeron mukaan, ei henkilöiden mukaan. Sikäli tämä ei varsinaista käsityötä ollut, että lomakkeet oli skannattu ja ladattu tietokantaan. Hiirtä kun reilun tunnin klikkailin, löysin etsimäni. Chrastissa, jossa Mare asui nuorena aikuisena, oli tuohon aikaan viitisensataa taloa, joten aivan tolkuttomasta urakasta ei ollut kyse.

Toisaalta lomakkeiden kaikki nimet oli pakko käydä läpi. Oletin, että ensimmäisenä lomakkeella on ns. perheen pää, eli Marien isä, kuten olikin. Mutta toisaalta en voinut olla aivan varma, millaisissa olosuhteissa tuo eläköitynyt opettaja asui, tiedän joidenkin opettajien köyhtyneen tuohon aikaan, koska harvalla oli mahdollisutta omistaa paljoakaan. Eli Marien perhe olisi saattanut asua myös vuokratalossa, joiden väestölaskentaluettelot ovat pitkiä. Arkistovirkailija kertoi, että erityisesti kirkolla oli tällaisia "vuokra-asuntoloita".

Olettamukseni oli kuitenkin oikea, isän nimi oli ensimmäisenä, joten Marien perhe löytyi melko nopeasti. Toisaalta oli ikävää, että urakka oli sen verran iso, ettei voinut pidemmäksi aikaa pysähtyä miettimään erilaisten ihmisten kohtaloita. Huomioni kiinnittyi esimerkiksi naiseen, jolta puuttui äidinkieli. Katsoin lomaketta tarkemmin ja huomasin, että hänet oli merkattu statukseltaan "vierailijaksi" kyseiseen taloon. Hänen uskontonsa oli evankelinen, samoin perheen äidin. Isä ja lapset olivat roomalaiskatolisia.

Jäin ihmettelemään miksi tuon kyläilijän kohdalla ei ollut äidinkieltä, vaan pelkkä viiva sarakkeessa. Mahtoiko kyseessä olla äidin kuuro sisko tai muu sukulainen? Jos nän oli, en voi muuta kuin todeta, että viittomakieli on todella hieno asia, koska kielettömänä elämisen on pakko olla ihmiselle todella raskasta.

Toisekseen löysin Marien nuoren Chrastin, kuvia, jopa perheen asuintalon pohja- ja julkisivupiirros löytyivät. Ei voi kuin ihmetellä sen aikaisia suunnittelijoita. Niin kauniita kuvia ovat käsin piirrelleet ja väritelleet. Jos haluaisin rakennuttaa talon, valitsisin ehdottomasti arkkitehdin, joka osaa tehdä näin kaunista jälkeä - käsin tai koneella.


Talo oli vieläpä paikoillaan Chrastissa, joten kävin katsomassa ja kuvaamassa sen. Kadunnimi oli muuttunut, mutta talonnumerolla se löytyi. Nyt Itävalta-Unkarin aikainen ja yhä voimassa oleva talojen numerointijärjestelmä näytti tarpeellisuutensa.

Olen aina tuskaillut sitä, että taloja ei välttämättä numeroida muulla kuin ns. tontin numerolla. Ja tontit tietysti lohkotaan eri puolilta aluetta, joten numerointi heittelee sen mukaan aivan miten sattuu. Joskus saattaa joutua kävelemään koko kadun löytääkseen oikean numeron. Isommissa kaupungeissa on taloilla vielä juokseva numero samalla logiikalla mihin minä olen tottunut, mutta pikkukaupungeissa, kuten Chrstissa, ei niitä ole, on vain tontin numero.

Kävin toistamiseen Chrastin hautausmalla. Olen sieltä etsinyt Marien suvun hautaa. Silloin etsin väärällä sukunimellä. Nyt löysin etsimäni. Joku oli tuonut haudalle myös kukkia hiljattain. Eli luultavasti joku Marien sukulainen on vielä elossa... Ehkä kaukaisempi sukulainen, mutta kuitenkin.

Kolmanneksi tämä oli hyvä arkistopäivä siinä mielessä, että Chrudimin aluearkiston palvelu oli aivan ensiluokkaista. Minua autettin kaikessa ja niin paljon kuin mahdollista. He kysyivät joka välissä: "Miten vielä voisimme auttaa sinua?" Molemmilla virkailijoilla oli omat kiinnotuksen kohteensa, joissa myös tieto on pieninä palasina maailmalla.

Toinen heistä tutkii Chrudimin juutalaisia, ja on onnistunut löytämään heistä kuvia. Kolmannekseen kuvista hän on jo onnistunut saamaan tiedot, minkä nimisiä ihmisiä niissä on. Kun hän aloitti projektinsa, ei alueen juutalaisista tiedetty mitään. Itse asiassa Madeleine Albrightin isoisä oli juuri Chrudimin juutalaisia; opin tämänkin asian tänään.

Sain upeilta arkistoihmisiltä suuntaa, miten jatkaa eteenpäin hankkeeni kanssa. Olen tästä heille äärimmäisen kiitollinen ja sanonut sen myös heille itselleen. Tällaiset tuttavuudet ovat kullanarvoisia tällaisten tiedonhakumatkojen varrella.

Olen joskus saanut palautetta, etten blogillani palvele tarpeeksi turisteja. En ihan ymmärrä tätä palautetta siinä mielessä, etten missään vaiheessa ole yrittänytkään kirjoittaa matkailublogia. Prahasta ja muustakin Tšekistä kirjoitetaan paljon juuri matkailijan näkökulmasta. Minun tavoitteenani on pitää ikään kuin julkista ja siksi myös voimakkaasti toimitettua ja suorastaan itsesensuroitua tutkimus- ja reissumuistikirjaa. Tulokulmani on täysin omakohtainen ja omista kiinnostuksistani ja tarpeistani lähtevä.

Nyt kuitenkin laitan tähän loppuun vähän matkailumainosta. Jos pieni, viehättävä, muurien ympäröimä keskiaikainen kaupunki kiinnostaa, mutta ette pidä turistimassoista, jättäkää Kutná Hora ja Český Krumlov ja menkää Chrudimiin! Jostakin syystä tämä kaupunki ei vedä massoja, vaan sen vanha keskusta on aidosti paikallisten ihmisten, heidän liiketoimintojensa ja päivittäisten tarpeidensa käytössä. Keskusaukion tuntumassa on myös kiva pieni liike, joka myy muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vain tšekkiläisiä luontaistuotteita, teetä, infuusioita ja kosmetiikkaa. Käykää tutustumassa!

Aivan ydinkeskustassa, samalla kadulla kuin aluearkisto ja kaupungin kirjasto on useita ravintoloita, ja yhden niistä ullakolla on upea, kohtuuhintainen asunto. Mitä muuta kuin edellälueteltuja asoita ihminen tarvitsee? Tässä kuvia asunnosta, löytyy netistä nimellä U Paluku. Vahva suositus! Aivan ensiluokkainen sijainti, varustelu ja palvelu.





Tällainen oli maisema, kun ikkunasta kurkkasi. Illan pimetessä, kun yritti tuuletella, toki kantautui täkäläisten pikkukapunkien ominaishaju, eli hiililämmityksen käry. Ei kuitenkaan pahasti, mutta en silti taida oikein ikinä siihen tottua.


Ja tällaisen aamiaisen sai nauttia kiireettömästi, omassa rauhassa. Se oli tuotu jääkaappiin jossakin vaiheessa, kun olimme kaupunkia ihmettelemässä. Olen joissakin muissa paikoissa saanut asuntoon kuuluvan aamiaisen jääkaappiin, ja se on ollut tyyliä juusto- ja margariinipaketti, muutama kinkunsiivu, pari leipäpalaa ja jokunen pehmeähkö hedelmä. Tämä oli varsin ammattimainen esitys siihen suhteutettuna.



Vaikka uloskirjautuminen oli verraten aikaisin, eli viimeistään 9.30, ei se haitannut yhtään, koska aamiainen oli tässä systeemissä kivasti rauhoitettu. Tosin minä olin arkiston oven takana jo tasan kahdeksalta, joten aikaisesta lähdöstä ei tästäkään syystä ollut mitään haittaa.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Rakastuin Tsekkiin patikoidessamme siellä tänä syksynä.

    VastaaPoista
  2. Tsekissä on tosi paljon nähtävää. Mitä enemmän siellä kulkee, sitä enemmän huomaa uutta tutkittavaa!

    VastaaPoista