sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Ei koskaan sunnuntaisin

Aloitetaanpa blogi runotorstain haasteella, kun siihen vielä ehtii osallistumaan. Eli tämän viikon aiheena on "joku". http://runoruno.vuodatus.net/

 Terezín

"Talvi", sanoo krematorion vartija
tšekiksi
ja hytisee ohuessa takissaan.
"Talvi", toistan.

Kuljen rakennuksen päästä päähän
varoen
ja yritän tehdä itseni mahdollisimman pieneksi,
sillä jokaisen lattialaatan naarmussa
saattaa piileksiä joku.

Lämmitän kynttilää,
ja se lämmittää minua takaisin.

Kynttilät telineellä,
jolla ruumiit työnnettiin uuniin
muistuttavat,
että siinä ainakin vielä on
joku.

* * *
Josefov, eli juutalaiskortteli on muodostunut minulle mieluisammaksi kävelypaikaksi. Melkein joka päivä poikkean siellä, joskus jopa silloinkin, kun ei varsinaista asiaa edes ole. Aikaisemminkin olen maininnut sen kauniit jugend-talot ja synagogat, mutta vaikka samoja katuja talloo useanakin päivänä, aina huomaa jotakin uutta. Tänään kävelin Josefovin mutkaisia katuja Kaarlen sillalle vapauttamaan pari bookcrossing-kirjaa.

Arki-iltapäivisin silta on melko hiljainen, vaikka ainahan sillä kävelijöitä riittää. Nyt saan puikkelehtia ensin Josefovin kapeita kujia ja väistellä turisteja. Sillalle tullessani päätän kirjoittaa itselleni muistilapun: Ei Kaarlen sillalle sunnuntaisin. Oikeastaan koko kaupunginosaan ei kannattaisi tulla sunnuntaisin. Veikkaan, että tilanne on yhtä taskuvarkaiden juhlaa, koska tungos on niin suuri ja iso osa turisteista on ulkona kuin talonmies siitä, minne ovat menossa tai missä ylipäänsä edes ovat.


Kirjat kuitenkin sain vapautettua. Ainakin potentiaalisia lukijoita oli silta täynnä, joten toivotaan, että kirjoista myös kuullaan jotakin tulevaisuudessa.


Alkuperäinen suunnitelmani oli kävellä Kaarlensiltaa pitkin Pienelle puolelle, eli Malá Stranaan. Tungos on kuitenkin niin ärsyttävä ja katukauppa niin aggressiivista, että käännyn puolesa välissä siltaa takaisin Vanhaankaupunkiin päin. Ei, en halua, että piirrät minusta pilakuvan, en myöskään osta Praha-aiheisia boksereita. Ainoat, ketkä saavat lanttini, ovat pari kerjäläistä koirineen.

Vanhankaupunginaukiolla äkkään laatan, jossa kerrotaan, että tässä talossa kokoontuivat ystävykset Kafka, Brod ja Einstein. Ystävysten kohtalo oli jokaisella omansa. Kafka kuoli, Einstein pakeni USA:han ja Brod lähti rakentamaan juutalaisvaltioita Israeliin. Surullisena muistelen, että Kafka kuoli ilmeisesti lopun perin nälkään, kun nielu oli niin tulehtunut, ettei hän saanut enää ruokaa alas. Niinkin uusi keksintö on ravintoliuoksen ohjaaminen suoraan suoneen.


Päätän myös käydä Karhukadun Kafka -blogin innoittamana katsomassa Kafkan vanhaa kotitaloa, onhan se saman aukion reunalla. Kafkat asuivat monessakin eri osoitteessa Prahassa, mutta tässä talossa isä-Kafka piti sekatavarakauppaa. Nyt samassa liikehuoneistossa on Kafka-kirjakauppa, joka on erittäin laadukas ja käymisen arvoinen. http://karhunkadunkafka.blogspot.com/2011/02/palac-kinskych.html


Kirjakaupan ovella katselen silmät selällän ympärilleni. Näin mahtavassa ympäristössä Kafka sai elää ja liikkua päivittäin. Eihän tällaista asuinpaikkaa saa nykyään rahallakaan! Tässä näkymää talon luota vastakkaiselle puolelle toria.


Ja tässä.



Kirjakaupan seinällä on muutama historiallinen kuva Kafkan isän liikkeestä ja ympäristöstä muutenkin siltä ajalta.


Eikä ystävällinen kauppias pannut pahakseen, kun kysyin lupaa ottaa vähän yleiskuvaa kaupasta muutenkin.


Mukaan tarttui kirjanmerkkejä ja Myyrä-kirja kummitytölle. Myyrähän on tšekkiläisen animaattorin Zdeněk Milerin sosialismin aikana kehittelemä lasten piirroshahmo. Myyrää on haluttu tulkita sosialistiseksi hahmoksi, sillä se tarvitsee aina toisten apua eikä ole yksilösuorittaja. Minusta on kyllä hieman tikulla kaivettu tuokin poliittinen tulkinta. Myyrä nyt vain on yksi parhaimpia animaatioita, katsokaa vaikka tästä!
http://www.youtube.com/watch?v=tu3O5LuiBWk

Turisteihin törmäillen lähden vähän väljemmille vesille. Kun hieman poikkeaa valtakaduista, saakin kulkea ihan rauhassa. Tosin metroasemat ovat taas täynnä näitä tyyppejä, jotka jäävät liukuportaiden päähän taivastelemaan: "Olen tullut metroon, huisin jännää hei!" Mitä siitä, että keskusasemilla pitäisi muutaman sadan muun ihmisen päästä jatkamaan matkaansa. Mutta eiköhän se maanantai nämäkin ihmettelijät taas kaupungista pois vie.

Ottaisinko Kafkan osan? Asuinpaikan kyllä ottaisin, mutta jos samaan pakettiin tulisi ahdistus ja tuberkuloosi, niin sen arvoiseksi en katsoisi jugend-arkkitehtuurin keskellä elämistä. Kun asuinpaikkaakin tarkemmin miettii, niin jaksaisinko katsella ikkunastani, kun loputon virta turisteja löytää Prahan ihmeellisyyden yhä uudestaan ja uudestaan?

5 kommenttia:

  1. kiitos, oli mielenkiintoinen tarina maailmalta.. ja runo eli mukana.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista ja surullista myös. Muistelin samalla omaa käyntiäni Prahassa. On varmaan paljon kiinnostavaa tuossa vanhassa kaupungissa siltoineen.

    http://runosiivet.blogspot.com

    VastaaPoista
  3. Mukava kuulla, että Kafkan kaupassa oli ok käydä. Franzin isä oli muistaakseni aika kiivasluontoinen ja auktoriteettinen, toivottavasti ukon haamu ei ollut läsnä : )

    En minäkään jaksaisi katsella kotini ikkunasta alati kaduilla parveilevia turistiryhmiä tai karttoja käsissään pitäviä edes takaisin harhailevia ihmisiä ! Olisi kurjaa astua kodin ulko-ovesta tai portista kadulle, jossa törmäisi aina (tai useasti) kyseisiin tapauksiin.

    Mutta kauniisiin rakennuksiin, paikan historiaan ja sen mukanaan tuomiin elämän- sekä ihmiskäänteisiin en koskaan lakkaisi ihastumasta. Rakastan kaikkea vanhaa; jo elämää elänyttä rakennusta, huonekalua tai vaikkapa vanhaa lautasta. Yhä uudestaan ihastelen oman kotikaupunkini 1800-luvun lopun rakennuksia kävellessäni koirieni kanssa iltaan rauhoittuvassa kaupungissa. Niihin en lakkaa väsymästä, mutta täällähän ei turisteja paljolti näy : )

    Mutta sen aidon prahalaisen elämän saat varmasti koetuksi juuri keskustan ulkopuolella, vaikkapa siellä, missä asuntosi nyt sijaitsee. Eli kiva käydä hengittämässä "wanhaa ja historiallista", mutta mukava palata omaan rauhaan; turistihälinän ulottumattomiin.

    VastaaPoista
  4. Kiitokset kaikille kommenteista. Huomasin muuten, että uusia lukijoita on taas tullut, joten tervetuloa heillekin.

    VastaaPoista