Prahan keväässä

Onnistuin kuin onnistuinkin maksamaan fysioterapian. Onnistuin tekemään sen siitä huolimatta, että se vaati kolmella eri luukulla käyntiä, eikä missään puhuttu muuta kuin tekkiä. Ja siitäkin huolimatta onnistuin, että sairaalan konttori oli piilotettu valtaisan korttelin sisälle, aivan perimmäiseen nurkkaan. Siis se paikka, jonne maksetaan hoidot, on jossakin takkusten takana! Jostakin syystä laskuttivat vain puolet summasta, jonka itse olin papereista ymmärtävinäni olevani velkaa tälle valtiolle. No, ehkä loppulasku tulee myöhemmin, tai sitten käsitin väärin.  Mitä itse hoitoon tulee, siinä käytettiin jonkinlaista ultraäänilaitetta kipupisteiden kohdalla. Ensin tietysti piti löytää kipupisteet, mikä ei ollut se mukavin osuus. Muu osuus olikin sitten rentouttavaa, suorastaan miellyttävää. Kolmannen hoitokerran jälkeen pitäisi kuulemma tulla tulosta. Mutta jo nyt tuntui kuin lihakset olisivat sulaneet merkittävästi. Toivotaan siis parasta. Vaikkei tässä maassa bookcrossing ole...

Lieko Zachovalován teos nimeltä Toinen kirja Prahasta on kulunut käsissäni jo useamman viikon ajan. Jostakin syystä ei ole ollut paljonkaan aikaa lukea sitä. Ehkä se johtuu siitä, että lueskelen kovaa kyytiä ja ahmimalla tutkimuskirjallisuutta. Bookcrossing-harrastuksen suhteen tämä on kyllä huono vaihe, kun kaikki hyllyt pursuavat kirjoja eikä eteenpäinlähetettäviä juuri nyt ehdi niin paljon lukemaan. Mutta asiaan, Zachovalová muistelee aikaa, kun Prahan metroa rakennettiin 1970-luvulla. Hän huomautti jo ensimmäisen pätkän valmistuttua siitä epäkohdasta, että pyörätuolilla tai lastenrattailla metroa on lähes mahdotonta käyttää. Hän keskusteli suunnittelijoiden kanssa ja vetosi siihen, että sosialismissa jos missä pitäisi ottaa huomioon erilaisten ihmisryhmien mahdollisuudet käyttää joukkoliikennettä. Kun herrat insinöörit sitten ylimielisesti sanoivat, ettei tällaista ole muuallakaan otettu metroissa huomioon, Zachovalová huomautti, että Tukholmassa ainakin on. Toinen suunnittelijo...

On ollut todella kuuma päivä, melkein syöminenkin helteessä unohtui. Kävin bookcrossaaja M:n kanssa kävelemässä Wienerwaldissa ja Euroopan parhaaksi sanotussa jäätelöbaarissa. En sitten tiedä, millä perusteella joku paikka voisi olla Euroopan paras, mutta jäätelö oli kuitenkin hyvää. Keskustelimme siitä, kuinka Itävallassa yhä enemmän ja enemmän putkahtaa esiin todisteita siitä, ettei tämä maa ollut varsinaisesti sodan uhri, vaan ihmiset suorastaan halusivat liittyä Saksan valtakuntaan vapaaehtoisesti.Ehkä siinä kaiveli menetetty valta-asemakin, kun Itävalta-Unkari hajosi ensimmäisessä maailmansodassa. Valtioiden rajat muuttuvat, mutta Habsburgit ne kuulemma yhä vain yrittävät hämmentää asioita; täällä on joku sen suvun edustaja kristillisdemokraattisen puolueen kansanedustajana. Ymmärsin, että arvoiltaan ultrakonservatiivi. Tässä kuva Manner-tehtaan edustalta. Tekevät keksejä ja makeisia, mm. Mozart-kuulia. Tehdas on ihan hotellini lähellä, joten poikkesin myymälässä. Tässä taa...

Päivä oli niin kaunis, että pystyin aloittamaan sen bookcrossingin merkeissä. Minulle on annettu jonkin verran kirjoja täällä vapautettavaksi ja tänään niitä jäi lähipuistoon, jonne näinä lämpiminä päivinä ihmiset tulevat viettämään aikaansa, on siis potentiaalisia lukijoita koolla. Toivottavasti kirjat löysivät lukijansa ja ehkä niitä merkintöjäkin niistä tulee sitten aikanaan. Aamu jatkuikin sitten lennokkaissa merkeissä. Suuntasin kansallismuseon arkistoon, jonne on muutama päivä sitten saapunut kaipaamani materiaali jostakin kaupungin ulkopuolisesta arkistosta. Kiireet ovat vain estäneet minua käymästä siellä aikaisemmin. Arkiston oven ympärillä hääräili työmiehiä poran kanssa. He olivat kaivaneet kuopan portaiden ympärille, mitä lie puhaavatkaan. Pääsin portaille, ihmettelin, kun ovikellon ei reagoitu. Ajatattelin ensin, että porakone vain estää minua kuulemasta, jos sieltä jotakin vastataan tai sähkölukko avataan. Sitten huomasin, että ovessa lukee, että paikka onkin tiistaisi...

Tänään ajattelin taas vähän kertoilla Tšekistä joitakin satunnaisia havaintoja. Moni suomalainenhan tietää tästä maasta kutakuinkin sen, että ovat kovia jääkiekossa ja oluttuopin saa eurolla. Ennen aiheeseen menoa esitän kiitokset bookcrossing-ystävälleni L:lle mahtavasta yllätyspaketista, joka lievittää kyllä koti-ikävää. Oli tosi mukavaa nähdä paketti ovella odottamassa. Toinen kotoisa juttu tältä päivältä oli kaksi suomalaista teinityttöä ostarilla Chodovissa. Poikkesin itse vähän kiertelemään arkistoreissun jälkeen. Hassua, miten teinienkin puheita kuuntelee tarkasti, kun ei suomen sanaa muuten kuule. Olen yrittänyt löytää syitä, miksi tietyssä mielessä tunnen oloni aika kotoisaksi täällä, välillä tunnelma on niin kuin suomalaisten seassa. Aikaisemminkin olen maininnut, että tšekit eivät pidä äänekkäistä ihmisistä. Myös monet ihmiset ovat vähän niin kuin suomalaisia olemukseltaan. Tietysti erojakin on, ovathan he toki slaavilainen kansa, mutta heissä on myös germaanista näköä. S...

Aloitetaanpa blogi runotorstain haasteella, kun siihen vielä ehtii osallistumaan. Eli tämän viikon aiheena on "joku". http://runoruno.vuodatus.net/   Terezín "Talvi", sanoo krematorion vartija tšekiksi ja hytisee ohuessa takissaan. "Talvi", toistan. Kuljen rakennuksen päästä päähän varoen ja yritän tehdä itseni mahdollisimman pieneksi, sillä jokaisen lattialaatan naarmussa saattaa piileksiä joku. Lämmitän kynttilää, ja se lämmittää minua takaisin. Kynttilät telineellä, jolla ruumiit työnnettiin uuniin muistuttavat, että siinä ainakin vielä on joku. * * * Josefov, eli juutalaiskortteli on muodostunut minulle mieluisammaksi kävelypaikaksi. Melkein joka päivä poikkean siellä, joskus jopa silloinkin, kun ei varsinaista asiaa edes ole. Aikaisemminkin olen maininnut sen kauniit jugend-talot ja synagogat, mutta vaikka samoja katuja talloo useanakin päivänä, aina huomaa jotakin uutta. Tänään kävelin Josefovin mutkaisia katuja Kaarlen silla...

Otsikosta huolimatta aloitan kiitoksella. Kun tulin tänään kotiin, ovella odotti paketti. Siellä oli kirja bookcrossing-tarkoituksiin, sekä kaikkea muuta mukavaa Suomesta. Kiitos P! Sain oikein Clarity-teetäkin. Sitä voisi viedä muutaman kilon erinäisiin täkäläisiin virastoihin ja joka ikiselle poliisiasemalle. Kuvassa näkyy myös hieno pöytäliinani sekä välipalamandariinit. Tässä muuten tietoa bookcrossingista, jos asia ei ole entuudestaan tuttu: www.bookcrossing.com Metrossa matkalla kansallismuseolle osui samaan vaunuun ryhmä amerikkalaisia. Yksi heistä sitten rupesi kailottamaan suureen ääneen, että kaikkien maiden pitäisi kokea jonkin aikaa totalitaarista yhteiskuntaa, niin syntyisi hyvä julkinen liikenne. Sitä kun olisi pakkovallan aikana pakko käyttää, niin se toimisi myöhemminkin. Yleensä minua tällainen typeryys vain naurattaa, mutta nyt suutuin. Jos miettii eilisiä holocaust-tunnelmia, tuhkauurnia, miljoonia kuolleita, niin aika kohtuuton uhraus se on täsmällisistä juna-a...