sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Päivystävä sukututkija vertailee arkistokäytäntöjä jälleen

Otsikosta huolimatta tuskin olen arvollinen päästämään oikean sukututkijan kengänpaulaakaan, mutta olenpa kuitenkin lupautunut haeskelemaan arkistotietoja isoukistani Aleksanterista, joka teki elämäntyönsä Leppävirralla kansakoulunopettajana. Sortavalan seminaarin matrikkelin mukaan hän olisi ollut jonkin aikaa opettajana sekä Pyhämaanluodolla että Merikarvialla.

Siispä viime keskiviikkona suuntasin kulkuni Uuteenkaupunkiin, johon Pyhämaa nykyään kuuluu. Kautajapungin arkistonhoitaja oli ystävällisesti etsinyt minulle kaiken tiedon, mitä Pyhämaanluodon kansakoulusta oli olemassa 1890-luvulta. Uudenkaupungin kaupungintalo on tällainen vanha sairaalarakennus. Aika hieno, mielestäni. Valitettavasti puut ovat niin edessä, ettei hyvää yleiskuvaa ole helppo saada.


No, pähkäilimme sitten aikamme niitä asiakirjoja arkistonhoitajan kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että ei löydy Aleksanteria, ei. Kävin läpi kaikki paperit ja ainoa looginen selitys oli se, että hän olisi ollut kevätlukukaudella 1894 varsinaisen opettajan sijaisena. Sähköpostiviestittely kasvatustieteen emeritusprofessori Tuula Hyyrön kanssa selvitti tilannetta minulle sen verran, että tuohon aikaan opettajat etsivät sijaisensa itse. Yleensä otettiin sellainen sijainen, joka suostui vähimmällä korvauksella tulemaan, sillä opettaja sai palkkansa ja maksoi siitä osuuden sijaiselleen.


Olen Hyyrölle kiitollinen saamastani tiedosta ja näkemyksestä. Kävi nimittäin ilmi, että asioiden dokumentointi ei ole ollut parasta mahdollista tässä maassa menneinä vuosikymmeninä. Mielenkiintoista olikin havaita, että Pyhämaanluodon kansakoulun johtokunnan pöytäkirjasta löytyy kansakouluntarkastajan kirje, jossa kehotetaan "mitä ankarimmin" kiinnittämään paremmin huomiota siihen, miten asioita kirjataan. En voisi enempää olla samaa mieltä arvon tarkastajan kanssa...


Vesiperä harmitti totisesti, mutta täytyy sanoa, että Uusikaupunki vaikutti sympaattiselta kaupungilta. Päätin heti, että keväällä tai kesällä teen ravintolaretken Pookiin, niin houkuttelevalta se näytti. Harmitti, ettei ollut aikaa istua sinne nautiskelemaan tällä kertaa. Kaupungilla oli avoin ja ystävällinen ilmapiiri, myös kaupungintalolla palvelu oli hyvää. Ei voi kuin kehua! Myös uimahallia piti testata, se oli siisti, viihtyisä ja tunnelmaltaankin hyvä.

Mietin, että olisiko autotehtaan eri vaiheet vaikuttaneet paikkakuntaan siten, että ollaan avoimempia ulkopuolisille ja otetaan toiset paremmin huomioon kuin suomalaisessa pikkukaupungissa keskimäärin. Niin tai näin, olen joka tapauksessa iloinen uusikaupunkilaisten puolesta siitä, että autotehdas käynnistyy taas ja kohta paikkakunnalla tehdään kuulemma myös soijaa.

En ihan heti lannistunut Aleksanteria etsiessäni. Perjantaina kävin nimittäin Turun maakunta-arkistossa tutkimassa kansakouluntarkastajien papereita. Sijaiset piti nimittäin hyväksyttää tarkastajalla. Mystisesti kuitenkin kyseisen vuoden dokumentteja ei ollut maakunta-arkistossa. Oudosti puuttui rannikkokaistale välillä Raisio-Pori. Pitänee jotenkin selvittää, ovatko noiden pitäjien paperit arkistoitu jonnekin muualle. Tarkastuspiirit olivat muuttuneet vuonna 1898, mutta arkistoluetteloista en tullut hullua hurskaammaksi, että mikä piirin nimi ja mitkä sen rajat olivat lukuvuonna 1893-94. Henkilökuntakaan ei saanut asiaan selkoa. Eli nyt täytynee löytää käsiin joku tutkija, joka on näihin perehtynyt.

Kun maakunta-arkistostakaan ei mitään löytynyt, tutkin huvikseni hiukan yhden tarkastuspiirin valitus-kansiota. Vähän harmitti, etten ollut varannut enemmän aikaa, sillä valitukset olivat todella kummallisia, niistä ei oikein saanut selkoa aina, mitä oli tapahtunut, mutta kyläläiset olivat selvästikin suivaantuneet jostakin syystä opettajaan - jonka itse olivat valinneet. Yhden tyttöjen käsityönopettajan tarina pysäytti, hänet oli erotettu tehtävästään,sillä hän oli tehtävää vastaanottaessaan "salannut aviottoman sikiön". Nyt oli sitten dilemma, että mistä uusi opettaja epäsopivan tilalle. Totesin vain, että on se maailma muuttunut - onneksi.

Kadehdittavan hyvää käsialaa Pyhämaanluodon kansakoulun johtokunnan pöytäkirjassa

Myöhemmin tällä viikolla Uudestakaupungista otettiin yhteyttä: Pyhämaanluodon kansakoulun päiväkirjat ovat löytyneet! Ne oli sijoitettu arkistossa väärään lokeroon. Eli ensi viikolla uudestaaan Uuteenkaupunkiin. Pitäkää peukkuja!

Verrattuna taas tšekkiarkistoihin sanoisin, että Suomessa palvelu on joustavampaa. Toki pienissä arkistoissa ollaan aina ystävällisiä, mutta Turun maakunta-arkistokin oli palveluhenkinen ensikertalaisellekin, mitä isommat arkistot eivät esimerkiksi Prahassa mitenkään automaattisesti ole. Siellä tuttavuussuhteet ovat kaikki kaikessa, täällä niiden merkitys on selvästi vähäisempi.

Pari hauskaa yhteensattumaa vielä mainittakoon: Ensinnäkin, jos isoukkini Aleksanteri tuli Pyhämaanluodolle opettajaksi kevätlukukaudeksi 1894, sataa vuotta myöhemmin tulin minä tänne Varsinais-Suomeen. Kummallakaan meillä ei tänne mitään kytköksiä entuudestaan.

Toinen yhteensattuma on kaupungin nimi, jonne matkani jo toistamiseen käy. Tšekin Uusikaupunki on Nové Mesto, jossa minulla on edelleen Marie-niminen nainen kateissa yli sadan vuoden takaa. Nové Mestoja on useita, mutta "minun" Nové Mestoni on juuri se, jossa usein järjestetään ampumahiihtokilpailuja.


2 kommenttia:

  1. Vau, mielenkiintoisia ja erikoisia lähteitä. Lienet tarkistanut sanomalehtiarkistoa kyseiseltä ajalta, ehkä sijaista etsittiin ilmoituksella?

    VastaaPoista
  2. Joo, ainakin Merikarvian kohdalla löysin lehti-ilmoituksen, mutta Pyhämaanluodon suhteen en. Tosin usein toinen kierros lehtiarkiston hakutoiminnoissa antaa minulle eri tuloksia. Täytynee yritellä.

    VastaaPoista