Prahan keväässä

5.39 lähtee juna Prahasta. Sen määränpää on Belgrad, mutta niin kauas en mene, vaan jään jo noin viiden tunnin päätä Bratislavassa pois. Hieman haikeus kyllä iski, olisi niin mukava matkustaa Prahasta Bratislavan, Wienin ja Budapestin kautta Belgradiin, mutta ehkä joku toinen kerta. Juna on hyvin perusmallinen, ei mitään hienouksia, mutta siinä on kunnon jalkatilat, mikä on minusta tärkeintä. Lipun voi ostaa menopaluuna niin, että kuukauden aikana saa pysähdellä niin paljon kuin haluaa. Tällaista pitää junamatkustelun minusta ollakin: edullista ja spontaania, ei turhia hienouksia, ellei niitä halua. Bratislavaan tutustuminen alkoi aika paniikinomaisissa merkeissä, kun ratikkapysäkillä huomaan, että minulla ei olekaan junalippua enää mukana. Lippu kattaa siis kaupungit Bratislava, Wien ja Graz sekä matkan takaisin Prahaan. Etsin ja etsin, mistään ei löydy. Lähden kävelemään samaa reittiä takaisin, katson ratikkalippukioskin tiskin, mutta ei junalippuani löydy sieltä. Ei löydy kadulta....

Teki minulle ihan hyvää, ettei tämä päivä ollut ihan niin intensiivinen kuin jotkut muut päivät tällä viikolla. Päätin jättää arkistot sikseen ja lähteä käymään kirjamessuilla, mikä oli ihan hyvä päätös, vaikken mitään ostanutkaan. Saivat aivot toisaalta lepoa, mutta toisaalta myös uusia ajatuksia. Pelkästään hienon messukeskuksen takia kannatti käydä. Rakennuksen lattiakin oli upea, puinen. Messujen teemamaa on Saudi-Arabia, joka ei itseäni erityisemmin kiinnosta. En oikein ymmärrä, miten sellaisen maan kanssa voisi kulttuurit aidosti kohdata, jossa nainen pakotetaan kaapuun. (Tässä tosin kaavussa on toki mies.) Ehkä arabiankielinen kirjallisuudessa on helmensä, mutta tuntuu, ettei se taida olla minua varten. Kuulin, että viime vuonna teemana oli ollut vähemmistökirjallisuus, ja pääpuhujaksi kutsuttu romanikirjailija (siis yhdellä o:lla) oli pidätetty lentokentällä, koska häntä oli epäilty taskuvarkaudesta. Suomalaisuutta minun havaintojeni mukaan näillä messuilla edusti hän: ...

Kansallismuseon arkistossa vierähtääkin pidempään kuin pari päivää. Tämä on arkistoista ehdottomasti yllätyksellisin. Sain suuret määrät laatikoita, joihin oli koottuna aina tietystä henkilöstä aivan kaikki mahdollinen mitä arkistossa sattui olemaan. Esimerkiksi sota-ajan presidentin, Edvard Benešin laatikosta löytyi tällainen kirja. Siinä on joku jugoslavialainen toimittaja kirjoittanut painavaa asiaa, joka on oiken englanniksikin käännetty. Tulee ihan mieleen turkulaisantikvariaatin ikkunassa oleva "kuukauden omituinen opus". Tämä kirja olisi kyllä siinä sarjassa kirkkainta kärkeä. Lisäksi löytyi numero julkaisusta nimeltä Slavonic Monthly , vuodelta 1945.Tuo numero tuntui keskittyvän lähinnä tšekkien asiaan, mistä syystä se varmaan olikin otettu talteen ja laitettu kokoelmaan. Lehdessä oli kaksi pöyristyttävää kirjoitusta. Ensimmäisen oli kirjoittanut joku amerikkalainen pappi ja siinä kehuskeltiin hirveästi Tšekkoslovakian vakaasti kristillisellä historialla ja arvopo...

Tänään on ollut hieman hiljaisempi päivä, olen ollut vähän väsynyt ja nukkunut univelkoja pois. Ajattelin ensin käydä jossakin museossa, mutta en sitten jaksanutkaan keskittyä. Sen sijaan kävin aamu-uinnilla ja kirkossa. Molemmat olivat virkistäviä juttuja. Ilmeisesti kaikki hyvät uimarit tulevat viikonloppuaamuina, kun nyt oli altaassa vilskettä. Olen tällä viikolla käynyt parina päivänä Malá Stranan kaupunginosassa, eli ns. Pienellä puolella. Alue on oikein sympaattinen, ja kaupunkikuvaa hallitsevat ratikat. Joskus kapean portin kohdalla ratikan täytyy odottaa, että vastaantuleva ajopeli pääsee ensin portista läpi. Tätä aluetta Jan Neruda kuvaa Prahalaistarinoissaan , joita en vieläkään ole ehtinyt lukea. Ylipäänsä lukeminen on jäänyt täällä vähän sivuun, kun elämä itsessään on niin jännittävää seikkailua, ettei tarvitse uppoutua vaihtoehtoisiin todellisuuksiin. Malá Stranassa sattui minulle ehkä kummallisin antikvariaattikokemus tähän ikään mennessä. Ja tämä on aika hyvin, si...

Tänään ajattelin taas vähän kertoilla Tšekistä joitakin satunnaisia havaintoja. Moni suomalainenhan tietää tästä maasta kutakuinkin sen, että ovat kovia jääkiekossa ja oluttuopin saa eurolla. Ennen aiheeseen menoa esitän kiitokset bookcrossing-ystävälleni L:lle mahtavasta yllätyspaketista, joka lievittää kyllä koti-ikävää. Oli tosi mukavaa nähdä paketti ovella odottamassa. Toinen kotoisa juttu tältä päivältä oli kaksi suomalaista teinityttöä ostarilla Chodovissa. Poikkesin itse vähän kiertelemään arkistoreissun jälkeen. Hassua, miten teinienkin puheita kuuntelee tarkasti, kun ei suomen sanaa muuten kuule. Olen yrittänyt löytää syitä, miksi tietyssä mielessä tunnen oloni aika kotoisaksi täällä, välillä tunnelma on niin kuin suomalaisten seassa. Aikaisemminkin olen maininnut, että tšekit eivät pidä äänekkäistä ihmisistä. Myös monet ihmiset ovat vähän niin kuin suomalaisia olemukseltaan. Tietysti erojakin on, ovathan he toki slaavilainen kansa, mutta heissä on myös germaanista näköä. S...

Vaikka olin juuri tänään päättänyt, etten kirjoita mistään synkistä aiheista, vaan yritän keksiä jotakin iloista, niin silti palaan vielä Terezíniin. Syy on se, että päivä sen jälkeen, kun kävin Terezínissä, eli viime lauantaina, kuoli yksi leiriltä selviytynyt, kirjailija Arnošt Lustig . Hän oli syntyjään prahalainen ja Prahaan hän palasi viimeisiksi elinvuosikseen. Hän selvisi Auschwitzista hengissä, isänsä menehtyi kaasukammioon. Lustigia oltiin kuljettamassa junalla Dachauhun, mutta hän onnistui pakenemaan, kun junaan osui amerikkalaisten pommi. Vielä toisen kerran Lustig joutui pakenemaan, nimittäin Prahan kevään jälkeen, sillä hän oli kirjailijakonferenssissa vuonna 1967 luopunut kommunistisen puolueen jäsenkirjasta ja muutenkin kuulunut sosialistisen järjestelmän arvostelijoihin. Vuoden 1989 jälkeen Lustig kuitenkin asui osittain Prahassa, osittain Washington D.C.:ssä. Vuodesta 2003 hän asui pysyvästi Prahassa. Lustigilta on käännetty suomeksi teokset Rukous Katarzyna Horowi...

Aloitetaanpa blogi runotorstain haasteella, kun siihen vielä ehtii osallistumaan. Eli tämän viikon aiheena on "joku". http://runoruno.vuodatus.net/   Terezín "Talvi", sanoo krematorion vartija tšekiksi ja hytisee ohuessa takissaan. "Talvi", toistan. Kuljen rakennuksen päästä päähän varoen ja yritän tehdä itseni mahdollisimman pieneksi, sillä jokaisen lattialaatan naarmussa saattaa piileksiä joku. Lämmitän kynttilää, ja se lämmittää minua takaisin. Kynttilät telineellä, jolla ruumiit työnnettiin uuniin muistuttavat, että siinä ainakin vielä on joku. * * * Josefov, eli juutalaiskortteli on muodostunut minulle mieluisammaksi kävelypaikaksi. Melkein joka päivä poikkean siellä, joskus jopa silloinkin, kun ei varsinaista asiaa edes ole. Aikaisemminkin olen maininnut sen kauniit jugend-talot ja synagogat, mutta vaikka samoja katuja talloo useanakin päivänä, aina huomaa jotakin uutta. Tänään kävelin Josefovin mutkaisia katuja Kaarlen silla...

Aamulla porhalsin taas metrolla ja bussilla kansallisarkistoon. Sinne meneminen kestää täältä asunnoltani noin 50 minuuttia, ja tänään tuli testatuksi sekin, että arkistosta keskustaan menee aika tasan tunti. Tällä kertaa oli eri vahtimestari kuin eilen. Hän ei edes huomannut minua, kun tulin portista sisään, täytteli vain sudokua.  Sain käteeni kaksi tilaamaani dokumenttia. Tartuin ensin paksumpaan, sillä se vaikutti lupaavammalta. Jos ihan rehellinen olen, niin valitsin tämän dokumentin sillä perusteella, että siinä mainittiin sana Pánkrac , joka on "minun" metroasemani nimi. En tiedä vielä, mihin tuo sana viittaa tässä dokumentissa, onko se yleis- vai erisnimi, mutta aion ottaa selvää. Tästä se arkistojen tutkiminen siis alkaa. Dokumentti osoittautui tšekinkielenopettajan päiväkirjaksi ajalta, jolloin hän oli joutunut Gestapon hampaisiin. En ole vielä lukenut muuta kuin puolet silmäillen, mutta tässä vaiheessa näyttää siltä, että hänen "rikoksensa" olisi ol...

Tänään ei olekaan ollut mahdollisuutta hoidella mitään käytännönasioita, niin päätin lähteä ensin aamu-uinnille ja sitten opettelemaan, miten noita ratikoita ja busseja käytetään. Alkoivat hahmottua paremmin. Myös maauimalassa onnistuin jo käymään pientä dialogia  tšekiksi yhden vanhan tädin kanssa, joka katsoi tarpeelliseksi kertoa minulle, ettei tässä saa vielä laittaa kenkiä jalkaan, vaan vasta muutaman metrin päässä. Sain sanottua ensin, etten oikein ymmärtänyt. Sitten hän sanoi: "Kengät, tuolla." Vastasin, että anteeksi, en tiennyt. Ja siinäpä se dialogi sitten olikin. :) Mutta on tämä nyt jo edistystä sentään! Uimalassa oli melko vähän väkeä, tai ainakin ulkoaltaassa oli paljon tilaa. En tiedä, mahtavatko paikalliset arastella ulkona uimista, kun lämpöä oli vain 7 astetta. Vesi oli kuitenkin 26-asteista, joten hyvä siinä oli uida. Varmasti ensimmäisten lämpimien päivien tultua koko allas on täynnä väkeä. Suomessa jos on ulkoallas auki, niin sinne löytyy menijöitä, oli...