Karoliniumin lattian alla
Monikaan matkailija ei eksy Kaarlen yliopiston päärakennuksen, Karoliniumin näyttelyihin. Harmillista, sillä yleissivistävä tieto ei tee pahaa kenellekään. Vielä harvempi on (vielä) tietoinen, että kun Karoliniumissa on näyttely, on mahdollista käydä 11 metrin syvyydessä, maanalaisessa kellarikerroksessa. Oikeastaan kyseessä on vanha maataso, mutta kuten kaikissa vanhoissa kaupungeissa (esimerkiksi Suomen Turussa), uutta on rakennettu suoraan vanhan päälle ja vanhimmat kerrokset ovat painuneet maan alle. Tämän ilmiön tosiaankin jokainen Aboa Vetuksessa vieraillut tuntee.
Karoliniumin maanalaisessa kerroksessa on yliopiston historiaa valottava näyttely. 1300-luvulla perustetun yliopiston historia on ollut varsin monivaiheinen. Instituutio on nähnyt kaikenlaista Hussilaissodista ja 30-vuotisesta sodasta Euroopan hullun vuoden kautta ensimmäisen tasavallan idealismiin, natsimiehitykseen ja samettivallankumoukseen. Kielipoliittisesti se on ollut latinankielinen, sittemmin kaksikielinen (saksa ja tšekki), yksikielinen (pelkkä saksa, jolloin yliopisto myös kulki hieman eri nimelläkin) ja yksikielinen (pelkkä tšekki), mikä on siis nykytila.
Yllä olevassa kuvassa on kopio yliopiston perustamiskirjasta. Kopio toisesta kappaleesta. Ensimmäinen kappale on teillä tietymättömillä. Sodan jälkeen maasta pakenevat saksalaiset nappasivat sen sekä muutamia muita alkuperäisdokumentteja ja arvoesineitä mukaansa. Yhden olettamuksen mukaan esineistöä kuljettanut juna pommitettiin Pilsenissä, mutta itse varastetusta tavarasta ei ole merkkiäkään jäljellä.
Jopa Interpolin avulla näitä etsittiin, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt. Esittäisinkin kaikille natsien kultajunan ja muiden vastaavien mysteerien ratkojille haasteen: Etsikää ja löytäkää Kaarlen yliopiston perustamiskirja. Se toinen kopio kyseisestä asiakirjasta on muuten Prahan arkkipiispalla, koske kirkolla on ollut olennainen rooli tämän(kin) yliopiston perustamisessa.
Tässä on kaivo, joka on löydetty kellareita puhdistettaessa. Sen ei kuitenkaan anneta täyttyä vedellä, ymmärrettävistä syistä. Kaivo on ollut tässä jo rakennuksen alkuperäisen (vai pitäisikö sanoa alkuperäisen rakennuksen) omistajan aikaan, silloin toisaankin pihakaivona, nykyään pohjakerrokseen hautautuneena. Alkuperäisomistaja oli Rotlevin suku, joka lahjoitti paikan yliopistolle.
Yliopiston sinetti. Kuvassa Kaarle IV polvistuu pyhän Václavin, eli tšekkien suojeluspyhimyksen edessä.
Rahakirstu ja sen avain. Sopisivat kyllä nyky-Suomeenkin näin koulutuksesta leikkaamisen aikoina. Voisi näyttää aivan konkreettisesti, että tyhjä on.
Ote ensimmäisestä kirjaston kirjaluettelosta. Ei kyllä juurikaan poikkea lapsuuteni pienen kyläkirjaston systeemistä 1980-luvulta.
Varhaisin kuva promootiosta. Ei kuulemma juurikaan poikkea tämä taas Kaarlen yliopiston nykykäytännöistä.
Ja ketähän tässä kuvassa on? Olisikohan mm. hakkapeliittoja? Kuva liittyy Kaarlen yliopiston historiaan siten, että opiskelijoita lähti vapaaehtoisena taistelemaan ruotsalaisia vastaan. Tämä oli jo neljäs kosketus ruotsalaisiin ja heitä ei todellakaan haluttu enää kaupunkiin. Hakkapeliitat muuten veivät Strahovin luostarin kirjaston Turkuun, jossa se tuhoutui kaupunkipalossa vuonna 1827.
Näyttely ei päättynyt tähän. Taidan tehdä uudemmasta historiasta erillisen postauksen myöhemmin. Pysykäähän kuulolla!
Karoliniumin maanalaisessa kerroksessa on yliopiston historiaa valottava näyttely. 1300-luvulla perustetun yliopiston historia on ollut varsin monivaiheinen. Instituutio on nähnyt kaikenlaista Hussilaissodista ja 30-vuotisesta sodasta Euroopan hullun vuoden kautta ensimmäisen tasavallan idealismiin, natsimiehitykseen ja samettivallankumoukseen. Kielipoliittisesti se on ollut latinankielinen, sittemmin kaksikielinen (saksa ja tšekki), yksikielinen (pelkkä saksa, jolloin yliopisto myös kulki hieman eri nimelläkin) ja yksikielinen (pelkkä tšekki), mikä on siis nykytila.
Yllä olevassa kuvassa on kopio yliopiston perustamiskirjasta. Kopio toisesta kappaleesta. Ensimmäinen kappale on teillä tietymättömillä. Sodan jälkeen maasta pakenevat saksalaiset nappasivat sen sekä muutamia muita alkuperäisdokumentteja ja arvoesineitä mukaansa. Yhden olettamuksen mukaan esineistöä kuljettanut juna pommitettiin Pilsenissä, mutta itse varastetusta tavarasta ei ole merkkiäkään jäljellä.
Jopa Interpolin avulla näitä etsittiin, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt. Esittäisinkin kaikille natsien kultajunan ja muiden vastaavien mysteerien ratkojille haasteen: Etsikää ja löytäkää Kaarlen yliopiston perustamiskirja. Se toinen kopio kyseisestä asiakirjasta on muuten Prahan arkkipiispalla, koske kirkolla on ollut olennainen rooli tämän(kin) yliopiston perustamisessa.
Tässä on kaivo, joka on löydetty kellareita puhdistettaessa. Sen ei kuitenkaan anneta täyttyä vedellä, ymmärrettävistä syistä. Kaivo on ollut tässä jo rakennuksen alkuperäisen (vai pitäisikö sanoa alkuperäisen rakennuksen) omistajan aikaan, silloin toisaankin pihakaivona, nykyään pohjakerrokseen hautautuneena. Alkuperäisomistaja oli Rotlevin suku, joka lahjoitti paikan yliopistolle.
Yliopiston sinetti. Kuvassa Kaarle IV polvistuu pyhän Václavin, eli tšekkien suojeluspyhimyksen edessä.
Rahakirstu ja sen avain. Sopisivat kyllä nyky-Suomeenkin näin koulutuksesta leikkaamisen aikoina. Voisi näyttää aivan konkreettisesti, että tyhjä on.
Ote ensimmäisestä kirjaston kirjaluettelosta. Ei kyllä juurikaan poikkea lapsuuteni pienen kyläkirjaston systeemistä 1980-luvulta.
Varhaisin kuva promootiosta. Ei kuulemma juurikaan poikkea tämä taas Kaarlen yliopiston nykykäytännöistä.
Ja ketähän tässä kuvassa on? Olisikohan mm. hakkapeliittoja? Kuva liittyy Kaarlen yliopiston historiaan siten, että opiskelijoita lähti vapaaehtoisena taistelemaan ruotsalaisia vastaan. Tämä oli jo neljäs kosketus ruotsalaisiin ja heitä ei todellakaan haluttu enää kaupunkiin. Hakkapeliitat muuten veivät Strahovin luostarin kirjaston Turkuun, jossa se tuhoutui kaupunkipalossa vuonna 1827.
Näyttely ei päättynyt tähän. Taidan tehdä uudemmasta historiasta erillisen postauksen myöhemmin. Pysykäähän kuulolla!
Kommentit
Lähetä kommentti