maanantai 28. helmikuuta 2011

Joku aina selvisikin

Vaikka olin juuri tänään päättänyt, etten kirjoita mistään synkistä aiheista, vaan yritän keksiä jotakin iloista, niin silti palaan vielä Terezíniin. Syy on se, että päivä sen jälkeen, kun kävin Terezínissä, eli viime lauantaina, kuoli yksi leiriltä selviytynyt, kirjailija Arnošt Lustig. Hän oli syntyjään prahalainen ja Prahaan hän palasi viimeisiksi elinvuosikseen. Hän selvisi Auschwitzista hengissä, isänsä menehtyi kaasukammioon. Lustigia oltiin kuljettamassa junalla Dachauhun, mutta hän onnistui pakenemaan, kun junaan osui amerikkalaisten pommi.

Vielä toisen kerran Lustig joutui pakenemaan, nimittäin Prahan kevään jälkeen, sillä hän oli kirjailijakonferenssissa vuonna 1967 luopunut kommunistisen puolueen jäsenkirjasta ja muutenkin kuulunut sosialistisen järjestelmän arvostelijoihin. Vuoden 1989 jälkeen Lustig kuitenkin asui osittain Prahassa, osittain Washington D.C.:ssä. Vuodesta 2003 hän asui pysyvästi Prahassa.

Lustigilta on käännetty suomeksi teokset Rukous Katarzyna Horowitzille ja Pimeydellä ei ole varjoa. Lustigin tuotantoa inspiroi usein, ehkä ei kovinkaan yllättävästi, natsien toimeenpanema kansanmurha. Hän on myös kahdeksas Franz Kafka -palkinnon saaja. Tšekkiläinen Franz Kafka -palkinto myönnetään aina jollekulle suvaitsevalle kirjailijalle, jonka tuotanto on sanomaltaan ajatonta, mutta samalla myös kertomus omasta aikakaudestaan.

(lähde: Wikipedia)

Toivotan kepeitä multia Lustigille ja samalla mietin, mitä hauskaa kuitenkin kirjoittaisin, kun tänään olin vähän sellaista suunnitellut. Kännykästäkin loppui akku tänään akku kesken päivän, joten en ehtinyt paljon kuvatakaan.

No, vaikkapa tällainen pieni hauskuus liityen tšekin kieleen. Monikko sanasta miehet on páni, ja sanasta naiset paní. Siinäpä ulkomaalainen miettii, jos wc:n oviin on keksitty valita juuri nämä sanat. Vielä en ole törmännyt moiseen, mutta kuvaan heti, jos näen. Opin tämän ensimmäisellä tšekin yksityistunnillani tänään. Oiken pätevä ja hyvä opettaja osui minulle, mihin olen todella tyytyväinen. Muistisäännöksi hän sanoi, että kun miehet on vahvempia ja heillä on valta, niin siitä muistat, että siinä sanassa on heittomerkki ensin, naisilla se tulee jäljessä. Kertookohan tuo kommentti kielen vai yhteiskunnan tasa-arvon ongelmista?

Arkistosta vielä pari hauskaa kuvaa. Tässä näette museorekisterissä olevan autoja, joilla turisteja huviajelutetaan. Ratti oikealla puolella, kuten Itävalta-Unkarissa oli tapana. Hitler sitten teki viisaan päätöksen ja vaihtoi liikenteen oikeanpuoleiseksi miehitettyään maan.


Tässä puolestaan kivaa paikallista arjen kulttuuria. Nän nätisti paketoidaan kirjat, aivan arkiseen satunnaispaperiin, vaikka yrittää sanoa myyjälle, että ihan omaan käyttöön tulevat. Samantapainen tyyli on muuten Turussa Brahen antikvariaatissa, mutta täällä se tehdään kauniimmin.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus, Hauskakin. Kirjojen paketointi hyvä idea. Muistan, miten silloin kun olin lapsi, kalakaupassa (joita ei enää ole) paketoitiin kalat sanomalehden sisään.

    VastaaPoista
  2. Kiva kun olet lueskellut blogini vanhempia juttuja, Marleena. Täällä Turussa on sellainen kun Vaskikarin antikvariaatti, jossa pakataan kirjat vielä perinteisesti tiskipaperiin. Minusta se on aika viehkoa.

    Eli tämän viestin kirjoitti bloginpitäjä itte, kun ei jaksanut kirjautua profiiliinsa. :)

    VastaaPoista