keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Dokumentit piilossa ullakolla?

Aamu alkoi Benešovissa arkistotyöskentelyn merkeissä. Aloin tutkia yhtä koulun historiikkia, jonka joku opettaja oli tehnyt luultavasti 30-luvulla, hieman ennen kuin natsi-Saksa miehitti maan. Työ on selvästi vähän kesken. Ehkä sota oli sen keskeyttänyt? Siististi koneella kirjoitetun tekstin väliköihin oli opettaja merkannut, mikä kuva kuuluu mihinkin kohtaan. Ainoa ongelma oli, että kuvat puuttuivat kansiosta aivan tyystin.


Kysäisin arkistonhoitajalta, missä kuvat ovat, ja hän surullisena totesi, että ne ovat vielä kyseisessä kylässä. Kuten monet muutkin koulua koskevat asiakirjat. Niitä on yritetty saada arkistoon - tuloksetta. Kyläläiset eivät suostu antamaan. Tulin asiasta niin turhautuneen vihaiseksi, että tuntui, että verenkierto loppuu päästä kokonaan.

Kokemuksesta kuitenkin tiedän, ettei suuttumus tee muuta kuin aiheuttaa väsymystä, joten kokosin itseni ja kävin läpi saatavilla olevat materiaalit. Positiivisena asiana mainittakoon, että koulun pohjapiirros löytyi.


Pitää vähän pohtia, mikä on seuraava askel näiden kätkettyjen dokumenttien löytämiseksi. Tällä reissulla asia ei kuitenkaan ratkea, se on selvä. Nyt näkemäni materiaali herätti myös kiinnostavia pohdintoja, aivan sivupoluilta. Miksi esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheen tienoilla koulussa opettaneen henkilön tietoja oli vedetty mustalla musteella yli?


Jos oikein olisin ponnistellut, olisin ehkä saanut tekstin luettua valoa vasten peilikuvana, mutta en halunnut tuhlata tihrustamiseen aikaa, kun ei henkilö liity tutkimuskohteeseeni millään tavalla.

Iltapäivällä löysimme todellisen Itä-Böömin helmen. Se on kuulkaa Chrudim! Paikka, jossa ei ole mitään huippunähtävyyksiä, joten siellä ei myöskään pyöri hirveitä turistilaumoja.Mutta onpa komeat kaupunginmuurit ja ainakin yksi oikomistunneli muurista läpi.


Ihan kehnojalkaisille en Chrudimia suosittele, koska muurien sisäpuoliseen kaupunkiin on käytännössä pakko kiivetä portaita. Mutta itse voisin vaikka viihtyä tässä kaupungissa. Kaikki on selvästi äskettäin kunnostettu, löytyy hyviä kahviloita, kiinnostavia pikkuliikkeitä ja komeita näköaloja.


Yhdessä kahvilassa bongasin tällaisen kaksikielisen kyltin menneiltä ajoilta. Näitä näkee toisinaan, mutta silti verraten vähän. Goottilainen kirjaisin on muuten kautta linjan käytössä kaikissa saksalaisissa teksteissä ennen toista maailmansotaa. Jopa Kutná Horan lukion vuosikirjan saksan oppiaineen osuus oli painettu goottilaisella kirjaisimella.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti