lauantai 14. lokakuuta 2017

Vaihteeksi Brnossa

Tšekin tasavallan kakkoskaupunki Brno on minulle varsin tuntematon. Olen täällä kerran viettänyt yhden päivän, ja mieleen jäivät lähinnä arkistot, kauniit talot ja yksi slovenialainen ravintola, joka oli hyvä, vaikkakin edellisen presidentin, Václav Klausinkin kehuma paikka.

Tänään ajoimme tänne Prahan lentoasemalta, vuokra-autolla. Matka oli yllättävän raskas, ja alan vähitellen tajuta, miksi moni sanoo, että Brnoon kannattaa mennä julkisilla. En nyt sanoisi, että ykköstie on ihan hullu, kuten jotkut sitä luonnehtivat, mutta kyllä sillä kovaa ajetaan. Rekkoja riittää, ja nekin päästelevät pääasiassa ihan henkilöliikenteen tahdissa, joten siinä sitä ollaan. Oman mausteensa tuovat tietyöt, joita muuten EU rahoittaa. Tätä ei tietenkään silloin muistella, kun EU:ta vastustetaan ja suorastaan uhmataan.


Eli suosittelen minäkin bussia tai junaa, jos autoa ei välttämättä mihinkään tarvitse. Vuokra-autolla on paljon hauskempaa ajella pikkukaupunkeja tutkimaan. Vaikka niihinkin usein julkisilla pääsee myös, mutta oma auto sujuvoittaa matkantekoa.

Olen tullut tänne etsimään taas pieniä tiedonpalasia Mariesta, josta olen ennenkin kirjoittanut. Hänestä, jolle tutkimiani kirjeet ovat merkittävässä määrin kirjoitettu, mutta josta itsestään löytyy hyvin vähän tietoa. Hänen ystävänsä Zdenka on nyt löytynyt Brnon kaupunginarkistosta, väestölaskennan lomakkeista. Hän löytyi siksi, että yksi kirjekuori on säilynyt, jossa on hänen osoitteensa. Ilman samassa ruokakunnass asuvan miespuolisen sukulaisen nimeä tai katuosoitetta en olisi häntäkään koskaan löytänyt. Ehkä Zdenkan kautta opin taas jotakin Mariesta, siihen panen nyt toivoni.


Ehkä parasta Brnossa tähän mennessä on monimuotoisuus. On Prahassakin paljon taidetta, luovuutta ja erilaisia alakulttuureja, mutta Brnossa ne ovat näkyvillä aivan keskeisillä paikoilla.  Välillä voi ihastella tällaisia jugendtaloja, ja yhtäkkiä vieressä onkin aika kiva moderin kierrostalo. Kaiken lisäksi keskustan liepeiden katuja pannaan nyt kuntoon urakalla, joten kaupunkikuva saattaa muuttua vielä radikaalistikin lähivuosina.


Brno on Keski-Euroopan piilaakso, joten täällä ei kaihdeta esimerkiksi muraaleja. Sellaisiinkin rakennuksiin, joita Suomessa saatettaisiin pitää "liian hienoina sellaiseen" on toteutettu varsin onnistuneita teoksia. Täällä tietysti vanhoja taloja riittää, joten niitä ei samalla tavalla palvotakaan kuin ehkä joskus Suomessa.


Ylläoleva muraali on kaupunginteatterin rakennuksen sisäpihalta. Sieltä muuten löytyy myös aivan erinomainen ravintola, jota suosittelemme! Palvelu on täällä mielestäni ystävällisempää kuin Böömin puolella keskimäärin. Paikallisten asenne on täällä Määrissä ehkä jotenkin lämpimämpi ja välittömämpi, kun taas böömiläiset ovat hyvinkin arvonsa tuntevia.

Jostakin syystä suren vahvasti tämän maan saksalaisen kulttuurin katoamista, vaikka asia ei minua henkilökohtaisesti kosketa millään lailla. Ymmärrän myös, että historian painolasti on ollut liian raskas kantaa, joten jäljellä on vain hiljaisuus ja satunnaiset pienet jäänteet. Esimerkiksi tämä keisarikunnan ajoilta peräisin oleva metallinen kaivonkansi, jossa näkyy Brnon saksankielinen nimi, Brünn.


Samanlaisia pieniä tietoja ovat ne, mitä Mariesta etsin ja löydän. Uskon, että hän Brnossa käydessään käveli juuri tässä puistossa ja astui joskus näille samoille kaivonkansille. Ehkä hän käveli ystävänsä Zdenkan kanssa, joka ehkä ensi viikolla avaa minulle oven taas johonkin pikkutietoon. Aika kuluessaan vie yhtymäkohtia minun ja Mariwn sekä Zdenkan väliltä. Kaivonkannet ovat heidän nuoruusajoiltaan, mutta puiston puut eivät enää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti