lauantai 19. huhtikuuta 2014

Saksalainen kaupunki ilman saksalaisia

Reissu vei minut Libereciin. Vuoteen 1945 asti kaupunki oli täysin saksalainen, nykyään saksalaisia ei tietenkään enää ole, ja tuntuu kuin heidän muistonsa olisi tyystin poispyyhitty. Tätä ihmettelin jo ensimmäisellä vierailullani Libereciin keväällä 2011. Kuitenkin kaupungin vanhat osat näyttävät varsin saksalaisilta, joten tunnelma on tietyllä tavalla yhä aavemainen. Voin kuvitella, mitä se on ollut 40-luvun lopulla.



Torilla oli tietysti kansallispukuisia tanhuajia, niitä näkee täällä todella usein. Eivät kuitenkaan ole paikallisia, vaan saattavat olla jopa Slovakiasta, kuulemma. Täkäläinen kansallispuku, sikäli kun sellainen on, olisi tietysti saksalainen, mutta kuka sellaista käyttäisi?


Saksalaisella rahalla tänne on kuitenkin rakennettu uusi, hieno kirjasto, kristalliyössä poltetun synagogan tilalle. Kirjastoon kuuluu myös synagoga, mutta se oli kiinni.



Liberec lienee kuuluisin talviurheilustaan. Kaupunki on vuorten ympäröimä, luonto on äärimmäisen kaunista. Täällä on paljon mahdollisuuksia kävellä vuorilla ja tehdä vaelluksia ja pienempiä retkiä. Vuorien takia junamatka kaupunkiin on Prahasta käsin vähintään 3-tuntinen, joten nykyään kannattaa mennä Student Agencyn edullisella bussilla, jolloin matka kestää vain tunnin.

Suunnitelmissa kuulemma oli rakentaa tunneli ja suorempi ratayhteys Prahasta Libereciin, mutta sitten muuan Adolf Hitler ei voittanutkaan sotaa, joten tämäkin hanke haudattiin.


Tällaisia villoja löytyy vielä saksalaisten jäljiltä. Sodan jälkeen monet tšekit tulivat tänne ja Sudeettimaahan ylipäänsä saadakseen haltuunsa saksalaisilta jäljellejäänyttä omaisuutta. Tämä asetelma vaikuttaa yhteisöjen ilmapiiriin yhä tänäkin päivänä. Täytyy toisaalta muistaa, etteivät kaikki tšekit tulleet näille alueille siitä syystä, vaan osa heistä pakkosiirrettiin kommunismin aikana. Ja nekin, jotka ensin kaappasivat jonkun hienon saksalaisvillan, joutuivat siitä luopumaan vuonna 1948, kun kommunistit tulivat valtaan. Taas yksi muistutus siitä, miten monimutkaista historia voi olla, mutta miten siitä voi  helposti halutessaan tehdä yksinkertaistuksia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti