sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Jäätelökauppias

Sain tämän viikon alussa luettua loppuun Katri Lipsonin romaanin nimeltä Jäätelökauppias. Pidin kirjasta kovasti, vaikka siinä jäikin paljon arvailujen varaan. Kyseessä on kolmen sukupolven tarina toisen maailmansodan ajasta samettivallankumoukseen saakka. Tapahtumapaikat ovat Tšekkoslovakia ja Ruotsi.

Eri henkilöiden kohtalot kietoutuvat jännittävästi toisiinsa, aina en ollut ihan varma, kuka on kuka, esimerkiksi onko Janin äiti Esther alkukohtauksen näyttelijätär, vai onko hänellä pakkomielle elokuvasta, jota alkukohtauksessa kuvataan. Normaalisti tällaiset jutut häiritsevät lukemistani, mutta tämän kirjan suhteen niin ei käynyt.

On itse asiassa vaikea sanoa, mistä kirjan osasta pidin eniten, sillä pidin niistä jokaisesta vähän eri tavalla. Oli kiehtovaa lukea protektoraatin ajasta ja ihmisten selviytymistaistelusta, hauskaa taas oli lukea ruotsalaisen yhteiskunnan ironista kuvausta ja sitä, miten Jan siirtolaisena kokee pohjoismaalaisen "reiluuden" eri tavalla kuin Ruotsalaisessa yhteiskunnassa kasvaneet ihmiset. Itse asiassa tästä samasta asiasta ovat tšekit minullekin sanoneet, he ovat välillä sitä mieltä että yritän olla liiankin reilu ja tasapuolinen ihmisiä kohtaan, ja se on heistä jotenkin turhaa ja huvittavaa.

Myös Janin tyttären, Gunillan, tarina on kiehtova, suorastaan jännittävä. Hän lähtee isänsä kotimaahan suoraan samettivallankumouksen jälkeen ja päätyy tutkimaan kirjeitä. Tässä kohtaa lukukokemus ja oma elämäni leikkasivat ainutlaatuisesti ja ennenkokemattomasti. Minua nauratti ja samalla värisytti lukea niistä täsmälleen samanlaisista tavoista, joilla Gunilla ratkoo kirjeiden arvoitusta ja jotka ovat tuttuja minullekin. Yritin lukea mahdollisimman hitaasti, sillä en halunnut tunnelman haihtuvan; tiedän myös, etten samaan tunnelmaan pääse enää, vaikka lukisin kohtaukset uudestaan.

Jäätelökauppiaan ajankuva on varsin taitavasti rakennettu.Tuskin keskivertolukija siihen niin paljon kiinnittää huomiota, mutta minä en voi olla kiinnittämättä. Ainoa hieman epäilyttävä kohta oli Janin lapsuudenkodissa oleva arkkupakastin täynnä riistaa ja marjoja. En oikein usko, että 1960-luvun lopun Tšekkoslovakiassa on tavallisilla ihmisillä ollut pakastimia. Tšekkoslovakia oli toki sosialismista huolimatta melko teollistunut maa, mutta pakastimia tuskin on ollut yksityiskodeissa, eliittiä lukuun ottamatta.

Tuo pieni yksityiskohta ei tosiaankaan pilaa lukunautintoa, vaan suosittelen kirjaa lämpimästi. Minua tietysti kirjan aihe ja tapahtumapaikat kiinnostivat ensisijaisesti. Silti uskallan sanoa, että myös muut kaltaiseni tarinoista nauttivat lukijat pitävät Jäätelökauppiaasta, vaikka siinä jääkin paljon aukkoja ja ratkaisemattomia kysymyksiä.

2 kommenttia:

  1. Haluan ehdottomasti lukea tämän. Kosmonautti oli niin valtavan väkevä!

    VastaaPoista
  2. Minä en ole lukenut vielä Kosmonauttia, mutta Jäätelökauppias oli tosiaan varsin positiivinen lukukokemus!

    VastaaPoista