maanantai 15. lokakuuta 2012

Bundesarchivissa ja muurinrippeillä


Terveiset siis Berliinistä, nyt oikein kuvien kera. Tämä ensimmäinen kuva on Checkpoint Charlie -museon edustalta. Olemme siellä käyneet aiemminkin, vuonna 1998, viime käynnistä museo oli laajentunut. Eniten pidin tarinasta vanhuksista, jotka rakensivat muurin alle tunnelin 16 päivässä ja porukan vanhin, 81-vuotias pappa, "teki puutarhatöitä" koko kaivuutyön ajan, antoi samalla aina varoitusmerkkejä taskulampulla, jos lähistölle sattui tulemaan ulkopuolisia.

Vanhukset olivat ryhtyneet tunnelinkaivuuseen, koska opiskelijoilla oli vastaavanlainen projekti, ja kun he olivat pyytäneet päästä opiskelijoiden tunnelista läpi, nämä olivat sanoneet, että se on liian matala, ette te siitä selviä. Vanhukset olivat sitten päätyneet kaivamaan 1,75 metriä korkean pakotunnelin ja päässeet siitä läpikin turvallisesti länteen.


Tässä muurinrippeitä. Niitä on siroteltu muistomerkeiksi useampaankin paikkaan.

Aamupäivällä kävin Bundesarchivissa ja olin siellä noin kaksi tuntia. Liikenneyhteydet ovat sinne varsin hyvät, S1:llä Sundgauerstrasselle ja sieltä bussi suoraan arkiston eteen. Bussejakin kulki ihan sopivan usein. Mutta voi sitä lomakkeiden määrää, kopiointiakin varten piti täyttää kaksi lomaketta. Ovat ulkoistaneet kopiopalvelun jollekin firmalle, mutta oma kopiomääräni oli niin pieni ja sain itse skannattua tarvittavat sivut mikrokorteilta, että sain paperit heti mukaan.

Palvelu Bundesarchivissa on ystävällistä ja tehokasta, huomattavasti nopeampaa kuin Prahan arkistoissa. Itse tietoa jäi varsin vähän käteen, sain vankien kirjeenvaihtoa koskettavia yksittäisiä asiakirjoja nähtäville, kyseessä oli sensuuria ja muita käytännön asioita käsitteleviä määräyksiä. Kaiken olivat minulle tuoneet näytille mitä heillä oli, ilmeisesti tästä aiheesta ei enempää ole säilynyt, ehkä siitä ei ole kovin paljon asiakirjoja tehtykään.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana otin kopiot myös sellaisista asiakirjoista, joissa annettiin tietyille vangeille lupa käyttää pitkää tukkaa, oletettavasti siis normaalia lyhyttä tukkaa eikä sileäksi ajeltua. Se vain jäi arvoitukseksi, miksi tällainen lupa oli joillekin annettu.

No, huomenna sitten Sachsenhauseniin. Saapa nähdä, mitä siellä tietävät.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti