Kielitaito on oiva apu


Olin tänään Totaalitaaristen hallintojen tutkimuskeskuksessa lukemassa salaisen poliisin kuulustelupöytäkirjoja. Sain ne rompulle poltettuna mukaan, joten eipä aikaa periaatteessa tuhlaantunut. Paitsi että kyllä osasi yhden rompun polttaminen viedä aikaa. Odottelin sitä yli puoli tuntia! Itse asiassa aamu-uinti -3 asteisessa ilmassa, toki lämmitetyssä vedessä, teki minut niin uneliaaksi, että taisin vähän torkkua sitä romppua odotellessa - hiljaisessa lukusalissa suhteellisen mukavassa tuolissa istuminen teki sellaista.

Sain tuon tutkimuskeskuksen molemmat toimipaikat käytyä saman päivän aikana, joten nyt ei ole kiirekään. Saan luettua ja kopioitua kaiken tarvittavan tällä viikolla. Kun olin lähdössä, pukukaapille tuli minua jututtamaan keski-ikäinen mies, joka ei osannut mitään muuta kieltä kuin tšekkiä. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan hän halusi jutella kanssani. Yritin vaikka millä keinolla selittää, että oma tšekintaitoni on aivan surkea, mutta ei se mitään auttanut. Kaiken kukkuraksi hän olisi halunnut keskustella pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan eduista ja haitoista.

Vastailin kysymyksiin yksinkertaisen englannin ja saksan sekä aivan alkeellisen  tšekin sekoituksella. Noin vartin verran joudun näin pinnistelemään kielitaitoni äärirajoilla. Tänä iltana kerroin tapauksen Lieko Zachovaloválle ja ihmettelin, että miten nyt voi ottaa noin vaikean keskustelunaiheen. Tähän Lieko: "Niitä on monia tapoja murtaa kielimuuri." Totisesti.

Eilen kyllä taas tosissani mietin täkäläisten kielitaitoa. Kaksi nuorta naista paperikaupassa ei osannut englantia eikä saksaa, mutta kun kaikki oli tiskin takana, minun oli pakko pyytää. Lopulta hätiin tuli pieni varmaan 90-vuotias nainen, joka osasi erinomaista saksaa. Varmaan Böömin ja Määrin protektoraatin aikana oppinut kielen. Aina jaksetaan painottaa sitä, että kyllä nuoret osaavat kieliä, mutta ei se aina ihan niin yksiselitteistä ole.

Päivän satunnainen kuva esittää pientä joenuomaa aivan hotellini lähellä, ja se on otettu tänä aamuna. Kuten huomaatte, talvi se on täälläkin.

Kommentit

  1. Kirsti22. helmikuuta 2012 klo 14.03

    Minua piristää, kun kuulen että maailmassa on ihmisiä jotka haluavat rupatella hyvinvointivaltion eduista ja haitoista. Siis ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita Asioista. Se on jotenkin niin hienoa.

    Totaalitaaristen hallintojen tutkimuskeskus kuulostaa sekin hienolta.

    VastaaPoista
  2. Johanna23. helmikuuta 2012 klo 3.35

    Minustakin se on mukavaa, että halutaan keskustella ihan asioista. Mutta kun suullinen kielitaitoni rajoittuu vain yksinkertaisimpiin käytännön tilanteisiin, niin mielelläni juttelisin esimerkiksi säästä tai siitä, miksi tietokone ei toimi niin kuin pitäisi. Saisin tasolleni sopivaa harjoitusta.

    Totalitaaristen hallintojen tutkimuskeskus on täällä vähän kiistanalainen laitos. Se on yksityinen, mutta sillä on hallussa paljon materiaalia, joka on tavallaan kansallista omaisuutta. Yhdessä nykyhistorian tutkimuksen laitoksen kanssa se muodostaa joidenkin mielestä "kommarivastaisen linnakkeen".

    Se vähä mitä itse olen näiden kahden paikan kanssa ollut tekemisissä, on antanut kuvan, että siellä on ihan asiallisia ihmisiä töissä ja tekemässä tutkimusta. Sitä en tosin ymmärrä, miksi kansallisomaisuus ole kansallisarkistossa.

    VastaaPoista
  3. Anne23. helmikuuta 2012 klo 19.23

    Oletko Johanna opiskellut tsekin kieltä yliopistolla, itseksesi, vaiko missä? Pääsitkö kuinka nopeasti kieleen sisään eli nuo konsonantit alkoivat taipua?

    Itseäni lähin opiskeluahjo tsekin kielelle olisi Tampereella (kotoa matkaa vajaa 100 km), jossa sekä omassa yliopistossani, sekä työväenopistossa järjestetään tsekin kielen kursseja. Suomi-Tsekki seuran kautta otetaan myös ns. etäopiskelijoita vuosittain muutama mukaan heidän kieliopintopiiriinsä, joka kokoontuu Helsingissä. Näin ollen kotoakin käsin voisi kenties kieltä opiskella heidän kanssaan.

    Itseäni kovasti kiinnostaisi aloittaa kielen opiskelu, mahdollisesti ensi syksyn aikana.

    VastaaPoista
  4. Johanna23. helmikuuta 2012 klo 23.12

    Olen tehnyt noita Suomi-Tsekki-seuran kursseja etänä ja saanut sieltä perusteet. Heidän opettajansa on kyllä hyvä, joten sikäli suosittelen. Tietysti lähiopetus on aina parempi joka suhteessa.

    Mulla tuo venäjän kielen pohja auttaa. Ei ne konsonantit aina oikein taivu, eikä aina vokaalitkaan, mutta yritän ottaa rennosti vaan ja opetella asian kerrallaan. Passiivinen ymmärtäminen tulee mulle aika nopeasti, mutta se puhuminen, se puhuminen...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Kuva
Arvostan vanhoja perinteitä, minusta on hienoa, että niistä pidetään kiinni. Kuitenkin on joitakin sellaisia tapoja, joista aika on mennyt ohi ja jotka kannattaisi vain katkaista. Täällä Tsekinmaalla on sellainen perinne, että pääsiäismaanantaina miehet piiskaavat  naisia. Ei tietenkään satuttaen, mutta huitovat kuitenkin oksilla ja risuilla, niitä jopa myydään pääsiäistä edeltävällä viikolla. Moni ostaa niitä ihan vain koristeeksi ja minäkin sitten hankin yhden ihan kuriositeettina ja siksi, että voin tänne blogiin laittaa havainnollisen kuvan. Kas tässä. Eilen illalla näin tosiaan nuoria miehiä metrossa näiden piiskojen kanssa, samoin tänä aamuna. Joukossa oli myös keski-ikäistyviä miehiä ja pikkupoikia. Olen aika sanaton. Niin ovat muuten myös prahalaiset, jos heiltä tästä perinteestä jotakin tiedustelee. Täällä nimittäin kyseinen perinne on vähemmän suosittu, vaikkakin minua varoiteltiin, että humalaiset miesryhmät saattavat yrittää piiskata ihan tuntemattomiakin naisia. Kaikk
Lue lisää

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Kuva
 Joskus elämä muistuttaa siitä, että kannattaa miettiä seuraavat askeleensa. Tai anakin huomata edessä oleva porrasaskelma. Muuten käy nimittäin näin. Mutta älkää säikähtäkö, nilkka on vain nyrjähtänyt, ei murtunut. Kaikki tämä tapahtui hotellin aamiaisravintolassa kiireisimpään aamiaisaikaan. Mikähän se siinäkin on, että kaatuessaan haluaa aina nousta mahdollisimman nopeasti ylös eikä ainakaan ottaa apua vastaan? Vaikka vahinko on jo tapahtunut ja kaikki sen näkivät. Eipä sitten muuta kuin Faustin taloon, elikä yliopistolliseen sairaalaan. Tämähän on minulle tuttu paikka, olen Pavelin partiolaista Jan Pfeifferia täällä jututtanut ja on hän minulle järjestänyt kertaalleen tänne fysioterapiajakson, kun kädestä meni tunto kokonaan. Mutta se on menneisyyttä, se. Myös professori Pfeiffer on jo tuonilmaisissa, mutta sairaala elää elämäänsä. Tarina kertoo, että Faust myi sielunsa, mutta minun ei tarvinnut tyhjentää edes pankkitiliäni. Eurooppalainen sairausvakuutus korvasi lääkärikäynnin j
Lue lisää

Novellini

Kirjoituskilpailuuni lähettämääni novellia on toivottu luettavaksi, joten tässä se tulee. Tehtävänanto oli, että tekstin pitää alkaa tuolla lauseella, joka on Elizabeth Bishopin runosta One Art . Muuten käsittelytapaa ei ollut rajattu. A Present to Field Marshal Mannerheim “The art of losing isn’t hard to master,” I thought when my mother gave me a brown package which I was supposed to take to Field Marshal Mannerheim.  Mannerheim is her great hero and she wanted to give him a present but she refused to take it to his palace herself because she was convinced Mannerheim would only speak Swedish. I did my best to make her believe that Mannerheim masters other languages as well, but it was all in vain. So off I went, not fully understanding why I had to do this. Why didn’t I, for once, say no.  It would only do good to my mother to practice her Swedish, should Mannerheim speak it. The night was darkening and I walked on an empty street carrying the brown package.  Mannerheim’s castle
Lue lisää