Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuuta 27, 2011.

Kuka kukin on

Kuva
Kevät ottaa harppauksia. Tänään oli takki aivan liikaa, lämpömittari näytti +18 astetta. Hieno keli sattui perinteisen Prahan puolimaratonin juoksijoillekin. Tämä kuva on otettu Jan Palachin aukiolta, filosofisen tiedekunnan rakennuksen portailta.   Maratonista sain tietenkin tietää vasta siinä vaiheessa kun ratikka jätti kaupungin laidalle. Pysäkillä oli poliisi, kerrankin toimeliaana, ohjaamassa ihmisiä oikeisiin korvaaviin busseihin. Englantia hän ei tietenkään osannut, mutta oma kielitaitoni alkaa olla ymmärtämisen tasolla sen verran auttava, että tajusin, mitä pitää tehdä. Varmistin vielä yhdeltä kielitaitoiselta naiselta asian. Koko keskusta suljettiin liikenteeltä maratonin ajaksi, vain metrot kulkivat. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että olisi ehkä kannattanut tehdä tänään retki kaupungin ulkopuolelle, sillä täysiähän ne metrot olivat. Olin kuitenkin päättänyt käydä tänään katselemassa taas vähän kaupunkia, ja sen teinkin, vaikkeivät ratikat ja bussit kulkeneetkaan. Kyrillio

Keväistä uneliaisuutta

Kuva
On ollut hieman unelias päivä. Aamulla oli pakko herätä hyvin aikaisin, että ehdin yhdeksäksi kansalliarkistoon. Se kun on perjantaisin vain kahteentoista auki, eikä kolmessa tunnissa ehdi juuri mitään. Ennätin kuitenkin käymään yhden luettelon läpi, ja niin sain tilauksen sisälle. Bussia odotellessani lueskelin hieman muistoja Mengelestä, sain nimittäin tilaamiani kopioita tänään. Suomessa kevät tulee aina yhdessä rysäyksessä. Tarvitaan se tietty kaunis aamu, jolloin tiedät, että iltapäivällä kun palaat töistä kotiin, puissa on jo lehdet. Täällä kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä, kevät saapuu yksi lehti kerrallaan. On ollut jo monta lämmintä iltapäivää, silti puut seisovat vielä paljaina. Pensaissa on siellä täällä vihreyttä, krookukset ja narsissit jo kukkivat. Ruoho on alkanut pikku hiljaa vihertää. Napsuttelen sormiani malttamattomana, ei kevään pitäisi näin hidas olla, kun sille on valoa ja lämpöä jo näin paljon annettu. Varmin kevään merkki lienee se, että rauhallis

Terveiset täältä periferiasta!

Kuva
Runotorstain haasteena on tällä kertaa "jatkuu..." http://runoruno.vuodatus.net/ Mustarastas laulaa iltayössä, ja sen silmä on ainoa, mikä liikkuu pimeydessä. Huomenna taas postinkantaja tulee tapaamaan vastapäisen talon kultaista noutajaa. Koira työntää päänsä portinraosta rapsutettavaksi, ja mustarastas vaihtaa uuteen säkeeseen. * * * Tuossa runotorstain runossa on hieman vaikutteita juuri tänään lukemastani Wallace Stevensin runosta nimeltä Thirteen Ways of Looking at a Blackbird . Kurssilla pohdittiin ihan tosissaan tällaista tärkeää seikkaa, että onko mustarastaan silmä musta. Juuri tämänkaltaiset keskustelut aiheuttavat minulle ihan hirveän päänsäryn. Tosin tämänpäiväinen päänsärky saattaa johtua myös siitä, että ilma on lämmennyt niin, että iltapäivisin on +17 astetta, enkä ole muistanut oikein juoda. Pari lasillista vettä nimittäin vei päänsäryn pois. Muutakin mielenkiintoista pohdittavaa sain tänään luennoilta. Samaisella runouskurssilla pari nuor

Tšekkoslovakian sotilas

Kuva
Enpä olisi ikinä uskonut, että lehti nimeltään Tšekkoslovakian sotilas voisi olla niin kiinnostava, että luen sitä koko päivän. On todella harmi, ettei tätä lehteä saa enää mistään, sillä sen levikki oli niin pieni. Tänään olen lukenut vuoden 1968 vuosikertaa, ja siitäkin huomaa, kuinka halu avautua ulkomaailmalle oli suuri. Voisi vieläpä kuvitella, että tällaisella lehdellä on ollut pikemminkin konservatiivinen lukijakunta kuin erityisen edistyksellinen. Näin hurjaa meininkiä oli kuitenkin ihan kansikuvassa. Yllätyksekseni täällä on pelattu myös baseballia. Enpä ollut tuotakaan tiennyt. Vuoden loppua kohti kuvitus muuttuu taas paljon mitäänsanomattomammaksi.... Viime päivinä on tuntunut siltä, että olisin ihan tšekin kielen porteilla. Monesti kun kuuntelen ihmisten puhetta ja olen niin lähellä sen oivaltamista, että mitä sanotaan. Monesti ymmärränkin sen, mistä puhutaan. Tänään jotenkin ihmeenomaisesti ymmärsin melko paljon siitä, mitä tarjoilija yhdessä ruokapaikassa sano

Arkistossa vaiston varassa

Kuva
Kansallisarkisto on yllättäen melko laaja, olen ehtinyt tekemään tähän mennessä vain pintaraapaisun kiinnostavaan aineistoon. Tänään olen löytänyt norjalaisella keskitysleirillä olleiden tšekkien tarinoita. Enpä ollut tiennytkään, että Norjassa on ollut keskitysleirejä. Ilmeisesti kyseessä ovat olleet jotkut kokoamisleirit, mutta tuskin ovat nekään mitään lepokoteja olleet. Lisäksi löysin muistelmatekstin, jonka aiheena on Mengele . Hilpeää lukemista taas tilasin kopioituna, kuten huomaatte. Materiaalia on tosiaan niin paljon, että varmasti kiinnostavia asioita menee silmieni ohi, eikä sille mitään voi. Jää siinä sitten muillekin tutkimista. Olen tuuminut, että täällä varmaankin on järjestetty 1960-luvulla jonkinlainen kirjoituskilpailu sotamuistoista ja selviämistarinoista. Niin vaihteleva on aineisto, jotkut ovat kirjoittanet 2 sivua, toiset 200. Kielellinen taso vaihtelee hyvinkin taitavasta kerronnasta varsin lapsellisiin riipustuksiin ja toisaalta kuivakantyylisiin selostuksiin,

Kampaajalla

Oli pakko käydä kampaajalla. Sain yhdeltä amerikkalaisnaiselta suosituksen, sellaisen korealaismiehen, joka leikkaa hyvin ja osaa englantia. Sinne siis. Olipa kiintoisa kokemus, ensin päälleni laitettiin suojatakki, sitten pyyhe harteille ja vielä suojaviitta. Joka vaiheen jälkeen laitettiin puhdas pyyhe. Sitten leikattiin hieman, jonka jälkeen hiukseni pestiin. En tiedä, miksi näin päin. Osasi leikata ohjeideni ja toiveideni mukaan, tulos oli hyvä. Kevensi oman ehdotuksensa mukaan, ja se kannatti. Kehui hiusteni kuntoa, mutta ei höpissyt mitään vaihtoehtolääkinnällisiä juttuja, niin kuin hiusten kuntoa seuraavat ihmiset saattavat joskus tehdä. Muotoili vielä hiukset kivasti. Koko lysti maksoi noin 25 euroa. Kertoi opiskelleensa Koreassa aikanaan englantia ja englanninkielistä kirjallisuutta yliopistossa, mutta kun opetustyö ei kiinnostanut, niin päätti opiskella parturiksi. On sitten tehnyt näitä hommia jo 17 vuotta ympäri maailmaa. Ei varmaan hassumpi elämäntapa tuokaan. Kyllä

Hölmölän kylässä ja muutenkin satujen maailmassa

Kuva
    Ei, tämä ei ole satukirjan kuvitusta, vaan Karlštejnin linnan pienoismalli. Tein sinne tänään päiväretken, mikä oli helppoa, sillä linna sijaitsee vain 30 minuutin junamatkan päässä Prahasta. Päärautatieasemalta menee junia tunnin välein. Olin kyllä loppuun saakka epävarma, että lähdenkö matkaan, tälle päivälle kun sattui taas tämä jokavuotinen hölmöläisten kellopeli, kesäaikaan siirtyminen. Hölmöläisten siksi, että on sukua yritykselle pidentää peittoa ottamalla toisesta päästä kaistale kangasta ja ompelemalla se toiseen. Olen jotenkin herkkä näille aikaeroille, viikko ainakin menee ihan sekaisin tämän takia, luultavasti vähän toistakin. Tietenkään en päässyt lähtemään niin ajoissa kuin olisin halunnut, kiitos tämän hölmöläishomman, joten jouduin odottamaan rautatieasemalla aika kauan. Siinä oli kuitenkin vähällä käydä niin, että unohdin mennä junaan. Niin paljon oli kiinnostavaa katseltavaa rautatieasemalla, että tuli lopulta vähän kiire. Asemalla on tietysti uusi puoli palvelu