Kirjaston kellarissa

Annoin tänään itselleni syntymäpäivälahjan, vieläpä ilmaisen sellaisen. Kävin opastetulla kierroksella Turun yliopiston kirjaston varastossa. En ollut koskaan ennen tajunnutkaan miten suuri rakennus se on, maan pinnalta katsoenhan se näyttää melko vaatimattomalta. Maanalaisia kerroksia on vielä yhteensä 5, niistä 3 suoraan alhaalla ja 2 vielä Juslenian alla. Silti tämä vapaakappalekirjasto kärsii tilanahtaudesta, enkä ihmettele, kun aivan kaikki painettu materiaali hääkutsuista K-marketin mainoksiin varastoidaan tuonne. Sanomalehdissä on sen verran helpotusta tullut, että ne ovat saatavilla vain mikrofilmeillä.

Kierros oli kiehtova ja jännittävä. Saimme tutustua vanhan kunnon Volter Kilven keksimään ja yhä käytössä olevaan hyllytysjärjestelmään, jossa mm. samankokoiset kirjat hyllytetään yhteen. Näin säästyy tilaa, Kilpi selvästi tajusi jo 1920-luvulla, että tila loppuu vääjäämättä joskus. Digiaika ei kuulemma ole ainakaan vielä vähentänyt arkistoinnin tarvetta.

Arvokirjahuoneessa näimme kirjaston 3 inkunaabelia, eli kehtopainatetta. Ne ovat kirjoja kirjapainotaidon alkuajoilta, painettu ennen vuotta 1501. Nämä kappaleet on ostamalla hankittu Turun yliopiston kirjastolle, ja muualla Euroopassa näitä voi kirjastoissa olla kymmeniä ellei satoja. Enpä ollut tällaisista kehtopainatteista ennen kuullutkaan, aina oppii siis uutta.

Tässä muuten tietoa ainoasta suomalaisesta kehtopainatteesta, Missale Aboensesta.

https://kirjasto.jyu.fi/jyk/kokoelmat/missale/index2.htm

Tässä kuvassa näkyy niinikään Volter Kilven ideoima tapa säilöä sanomalehtiä vanerilevyjen väliin. Näitä sidontoja tehtiin kuulemma Kakolassa ja jotkut vangit olivat työssä erittäin hyviä. Vankilasta aina ilmoitettiin kirjastoon, kun nämä käsistään kätevät olivat saapuneet taas vankilaan, ja kirjasto lähetti heti isot lehtimäärät sidottavaksi. Kai tämä on ollut sen ajan hyviä käytänteitä ja oppivia organisaatioita.

Opastetun kierroksen jälkeen menin lukusaliin taas lukemaan Suomen Kuvalehtiä ja Anna-lehteä vuodelta 1968. Annaan olisi pitänyt Lieko Zachovalován kirjoittaa joko tuona vuonna tai seuraavana, mutta näistä alkuvuoden lehdistä, jotka ehdin lukea, en hänen tekstejään vielä löytänyt. Parempi onni ensi kerralla. Ihan hukkareissu tämä ei ollut kuitenkaan, löysin yhden slovakialaisen runon sekä tarinoita siitä, miten suomalaiset reagoivat Prahan syksyyn 1968. Nämä siis Suomen kuvalehdestä.

Ja kyllähän lehtiä selaillessa joskus saa hyvät naurutkin, esimerkiksi, kun silmiin osuu tällainen kuva.

Kun viimeksi kävin yliopiston kirjastossa, maanantaina, oli sen edustalla kasvavissa ruusuissa vielä muutama sinnikäs punainen kukka. Valitettavasti puhelimestani oli akku niin lopussa, ettei kamera suostunut toimimaan. Ajattelin, että tänään otan niistä kuvan, mutta tällä välin ne olikin jo leikattu matalaksi. Lämmin on marraskuu. Muistan leikkineeni lumisotaa syntymäpäivänäni, vuoden on täytynyt olla 1980.

Kävelin kotiin, surukseni huomasin Aninkaistenmäen K-extran sulkevan tänään ovensa. Missäs ruokakaupassa nyt käyn, kun tuomiokirkon suunnalta tulen kotiin? Toisella puolella katua olevasta Café Voltairesta sain kuitenkin ostettua mukaan pari suklaakakun palaa huomisillaksi. Vaikutti ihan sympaattiselta kahvilalta, pistäydyin sinne ensimmäistä kertaa. Päivä oli  ollut kirkas, illan laskeutuessa näin auringon viimeisten säteiden heijastuvan kerrostalojen ikkunoista.