tiistai 19. huhtikuuta 2011

Miss Suomi ei luovuta


Luulin, että tämä on toiseksiviimeinen päiväni sota-arkiston kuvakokoelmissa. Ehdin olla siitä jo helpottunut, ettei tarvitse enää mennä kolkkoon ja huonokuntoiseen taloon. Ylläoleva on muuten viimeinkin kuva arkiston käytävällä olevista tulvan tuhoamista materiaaleista. Ehkä niistä vielä lukukelpoisia tulee, toivotaan ainakin.

Ehdin tavallaan olla jo vähän haikeissakin tunnelmissa, enää vain yhden kerran raskaastiaseistettu vartija huutaisi kopista minut nähdessään "Miss Finland, Miss Finland". Ei sellaista joka päivä tapahdukaan. Enää ei käytäisi kuin korkeintaan yhden kerran keskustelu siitä, miten jonkun keskimmäinen nimi voi olla Kaarina. Yksi vartijoista on nimittäin sitä mieltä, että hän ei suostu kirjoittamaan sitä kahdella a:lla. Ja kyllähän nyt naisen nimi on -ová-päätteinen, ei hän suostu muulla lailla sukunimeäni kirjoittamaan kuin tuolla päätteellä.

Haikeuteni oli kuitenkin täysin turhaa. Kun kerroin arkistonhoitajalle, että tulen vielä yhden kerran katsomaan nuo loput kuvat, hän oli suorastaan huolissaan. Hänellä kun on vielä ainakin 30 laatikollista kuvia, joita en ole vielä nähnyt. Jokaisessa laatikossa on noin 500 kuvaa.On niin länsiliittoutuneiden kuin venäläistenkin kuvia, on kuvia saksalaisista sotavangeista, kuvia suurin piirtein kaikilta toisen maailmansodan sotakentiltä Euroopasta.Tsekit ovat olleet siellä sun täällä sotimassa, joten kuviakin sitten on. Pitänee tehdä tänne uusi reissu, useampikin sellainen, tämä varmistui minulle nyt. Urakka on melkoinen, mutta ei sitä nyt voi keskenkään jättää, kun kerran aloitettu on.

Tämän päivän mielenkiintoisinta antia oli Plzenin kaupungista otetut kuvat niistä päivistä, kun amerikkalaiset saapuivat. Plzenistä on noin tunnin bussimatka Prahaan, niin lähellä ne jenkit olivat, mutta kuitenkin niin kaukana... Tässä kuitenkin näytteeksi muutama kuva noilta toiveikkailta päiviltä.





Myös pakolaishallituksen ministeri Ján Masaryk oli saapunut Britanniasta Plzeniin. En voinut kuin huokaista syvään surusta, koska kyllähän amerikkalaiset jo tässä vaiheessa demarkaatiolinjan tiesivät.



Tässäpä kai arkistokäynnin päällimmäisin ja bloginlukijoita eniten kiinnostava anti. Niin, ja mitä tulee tietokoneeseeni, niin Cesky Servis antoi minulle seurantakoodin, jolla voin katsoa, miten korjaus edistyy. Perjantaina voi kuulemma soittaa ja kysyä tarkemmin, silloin pitäisi tulla varaosakuorma ja minunkin koneeni varaosa samalla. Eivät nähneet, mikä osa pitää vaihtaa, mutta perjantaina ehkä tiedetään. Siihen asti mennään varakoneella ja lepsulla tsekin ortografialla, mistä pahoitteluni tarkkasilmäisille lukijoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti