torstai 10. maaliskuuta 2011

Tšekin kielestä ja muista elämän kummallisuuksista

Runotorstain aiheena on tällä viikolla "tunne". Aloitetaanpa sillä.
http://runoruno.vuodatus.net/

Joskus vain katoat
tai kylmenet.
Toisinaan minulla ei ole sanoja,
vain sinut.

* * *

Tšekintunnilla tänään opettaja käski minua keksimään adjektiiveja, jotka sopivat substantiiveihin. Siis tähän tapaan: kuuma kahvi, vanha mies jne. No, sitten tuli sana opettaja. Kysyin, mitä voisi olla motivoiva, koska ajattelin, että tuo sana voisi olla hyvä osata muutenkin. Sellaista sanaa ei tämän opettajan mukaan tšekin kielessä ole! Ei löytynyt myöskään sopivaa, opettajaan viittaavaa sanaa, joka voisi tarkoittaa ymmärtäväistä tai rohkaisevaa. Älykäs opettaja sentään voi olla, onhan sekin nyt jotakin. En voi uskoa tätä todeksi, mutta kertoohan tuo nyt jotakin, jos näitä adjektiiveja ei opettajaan koskaan yhdistetä.

Ihmettelin tälle opettajalle myös vähän yliopiston systeemiä, jossa pidetään joka tunnin alussa pikkukoe tekstistä, joka on jaettu edellisellä viikolla. Monesti niissä kokeissa vielä kysytään sisältöä, ei niinkään sisällön soveltamista tai varsinkaan omaa ajattelua. No, poikkeuksiakin on. Opettaja oli sitä mieltä, että syynä on se, että joillakin opiskelijoilla on vaan niin heikko kielitaito, että sitä on pakko parantaa laittamalla heidät lukemaan. En oikein ymmärrä, miten voi esimerkiksi kääntämistä, journalismia  tai luovaa kirjoittamista opiskella, jos 5 sivun lukemine englanniksi tuntuu työläältä.

Toinen syy testeihin on se, että kyseessä on yksityinen yliopisto, ja tällaisella systeemillä pidetään kirjaa säännöllisestä opiskelusta siltä varalta, jos joku alkaisi oikeusteitse peräämään tutkintoa, kun on lukukausimaksun kerran maksanut. Joillakin on ilmeisesti se käsitys, että kun on maksanut, tutkinto kuuluu hänelle automaattisesti.

En kyllä suoraan sanottuna ymmärrä tätä yksityisen yliopiston meininkiä, kun toisaalta ollaan näin mahdottoman tiukkoja, mutta opiskelijoiden käytössä on vintage-tietokoneita. Tänäänkään en jostain syystä saanut usb-tikulta tulostettua yhtä tekstiä. Piti ottaa vanhempi versio, joka sattui olemaan sähköpostissa.

Minua on pyydetty mukaan paikalliseen englanninkieliseen kirjoittajaryhmään. Olin siellä tänään ensimmäistä kertaa, vein jonkinlaisen tekstinpätkän, jonka olin onnistunut englanniksi kirjoittamaan. Sen oli pakko kelvata, kun muutakaan ei ollut. Sain rohkaisua jatkaa tuon tekstin työstämistä. Oman tekstin lukeminen ääneen on aina vähän jännittävä kokemus, mutta ihmeen hyvin se meni.

Ryhmä koostuu pääasiassa kirjoittavista ihmisistä ympäri englanninkielistä maailmaa, ja joukossa on myös yksi venäläinen toimittaja. Tällaisissa ryhmissä aina kuulee uskomattomia juttuja, niin nytkin. Kuulin mm. että yhdessä USA:n osavaltiossa on mahdollista mennä laillisesti naimisiin oman hevosensa kanssa. Kysyin, että miten tässä osavaltiossa sitten samaa sukupuolta olevat liitot, voiko nekin virallistaa. Sitä ei tiedetty, mutta televisiossa oli haastateltu jotakuta miestä, jolla oli hevonen puolisona, ja häneltä oli kysytty, että onko hevonen tamma vai ori. Mies oli loukkaantunut ja sanonut, että tamma tietysti, eihän hän ole homoseksuaali!

Tällaisesta kummallisesta tarinasta pääseekin sujuvasti, ilman aasin(!)siltoja, vielä noihin vanhoihin valokuviin. Tuntuu kummalliselta ajatella, että natsit ovat tallenneet juuri niitä samoja katukiviä, joita itsekin tallaa. Viime viikonlopun kaupunkikierroksen opas vertasi tuota Vanhankaupungin aukion astronomista kelloa sen ajan iPadiin. Kaikkia se kiinnosti, se oli jotakin niin uutta ja ihmeellistä. Siinäpä se on aikaa näyttänyt läpi vuosisatojen, niin valoisina kuin synkkinäkin aikoina.


Kaikista mielenkiintoisimpia historiallisia valokuvia ovat mielestäni ne, joissa kuvataan jotakin epätavallista. Tässä kuvassa korjataan liikennevaloja neuvostopanssareiden jäljiltä elokuussa 1968.



Loppukuvaksi laitetaan häivähdys nyky-Prahaa. Tällaisia suklaaleivoksia täällä syödään. Joskus niissä on samantapaista vaahtoa sisällä kuin Brunbergin pusuissa, joskus jotakin nestemäistä täytettä, joka purskahtaa naamalle, ellei ole varautunut, joskus taas suklaavaahtoa. Sellainen on Praha, houkutteleva ja yllätyksellinen, välillä joutuu kasvojaankin pyyhkimään.


ps Osaatteko arvata, missä osavaltiossa sen hevosen kanssa sai mennä naimisiin? Arvaukset kommenttilaatikkoon.

2 kommenttia:

  1. Tätä kuva-aineistoa katsellessa tulee mieleen Suhomlinovin ilmiö (nimetty venäläisen kenraalin mukaan): voittajan (johtajien) asepuvut ovat vaatimattomamman näköiset. Tarkastelu pitää tehdä vain oikeassa aikahorisontissa, jotta voidaan päästä edes jonkinlaiseen varmuuteen voittajasta.

    Vai hevosen kanssa ... hmmm. No, olen kuullut joidenkin eronneiden naisten väittäneen että he ovat olleet naimisissa aasin kanssa :-)

    VastaaPoista
  2. Texas olisi liian kliseinen vastaus tällaiseen, joten heitetään hatusta Dolly Partonin kotiosavaltio Tennessee!

    VastaaPoista