Ruokakaupassa käynti yhtä seikkailua

En vieläkään onnistu muistamaan, mistä kaupasta täältä saa mitäkin. Lähi-Tesco on niin surkea kauppa, että tulen suorastaan nostalgiseksi aina muutamaa viikkoa Prahasta kotiutumisen jälkeen. Muistelen haikeudella sitä, miten surkeat valikoimat siellä on. Muistot ovat siis niin huvittavia, ettei niille voi kuin nauraa.

Tänään päätin käydä vähän täydentelemässä varastoja, ja Tescoonhan tietysti matka kävi. Jukurtteja sieltä saa, ja muistinpa, että maitoa on aika paljon ja se pitäis käyttää melko nopeasti. Keksinpä, että ostan kaakaota. Ja mitä ihmettä, Tescossa ei ole niitä valmiita annospusseja, joita on muuten joka ikisessä kaupassa. On pelkkää leivontakaakaota! Ei se mitään, otetaan sitä sitten, syntyyhän se juoma siitäkin.

Kassalla on sama vakipoika, jonka kanssa olemme jo moikkailuväleissä. Hän tervehtii minua kohteliaasti parin edellisen asiakkaan "yli". Hän ei ole minulle enää vihainen siitä, että pakkaan tavarat hitaasti kassiin ja hidastan samalla koko kassajonoa. Hän selvästi ymmärtää - onhan kyseessä ulkomaalainen. Ne kassojen pienet tilat, joissa pitäisi nopeasti pakata ostokset, tuottavat minulle siis yhä tuskaa, mutta nyt minulla on edes yksi ymmärtäjä, ja hän on kaikeksi onneksi muuten inhoamassani Tescossa.

Tällä kertaa tarvitsisin myös lisää minuutteja prepaid-liittymään. Kassapoika sanoo, että hän voi ladata, jos annan numeron. Onnistun kuin onnistunkin selittämään, etten muista valitettavasti tšekkiläisen liittymäni numeroa ja lisäämään nolona, että suomalaisen liittymän numeron tietysti muistaisin. Hän sanoo ymmärtävänsä, että näin voi olla, mutta ensi kerralla voisin tuoda numeron mukanani ja ladata puhelimeen puheaikaa. Ihan hyvä tietää jatkossa tämä.

Ajattelin, että kävelen noin kilometrin verran ylimääräistä ja käyn vietnamilaisten ylläpitämässä toisessa lähikaupassa. Ei sekään mikään loistava kauppa ole, mutta joissakin suhteissa parempi kuin Tesco. Sitä paitsi tiedän, että sieltä saa niitä latausseteleitä puhelimeen. Prahan vietnamilaiskauppojen valikoima on yleensä suppea, mutta se vaihtelee suuresti. Yksi tekijä niitä yhdistää: täydellinen palvelun puute. Olin lähes ainoa asiakas kaupassa, kun päähäni pälkähti, että leivontakaakaon lisäksi tarvitsen tietysti sokeria, jotta saan juomakelpoista kaakaota.

Eipä muuta kuin kysymään. Vastaukseksi saan vietnamilaisittain puhuttua tšekkiä ja epämääräisen viittauksen siihen, että sokeri on "tuolla". Jostakin alahyllyltä se viimein löytyi, myyjä näki, että etsin ja etsin, mutta istui vain tuolillaan ja puuhaili netissä jotakin. Kilon paketeissa oli sokeria tarjolla, palaa ja jauhetta. Päädyin sitten ostamaan pienen pussukan vanilliinisokeria. Luultavasti Tescossa olisi ollut sokeritarjonta parempi (ihan varma en ole, pitää yrittää muistaa tarkistaa). Kaakaosta tuli kuitenkin ihan juotavaa, mikä varmaankin pääasia.

Ei kaakaota, vaan teetä tällä kertaa - ja tšekkiläisiä leivonnaisia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini