Prahan keväässä

Pardubice on itäböömiläinen teollisuuskaupunki, jonka kaupunkikuva yhdistelee luovasti vanhaa ja uutta. On aivan uusia liikekeskuksia, kommunisminaikaisia lähiöitä, ensimmäisen tasavallan melko yksinkertaista tyyliä ja tietysti myös osuus keisarikunnan ajan loistosta. Kuten kaikissa vanhoissa eurooppalaisissa kaupungeissa, myös Pardubicessa on vanhoja kaupunkitaloja, joiden suljettujen ovien takana voi olla aivan mitä vain. Yhdessä tällaisessa kaupunkitalossa, korkeat huoneet ja viisi huonetta plus keittiö, elää aivan yksin ja omillaan 97-vuotias leskimies Jaroslav . Onneksi sukulaiset asuvat kuitenkin lähellä, joten elämä on hyvää, kun saa vain kotona olla. Uskollisimmat lukijani (tai minut muuten vain tuntevat) arvaavatkin jo;  hän on selviytynyt Sachsenhausenista. Hän on viimeinen kaltaisensa Pardubicessa. Jaroslav ei näe enää lukea eikä kirjoittaa, mutta poika on onneksi pitänyt minuun yhteyttä sähköpostitse. Tarkasti hän kuvaa minulle omakohtaiset kokemuksensa vuosilta ...

Eilen iltapäivällä sain tiedon, jota olin metsästänyt jo ties kuinka kauan; missä parhaiten voi selailla vanhoja tšekkiläisiä kirkonkirjoja. Määriläisiä nimenomaan, etsin nimittäin yhä Marenkaa . Kesämyrsky riepotti peltikattoa ja sade pisaroi olohuoneen vanhoihin ikkunoihin, ja minä etsin Marenkaa  Nové Měston syntymätodistuksista ja Brnon avioliittorekisteristä.  Ehkä Marenka on syntynyt muualla. Brnossa taas on niin paljon kirkkoja, että avioliittojen läpikahlaaminen veisi paljon aikaa. Jos ei muu auta, teen sen kuitenkin. Marenka yhä vain juoksee minulta karkuun, ja nyt tiedän ehkä vähän siitä, miltä tuntui häneen rakastuneista miehistä.  Eilen en löytäyänyt ja löysin. Löysin paljon isättömiä tyttölapsia, joille oli usein annettu nimi Marie tai Maria. Tämän tietysti huomasin siksi, että etsin Marie-nimistä tyttöä, syntynyt joskus vuosien 1885-87 välillä. Syntynyt hän oli, mutta ilmeisesti sittenkin jossakin muualla kuin  Nové Městossa. Ihmettelin, ettei noi...

Golem, tuo Rabbi Löwin savesta luoma legendaarinen hahmo, joka muuttui hirviöksi ja josta on liikkeellä monenlaista legendaa, on nyt valloillaan Turun ylioppilasteatterissa.Golemin sanotaan mm. suojelevan Prahan Ghettoa ja tehneen sitä jopa niinkin myöhään kuin natsimiehityksen aikaan. Mielenkiintoista, miten legenda muuntuu ja elää jopa lähihistorian aikana. Mitä itse teatteriesitykseen tulee, niin ajatukseni ovat hieman hajalla. Näytelmässä oli kohtauksia, joista pidin kovasti, esimerkiksi kertomus poliisista, joka ei väkivaltarikoksen tähden menettänyt virkaansa, mutta auton lampunpolttimon varastamisesta kylläkin. Tällaista tosielämän draamaahan maamme on täynnä. Myös Golem hahmona on kiinnostava, monitulkintainen ja ajatuksia herättävä. Hirviöksi voi muuttua mikä tai kuka hyvänsä. Valitettavasti tätä puolta ei näytelmässä tuotu riittävän terävästi esille. Seksuaaliset vähemmistöt olivat näytelmässä ansiokkaasti esillä, mikä on tietysti aikamme kuvaa. Ne tuntuivat kuitenkin...

Näin viime viikolla unta, että olin Václav Havelin hautajaisissa. Ihmettelin, että eikös nämä hautajaiset olleet jo talvella. Seuraavaksi siirryin unessa Turkuun, Auran rantaan. Kävelin jokirannan tuntumassa ja alittelin siltoja tunneleiden kautta. Yhden sillanalituksen kohdalla Václav Havel tulikin vastaan valkoisissa vatteissa. Sanoin hänelle että: "Hei, olin just teidän hautajaisissanne." Havel taputti minua olalle ja sanoi: "Eivät ne olleet mitkään hautajaiset, myöhemmin sinä ymmärrät." Sitten hän jatkoi matkaansa. Kävelin hetken vielä satamaan päin, jonka jälkeen heräsin. Kun kerran Havel pakkaa uniin, niin laitetaanpa sen kunniaksi pätkä hänen tekstiään: Rohkeudesta Rohkeus on suurempaa kuin nöyristely, rikkauden tavoittelu, ahneus, väkivalta tai itsekäs laskelmointi. Rohkeus karttelee halpamaisuutta ja välttelee typeryyttä ja järjettömyyttä. Se on epäitsekästä, ei kuitenkaan sankarillista. Aito rohkeus ei tarvitse todistajia edes silloin,...

Enpä olekaan niin paljon vielä blogannut kirjasta Mies vailla ominaisuuksia , mitä alun perin suunnittelin. Teos on minulle kuitenkin avainasemassa käsikirjoitusta työstäessäni, joten taatusti palaan siihen vielä useita kertoja matkan varrella. Tänään ajattelin vähän kertoa, mitkä ovat Musilin mukaan ihmiskunnan alku-unet.Ne esitellään luvussa 11. Alku-unia ovat ihmisen kyky lentää ja kulkea kalojen matkassa, lähettää viestejä nopeudella, joka on vain jumalille mahdollinen, nähdä kaukaista ja näkymätöntä ja kuulla sen ääntä, kuulla vainajain puhuvan, vaipua ihmeitätekevään terveysuneen,elävin silmin nähdä, miltä itse on näyttävä kaksikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen, värisevinä öinä tietää tuhat asiaa maailman yltä ja alta, joita kukaan ei ole ennen tiennyt. Myös lämpö, voima, nautinto ja mukavuus ovat ihmiskunnan alku-unia, ja Musilin mukaan nykypäivien tutkimus ei ole vain tiedettä. Tutkimus on taikaa, sydämen ja pään voimat äärimmilleen kohottavaa seremoniaa, jonka edessä Juma...

Praha tunkeutuu uniini taas. Tällä kertaa matkustin ratikalla, joka kulki kaupungia ympäröivillä kukkuloilla ylös ja alas. Juuri yhden kukkulan ylimmällä huipulla huomaan, ettei ratikassa olekaan ikkunaa ja seinäkin on hyvin matala. En kuitenkaan putoa. Ehkä myös projektini kantaa - ja tarinat. Uni sai minut myös haaveilemaan siitä, että Turun uudesta ratikkahankkeesta tulisi jotakin. Eletään toivossa. "Varastan" Karhunkadun Kafkalta tämän linkin. On niin kaunisti tehty video ja nostalginen musiikki. Sama musiikki soi muuten myös Pelisky -elokuvassa. http://www.youtube.com/watch?v=wiFZbbd438g&feature=player_embedded Olisi paljon, mistä blogata, mutta jotenkin en saa asioita ulos... pitänee taas kypsytellä. PS: Tällainen uutinen osui silmään Yleltä. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2012/03/pikkupoikien_tupakkaleikki_poltti_keskiaikaisen_linnan_slovakiassa_3328930.html

Viime viikko taisi jäädä niin sanotusti päälle. Kun tänään otin töiden jälkeen vähän päivätorkkuja sohvalla, olin unissani kansallisarkiston lukusalissa. Selailin äärimmäisen ohuelle paperille kirjoitettua tekstiä. Samassa tajusin, että ainoa saksaa puhuva virkailija aikoo lähteä huoneesta pois. Panikoidun ja juoksen hänen peräänsä. Yhtäkkiä hätkähdän hereille. Kuva esittää Bilekin veistosta.

On sellaisia päiviä, jolloin ihmettelen, että miksi tässä maassa kaikki pitää tehdä niin älyttömän vaikeaksi. Suomalainen luonteeni hakee aina helpointa reittiä päästä tavoitteeseen, tai oletan, että se on jollain lailla suomalaista. En voi esimerkiksi ymmärtää, miksi vuokraemäntäni haluaa joka viikko antaa minulle pyykkituvan avaimen erikseen. Miksi siitä pitää sopia joka kerta erikseen? Miksi en voisi saada omaa kappaletta avainta? Vai epäileekö hän, että varastan hänen lakanansa, jos avain on hallussani koko ajan? Tai toinen vaihtoehto on, että sopisimme jonkin päivän, jolloin aina saisin avaimen. Yritin tätä ehdottaa s-postitse, kun en häntä nähnyt moneen päivään, jotta olisin voinut sitä kautta sopia. Mitään vastausta en saanut s-postiini, mutta avaimen sain tänään, jotta huomenna voin pestä pyykit, jippii! Toinen juttu on bussikuskien toiminta. Vaikka bussi olisi tullut ajoissa asemalle, sinne ei silti saa mennä sisälle. Ihmisiä seisotetaan kylmässä ihan turhaan. Sama koskee my...

Vaikka tänä aamuna oli kylmää, aurinko paistoi siihen malliin kuin olisi halunnut sanoa: "Älä lähde minnekään, tulee se kevät vielä tännekin." Nyt kevättalven tuttu harmaus on vallannut taas maiseman, joten tämä viesti täytynee tulkita, että lähde vaan. Viime öisessä unessa seikkailin Puolassa ja yritin ottaa tolkkua jonkin ihmeellisen halpalentoyhtiön aikatauluista ja lentovarauksista. Alitajunta näköjään jo matkustaa. Kävin Ascanilla, tarkoituksenani oli syödä viimeinen laskiaispulla tänä vuonna. Siitäpä ei tullutkaan mitään, kun koko Ascan on jonkin haaverin takia ilman laskiaispullia. Kaikkea muuta löytyi. Söin sitten tavallisen pullan ja hyvästelin tutun kahvilanhoitajan.Tuota ennen jo kävin hyvästelemässä kirjaston ja Motivus-kuntokeskuksen. Puutorilla oli liikennevalot poissa käytöstä, joten liukastelin autojen eteen, onneksi osasivat ennakoida. Ovatkohan ne poissa käytöstä muuten vaan, vai onko kaupungin liikennevalosysteemi tältä osin nyt lopullisesti tiltannut...

Matkalaukku on yllättävän pieni. Yleensä minulla ei ole ongelmia matkustaa kevyesti ja vähillä tavaroilla. Pärjään hyvin vähällä ja ostan sitten paikan päältä, jos jotakin puuttuu. Nyt on toisin, pitäisi ottaa mukaan talvi-, kevät- ja kesävaatteita. Olen koko päivän pakannut ja pyykännyt. Melkein kaikki vaatteet ovat jo matkalaukussa, samoin kengät. Kosmetiikka on suurin piirtein inventoitu. Kevättakin ostan paikan päältä, samoin lisää kenkiä. Luottovaatteet tietenkin mukaan, kuten musta hame, farkkuhame ja  kolme kappaletta Nanson toimistopaitaa. Samoin otan  suomalaisuudesta muistuttamaan vähän Paulakukkaa ja Marimekon kuoseja, mutta ei kuitenkaan niin, että joka päivä kävelisin Suomi-designin mainoksena. Sitä paitsi ainoa hyöty siitä olisi se, että suomalaisturistit näkisivät kaukaa, että tuolla menee maanmies. Eikä sekään välttämättä ole mikään hyöty... Kesällä 2008 olimme kahvilla New Yorkin Keskuspuiston laidalla. Viereisessä pöydässä istui hiljainen viisikymppinen p...