sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Ärsyttäviä asioita ja kaupungin kauneutta

On sellaisia päiviä, jolloin ihmettelen, että miksi tässä maassa kaikki pitää tehdä niin älyttömän vaikeaksi. Suomalainen luonteeni hakee aina helpointa reittiä päästä tavoitteeseen, tai oletan, että se on jollain lailla suomalaista. En voi esimerkiksi ymmärtää, miksi vuokraemäntäni haluaa joka viikko antaa minulle pyykkituvan avaimen erikseen. Miksi siitä pitää sopia joka kerta erikseen? Miksi en voisi saada omaa kappaletta avainta? Vai epäileekö hän, että varastan hänen lakanansa, jos avain on hallussani koko ajan? Tai toinen vaihtoehto on, että sopisimme jonkin päivän, jolloin aina saisin avaimen. Yritin tätä ehdottaa s-postitse, kun en häntä nähnyt moneen päivään, jotta olisin voinut sitä kautta sopia. Mitään vastausta en saanut s-postiini, mutta avaimen sain tänään, jotta huomenna voin pestä pyykit, jippii!

Toinen juttu on bussikuskien toiminta. Vaikka bussi olisi tullut ajoissa asemalle, sinne ei silti saa mennä sisälle. Ihmisiä seisotetaan kylmässä ihan turhaan. Sama koskee myös paikallisliikennettä. Meidän nurkalla on parin bussin päättäri. Jos olet tullut pysäkille ajoissa, bussi kaartaa 10 metrin päähän katoksesta, kuski pitää oven kiinni ja alkaa lukea lehteä. Sitten vasta kun on aika lähteä matkaan, kuski ajaa tuon 10 metriä ja avaa oven.  Ei Suomikaan mikään varsinainen palveluyhteiskunta ole, mutta tämä menee minulla jo yli ymmärryksen!

Ilmeisesti tässä maassa täytyy tosiaan keksiä luovia keinoja, joilla kiertää monimutkaiset säännöt ja pykälät. Esimerkiksi tuo anglikaanikirkko, jossa käyn, on hallinnollisesti paikallisen katolisen kirkon seurakunta. Niin ällistyttävältä kuin se kuulostaakin, tällainen ratkaisu on tosiaan tehty. 1990-luvun alussa Tšekin tasavallassa tuli voimaan sellainen laki, että sen alueella olevissa uskonnollisissa yhdyskunnissa täytyi olla vähintään 300 tšekkiä jäsenenä. No, paikallisia anglikaaneja ei niin paljon ole, vaan seurakunta koostuu lähinnä englantia äidinkielenään puhuvista tai hyvin osaavista ulkomaalaisista. Poikkeuslupaa tietysti voi toiminnalle anoa, mutta arvattavasti se on aikamoinen rumba. Paikallinen katolinen piispa oli ehdottanut, että rupeatte vain heidän yhdeksi seurakunnakseen ja jatkatte toimintaa niin kuin aina ennenkin. Tämä oli tosiaan sopinut niin Englannin kirkolle kuin tšekkiviranomaisillekin.

Aikaisemmin luulin, että vain Suomessa aina välillä kyseenalaistetaan se, joko paheksuen, humoristisesti tai peräti puolitosissaan, että olemmeko me eurooppalaisia. Olin luullut sen johtuvan siitä, että olemme niin Euroopan reunalla, että osallisuutemme koko maanosaan on pikkuisen kyseenalainen. Täällä ovat silmäni tässäkin suhteessa avautuneet. Katsokaapas tätä bussipysäkin penkissä olevaa mainosta. Näitä on nyt pitkin kaupunkia.


Eurooppa lopettaa tupakoinnin julkisissa tiloissa. Tšekkikö ei kuulu Eurooppaan? Samassa plakaatissa on kartta, jossa  Tšekki taitaa olla melkein yksin, ilman tupakointia rajoittavaa lakia. Myönnettäköön, että nopeasti sitä tottuu uusiin käytäntöihin. En osannut pitää kahvilatupakointia suurenakaan ongelmana, sillä olihan niitä tupakoimattomien pöytiä enemmän kuin tupakoitsijoiden. Mutta tänäänkin kun kävin välillä lämmittelemässä yhdessä kahvilassa, niin kyllähän se tupakan savu tarttui kaikkiin vaatteisiin ja iholle, vaikken siellä teekupposen juomista kauempaa viipynyt. Enää en voisi kuvitellakaan jatkuvasti istuvani savussa. Yhdessäkin vanhankaupungin mukavassa kulmakuppilassa, joka oli muuten siisti ja tunnelmallinen, oli oikeasti jo hankala nähdä eteensä, kun sininen savu leijaili ympärillä.



Laitetaanpa tähän väliin päivän edullinen ruokailuvinkki. Kotva-tavaratalon (Tasavallan aukiolla) ylimmässä, eli viidennessä kerroksessa on ilmeisesti uusi ravintola, joka tarjoaa perusruokaa paikalliseen makuun ja edulliseen hintaan. Tänään kävin syömässä alkukeiton, joka oli jonkinlainen hernekeitto sekä  possunlihaa sipulikastikkeen ja leivän kera.

Lounastettuani  kävin kävelyllä Vyšehradin linnoutuksessa, kun hokasin, että sinnehän on helppo kävelyreitti ihan täältä asunnoltani käsin. Tosin kävelin vain takaisin päin, menin metrolla keskustasta ensin Vyšeheradiin. Tuo metroasema on muuten hauskasti maan pinnalla, ensimmäinen sellainen metroasema, jonka täällä näen. Oli hyytävän kylmä ilma ja tuulista, joten en viitsinyt kiertää koko aluetta. Moni muukin oli lähtenyt sinne sunnuntaikävelylle, voin kuvitella, että siellä on paljon väkeä lämpimällä säällä. Mukava oli nähdä, ettei linnoitus ollut vain museomainen, vaan siellä oli yhden muurin juurella tenniskenttä, löytyi pieniä kauppoja ja kahviloita, lisäksi näin joukon nuoria ihmisiä larppaamassa. Linnoitus antaa muuten takuulla hienot puitteet roolipeleille.

http://www.larp.fi/wiki/Mitalarppaaminenon/

Jututin noita nuoria hetken, ja he sanoivat, että aikovat joskus tulla Suomeen hevi-musiikin ja live-roolipelien takia. Suomessa kun löytyy harrastajia aika paljon. On aina mielenkiintoista kuulla, mitä ihmiset ihan kyselemättä mainitsevat Suomesta. Larppauksen ja hevi-musiikin lisäksi saldona on tähän mennessä tietysti jääkiekko ja Pisa-menestys.


Tältä näyttää talvi Vyšehradissa.


Vyšehradissa on myös kirkko ja sen ympärillä hautausmaa, jonne on haudattu kuuluisia henkilöitä. Nerudan haudan löysin heti, sillä se oli ihan vastapäätä porttia, josta astuin sisään. Neruda oli kuuluisa Prahan-kuvauksistaan. Minulla on hänen novellikokoelmansa täällä mukana, yritän jossakin vaiheessa lukea sitäkin.



Tällaisen Matuška-nimisen muusikon hauta osui silmiin myös. Wikipedian mukaan hän oli kommunistihallinnon epäsuosiossa ja emigroituikin sittemmin USA:han. Samettivallankumouksen myötä hänen taiteellinen kunniansa palautettiin.


Lisäksi osui silmään tällainen persoonallinen kivi. 1930-luvulla kuollut henkilö, oletettavasti hiihtäjä.


Löytyi myös muistolaatta vainojen uhreille - kynttilöineen. Muistoteksti kuuluu suurin piirtein: Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka minuun uskoo, ei koskaan kuole, vaan tulee elämään.


Tässä vielä yleiskuvaa hautausmaasta. Wikipediasta selvisi myös, että taiteilija Alfons Muchan hauta olisi myös tällä hautausmaalla. Se ei kuitenkaan osunut silmään, joten täytynee käydä toiste se etsimässä.


Olen ilmeisesti aika hyvin jo kotiutunut tänne, sillä asuntoni tunkeutuu jo unimaailmaani. Tällä kertaa ei mitenkään hyvässä mielessä, vaan heräsin kahdesti sellaiseen uneen, että joku olisi tulossa tänne sisälle ikkunan kautta. Molemmilla kerroilla heräsin lämpöpatterin naksahteluun, se kun on tuossa ikkunan alla. Hyvähän se on, että lämmitys toimii. Oikeasti en ole täällä turvattomuutta kokenut, alue on rauhallinen, öisin suorastaan hiljainen.

9 kommenttia:

  1. Kuvailemasi bussikäytäntö oli ihan normaalia arkipäivää Turussa vielä 80 -luvulla. Vastaavanlaista asiakaspalvelua löytyi pari vuotta sitten vielä Pietarista.

    VastaaPoista
  2. Tuotapa en tiennytkään, Kirsti, että Turussakin on ollut tämä käytäntö. Mutta olenkin tullut kaupunkiin vasta vuonna 1993.

    VastaaPoista
  3. Samainen bussikäytäntö löytyy myös 2000-luvun Helsingistä. Kun asuin Lauttasaaressa ja kotipysäkki oli päättäri, meinasi joinakin pakkasaamuina mennä hermot, kun bussi ei ottanut kyytiin ennen lähtöaikaa. Tosin, kun joku (muu kuin minä) tästä kerran kuskille avautui, niin kuski sanoi, että tämä on hänen taukonsa päätepysäkillä eikä päästä ihmisiä kyytiin ennen kuin työvuoro alkaa. Logiikka tietty tässäkin, kun varmasti palveluammatissa tarvii omaa rauhoittumista ennen (kiukkuisia) matkustajia. Mutta toki, kun on kova pakkanen, niin kyllä se vähän ärsyttää, kun lämmin bussi olisi vieressä, mutta ovet eivät avaudu.

    VastaaPoista
  4. Saattaapa muuten olla, että jollakin päättärillä olen Turussakin huomannut, että kuski pitää tauon. Mutta en muista joutuneeni värjöttelemään pakkasessa.

    Kyllähän heille tauko kuuluu ja ymmärrän sen, ettei sinä aikana viitsi katsella rasittavia asiakkaita. Turun busseissa mua on eniten rasittanut se, että aina kun on kiire, niin eiköhän jollakin pysäkillä vuoro vaihdu ja uusi kuski on myöhässä. On tapahtunut monta kertaa, varsinkin silloin kun kävin useammalla koululla opettamassa ja oli hirmu lyhyt vaihtoväli tunnilta toiselle.

    VastaaPoista
  5. Se on kans rasittavaa, jos vuoro jää kokonaan ajamatta. Samaisella pysäkillä Lauttasaaressa oli joskus oikeannumeroinen bussi, mutta se ei lähtenytkään ajallaan ja kun kuskilta sit joku kävi kysymässä, että etkö aio lähteä ollenkaan, niin se olikin vasta ajoissa oleva seuraavan lähdön bussi ja ko. vuoro, jota odoteltiin, ei lähtenytkään. Sekin oli rasittavaa aamuseitsemältä.

    VastaaPoista
  6. Tampereen Pyynikintorilla TKL.n bussit näyttävät ajavan ajoissa pysäkille ja ottavan matkustajia. Mutta mm. Pirkkalaan ajavan Paunun autot seisovat muutaman metrin päässä ja hurruuttavat pysäkille vasta aikataulun mukaiseen lähtöaikaan. Paitsi kerran. Taisin olla todella säälittävän näköinen, sillä sisään kiivetessäni kuski sanoi jotain sellaista, mistä ymmärsin hänen toimineen ohjeiden vastaisesti tullessaan pysäkille ennen aikojaan.

    VastaaPoista
  7. Täällä muuten seisoo tässä meidän päättärillä joskus kolmekin samannumeroista bussia. Onkohan nekin niitä kokonaan ajamatta jääneitä, joita on vähän päässyt kasautumaan. :D

    VastaaPoista
  8. Pitäisikö tässä ihastua vai masentua: teidän päättäri kuulostaa ihan Pyynikintorilta... - Jos me nyt sitten vihdoin on eurooppalaistuttu? ;-)
    Siitä tuli muuten mieleen se muistaakseni Puolasta kotoisin oleva vaihto-opiskelija, joka joskus vime vuosikymmenellä valitti (luullakseni keskieurooppalaisten) EU-kansalaisten Eurooppa-käsitystä. Se ei hänen mukaansa ulottunut metriäkään EU:n rajojen ulkopuolelle, eikä hänen maansa silloin vielä kuulun yhteisöön. Ajatus oli minulle uusi: eikö kaikkien mielestä Sveitsi olekaan Eurooppaa? Tai Norja. Vai eivätkö eurooppalaiset muka tunne maanosansa karttaa?
    Ja vielä kolmanteen. Kiitos hautausmaista! Oletko nähnyt niiden uudempia osia (vai ovatko nuo niitä): tiedätkö, noudattavatko niiden kivet meikäläistä matkalaukkustandardia, vai sallitaanko siellä vielä personaallisuus hautausmaillakin?

    VastaaPoista
  9. En ole nähnyt uusia hautausmaita. Ei ole osunut kohdalle, että olisin ehtinyt tutustumaan. Jospa niitä tulisi vastaan vielä.

    VastaaPoista