perjantai 22. kesäkuuta 2018

Colloredo-Mansfeldpalatsi - piilohelmi Kaarlensillan kupeessa

Tällä kertaa esittelen teille Prahan piilohelmen, todellisen rauhan tyyssijan turistivirtojen keskellä. Kyseessä on Colloredo-Mansfeldpalatsi, joka sijaitsee aivan Kaarlensillan kupeessa, Vanhankaupungin puolella. (Osoite on Karlova 2).


Pelkästään sisäpiha on hieno, vaikka itse rakennus ei sisältä kiinnostaisi tai sille ei olisi aikaa. Sisäpihalla oli myös rauhallisen näköinen kahvila, joka jäi kylläkin testaamatta. Suosittelen kokeilemaan - ja jokainen Prahassa turistiryysyn aikaan käynyt ymmärtää kyllä, miksi.

Sisään palatsiin pääsee yhdellä korunalla. Kyllä, tämä oikeasti pitää paikkansa, olen testannut. Prahan kaupungingalleria on pitänyt paikkaa hallussaan vuodesta 2010, ja se on avattu yleisölle vuonna 2013. Tarjolla on myös opastettuja kierroksia, mutta en itse testannut, vaan kävelin palatsin läpi omin päin. Aikaa tähän minulla meni puolisen tuntia. Opastus varmasti avaisi paljon uutta, joten ehkä jonakin päivänä vielä osallistunkin.


Sisäänkäynnin edustalla oli kuvaamisen kieltävä symboli. En kuvannut niissä osissa palatsia, jossa oli näyttelytilat. Tämänhetkinen näyttely esitteli jonkun Slovenialaisen valokuvaajan töitä. Hän oli kiertänyt ympäri kotimaatansa kuvaamassa sikäläistä heinälatomaisemaa.

En ollut aivan varma, koskiko kielto myös muuta palatsin sisäosaa, joten kun toinen vahdeista lähti mukaani katsomaan muita osioita, kysyin häneltä, saako näitä paikkoja kuvata. Hän vastasi myöntävästi. Kun mitään ongelmaa ei ollut ja lupakin annettu, räppäsin muutamia yleiskuvia.


Jos käytte täällä, varautukaa kuitenkin siihen, että kielto on sittenkin tiukempi. On minulle nimittäin Prahassa ennenkin käynyt niin, että on sanottu, että eihän täällä saisi kuvata, mutta te kun olette niin mukavia eikä täällä ole kovin paljon juuri nyt ihmisiäkään, niin anna mennä vaan.

Tämä sama, jännä ilmiö tulee myös arkistotyöskentelyssä vastaan. Joskus olen tilannut joitakin asiakirjoja, eikä kukaan ole oikein tiennyt, voiko niitä avata tutkimuskäyttöön vai ei. Aikansa asiaa palloteltuaan ovat vastanneet minulle, että emme vieläkään tiedä, mutta kun olet meillä ennenkin asioinut, niin kai me sinun antaa näitä vähän vilkaista. Tässä lienee avainkäsitteenä suhteen luominen, mikä on tässä maassa erittäin tärkeää. Salauskäytännöt ovat olleet minulle kyllä aikamoinen mysteeri, koska nämä asiakirjat eivät ole sisältäneet kenestäkään yksityishenkilöstä mitään sellaista tietoa, mitä en voisi saida muita väyliä pitkin helpostikin selville.


Mutta takaisin Collorendo-Mansfeldpalatsiin. Näistä yleiskuvista ei näy se rappioromantiikka, mikä paikassa vallitsee. Tästä ovikuvasta ehkä hiukan huomaa, ettei kunnostustöitä ole tehty aikoihin.

Aivan yksin ja ilman ketään vahtia kävelin aiemmin mainitussa näyttelytilassa, jossa kuvauskielto ainakin oli voimassa. Muita vierailijoita ei ollut. Puulattia vain narisi allani. Joissakin kohdissa oli otettu lattiasta esille eri kerroksia. Niitä oli jännittävää hieman tutkia.

Myös tapettikerroksia oli avattu joistakin nurkista samalla tavalla. Vanhoja seinämaalauksia oli otettu osittain esille. Ehkä restauroinnin aika vielä tulee, mikä on hieno asia, mutta tällaisessakin kunnossa on palatsi kiehtova kokemus.


Koko muu kaupunki tungeksi jossakin tuolla portin ulkopuolella. Minä vietin puolisen tuntia lähes yksin palatsin sisä- ja ulkotiloissa. Näin keskeisellä paikalla olevan arvorakennuksen ja taiteen eteen arvokasta työtä tekevän gallerian soisin myös säilyvän, joten maksakaa yksi koruna ja käykää tutustumassa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti