Uusi aamu, uusi mieli

Nukuin viime yönä poikkeuksellisen huonosti. Olin väsynyt jo aikaisin illalla, mutta uni jäi vähäiseksi, ja sen vähäisen unen aikana silmieni edessä pyörivät eilen kuulemani tarinat. Tarina tšekkilentäjästä RAF:n palveluksessa, jolla olisi ollut mahdollisuus pommittaa Sachsenhausen tuusannuuskaksi, mutta ei sitä tehnyt, koska hänellä oli siellä niin paljon ystäviä. Ja tarina Adolf Burgerista, joka kansakoulupohjalta oli oppinut sellaiseksi mestaripainajaksi, että Britannian keskuspankki ei erottanut hänen väärennöstään aidosta punnasta, ja joka yhä muistaa kirkkaasti kaiken, mitä tapahtui vaikkapa vuonna 1942.

Välillä heräsin tuskaan, että yritän ymmärtää jotakin todella vaikeaa tšekinkielistä puhetta. Kaikki sanat kuulostavat tutuilta, mutta en saa niistä yhtäkään päähäni. Luulin aamulla muistavani edes joitakin sanoja, mutta enpä muista, joten en voi edes todeta, olivatko ne oikeita sanoja vai eivät.

Yhdessä vaiheessa makasin hereillä ja olin kuulevinani, että joku liikkuu parvekkeella, mutta se olikin vain pulu, joka nytkin lentelee seinältä toiselle, kuulen siipien viuhahdukset avoimesta parvekkeen ovesta.

Aamun viileys on kirkastanut mieleni. Jollakin on aamu-TV auki, sen äänet kaikuvat yli pihan, vastapäisestä talosta. Naapuri juoksee rappukäytävän portaita alas.

Sisäpihan ylätasanteella on korttelin kissa aamupalalla. Vanha mies vie sille kupillisen raikasta vettä, taputtaa sen häntää samalla. Kissa katsoo kummissaan ja jatkaa syömistä.


On aika nousta, keittää teet ja lähteä metrolle. Tämä päivä odottaa, täynnä uusia tarinoita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini