perjantai 21. maaliskuuta 2014

Vanhankaupungin sivukujilla

Minulla on suuri etuoikeus nähdä pieni vilaus jo kauan sitten kadonnutta Prahaa. Saan tavata juutalaista professoriani entisen (ja hänen mielestään nykyisenkin) Ghetton alueella. Sivukujilla, jonne turistit eivät koskaan tule, yllätyn joka kerta, kun odottelen proffaa vakikahvilamme ovella. Maisema on sama, mutta aina olen vähällä kulkea kahvilan ohi.


Odotellessani katselen yli kattojen, taivasta, joka kohoaa tämän paljon nähneen kaupungin ylle. Mietin Ghettoa, jonka aluetta ei ollut aikanaan pengerretty, jolloin tulva tuhosi juutalaisten henkilörekisterit, joita he ovat pitäneet keskiajalta lähtien. Monessa Euroopan kaupungissa Ghetto on siellä, missä tulvii, tai tulvi ennen pengerrystä.


Toiveikkaana katselen myös hieman alemmas, ikkunoihin. Mietin, keitä verhojen takana asuu. Luultavasti ihmisiä, kuten sinä ja minä, mutta niin etuoikeutettuja, kun saavat hengittää itseensä kaupungin kohtaloa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti