maanantai 6. elokuuta 2012

Švejk Pentinkulmanpäiviltä



Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Urjalassa Pentinkulmanpäivillä. Riensin ensimmäisenä vanhalle asemalle käytettyjen kirjojen torille. Anti oli melko niukkaa, mutta käteeni tarttui Eero Balkin käännös teoksesta Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa. Pikainen selailu antoi ihan lupaavan vaikutelman, aiemmat Švejk-suomennoksethan on tehty jonkin muun kielen kautta, mutta Balk on puolestaan kääntänyt suoraan tšekistä. Tässä blogissa lisäinfoa asiasta kiinnostuneille.


 Kauppias totesi, että tätä alkuperäiskielestä tehtyä suomennosversiota liikkuu vähän. Painosmäärä on ollut ilmeisesti niukka, kuten klassikoissa tyypillisesti on. Vai onko Švejk klassikko? Ainakin se on hauska, mitä melko harva klassikkoteos on. Sitä en muuten ole koskaan ymmärtänyt, miksi laatukirjallisuutta otetaan aina niin pieni määrä, että saa hyvissä ajoin hankka, jos aikoo oman kappaleen saada. Rahasta se tietenkin on kiinni...

Mitä tulee itse Pentinkulmanpäiviin, niin kylläpä hiukan ärsytti, kun tulin kotiin ja huomasin, että sekä Keskisuomalainen että Aamulehti ovat ottaneet likasankojournalismilinjan, kuten lukioaikainen äidinkielenopettajani sanoisi. En viitsi edes linkittää, googlettakoon, ketä oikeasti kiinnostaa. Joka tapauksessa, pääjuhlassa esiintyi professori Sanna Karkulehto, jonka oli tarkoitus puhua naiskirjallisuudesta. Päivien teemana kun oli Entäs nyt, naiskirjallisuus

Karkulehdon esitysy koostui sitaateista eri naiskirjailijoilta, oli otettu pätkiä, joissa kuvataan rajua seksiä, hyväksikäyttöä, raiskausta, joskus jotakin hieman pornografista. Odotin koko ajan, että mikä on tämän jutun pointti, miten hän avaa näitä sitaatteja. Miksi hän lukee näitä meille? Avaamista ei koskaan tullut, luettuaan sitaatit professori sanoi: "Kiitos." Sitten hän poistui korokkeelta. 

Jos oikein ymmärsin, suurin osa yleisöstä oli yhtä kummastunut kuin minäkin. En jaksa uskoa, että monikaan oli asiasta närkästynyt tai loukkaantunut, lähinnä ehkä hämillään. Ehkä joku lähti pois, kun lehdissä niin kirjoitettiin, mutta minä en nähnyt kenenkään poistuvan mielenosoituksellisesti. En usko, että sitaattien lukeminen oli monellekaan "liikaa", mutta ehkä joku muukin kuin minä koki siinä pettymyksen, kun puhe tosiaankin olivat vain ne sitaatit. Ei tarvita mitään yliopistollista koulutusta siihen, että kasataan tekstinpätkistä jonkinlainen kokonaisuus ja luetaan se ääneen - minäkin osaan sen tehdä ilman kirjallisuustieteen opintoja. 

Minua ärsyttää lehdistön tapa liioitella asioita tuolla lailla. Taas kerran tulee mieleen, että mitä oikeasti eri tilaisuuksissa tapahtuu, joista lehdit sitten näitä kohu-uutisia raapustelevat. Ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka eivät seuraa tiedotusvälineitä ollenkaan...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti