Vaaleanpunainen pan...

Kuvaaja: Katarina Repkova

Legendaarinen vaaleanpunainen panssarivaunu on ollut Prahassa esillä viime viikon ajan. Se on yksi Prahan "vapauttaneista" neuvostopanssareista ja se oli kylmän sodan aikana esillä Andělin metroaseman luona. Panssarivaunu oli niin tärkeä maamerkki, etteivät paikalliset muistaneet enää metroasemaa, vaan tapaamiset sovittiin u tanku, eli panssarivaunulle.

Huhtikuussa 1991 taideopiskelija maalasi panssarivaunun vaaleanpunaiseksi, ja siitä alkoi kissa ja hiiri -leikki viranomaisten ja radikaalien välillä. Vaaleanpunaiseksi panssarivaunu sai jäädä, se museoitiin mutta, välillä  se tuodaan ihmisten ihailtavaksi.

Olisi ollut kiinnostavaa istuskella panssarivaunun luona ja kuunnella ihmisten kommentointia...

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellini

Kirjoituskilpailuuni lähettämääni novellia on toivottu luettavaksi, joten tässä se tulee. Tehtävänanto oli, että tekstin pitää alkaa tuolla lauseella, joka on Elizabeth Bishopin runosta One Art . Muuten käsittelytapaa ei ollut rajattu. A Present to Field Marshal Mannerheim “The art of losing isn’t hard to master,” I thought when my mother gave me a brown package which I was supposed to take to Field Marshal Mannerheim.  Mannerheim is her great hero and she wanted to give him a present but she refused to take it to his palace herself because she was convinced Mannerheim would only speak Swedish. I did my best to make her believe that Mannerheim masters other languages as well, but it was all in vain. So off I went, not fully understanding why I had to do this. Why didn’t I, for once, say no.  It would only do good to my mother to practice her Swedish, should Mannerheim speak it. The night was darkening and I walked on an empty street carrying the brown package.  Mannerheim’s castle
Lue lisää

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Kuva
Arvostan vanhoja perinteitä, minusta on hienoa, että niistä pidetään kiinni. Kuitenkin on joitakin sellaisia tapoja, joista aika on mennyt ohi ja jotka kannattaisi vain katkaista. Täällä Tsekinmaalla on sellainen perinne, että pääsiäismaanantaina miehet piiskaavat  naisia. Ei tietenkään satuttaen, mutta huitovat kuitenkin oksilla ja risuilla, niitä jopa myydään pääsiäistä edeltävällä viikolla. Moni ostaa niitä ihan vain koristeeksi ja minäkin sitten hankin yhden ihan kuriositeettina ja siksi, että voin tänne blogiin laittaa havainnollisen kuvan. Kas tässä. Eilen illalla näin tosiaan nuoria miehiä metrossa näiden piiskojen kanssa, samoin tänä aamuna. Joukossa oli myös keski-ikäistyviä miehiä ja pikkupoikia. Olen aika sanaton. Niin ovat muuten myös prahalaiset, jos heiltä tästä perinteestä jotakin tiedustelee. Täällä nimittäin kyseinen perinne on vähemmän suosittu, vaikkakin minua varoiteltiin, että humalaiset miesryhmät saattavat yrittää piiskata ihan tuntemattomiakin naisia. Kaikk
Lue lisää

Päivystävä sukututkija vertailee arkistokäytäntöjä jälleen

Kuva
Otsikosta huolimatta tuskin olen arvollinen päästämään oikean sukututkijan kengänpaulaakaan, mutta olenpa kuitenkin lupautunut haeskelemaan arkistotietoja isoukistani Aleksanterista , joka teki elämäntyönsä Leppävirralla kansakoulunopettajana. Sortavalan seminaarin matrikkelin mukaan hän olisi ollut jonkin aikaa opettajana sekä Pyhämaanluodolla että Merikarvialla. Siispä viime keskiviikkona suuntasin kulkuni Uuteenkaupunkiin, johon Pyhämaa nykyään kuuluu. Kautajapungin arkistonhoitaja oli ystävällisesti etsinyt minulle kaiken tiedon, mitä Pyhämaanluodon kansakoulusta oli olemassa 1890-luvulta. Uudenkaupungin kaupungintalo on tällainen vanha sairaalarakennus. Aika hieno, mielestäni. Valitettavasti puut ovat niin edessä, ettei hyvää yleiskuvaa ole helppo saada. No, pähkäilimme sitten aikamme niitä asiakirjoja arkistonhoitajan kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että ei löydy Aleksanteria, ei. Kävin läpi kaikki paperit ja ainoa looginen selitys oli se, että hän olisi ollut kevätluk
Lue lisää