tiistai 17. toukokuuta 2011

Mozart ja Hitler

Yksi James Bond -elokuva alkaa kohtauksella, jossa lasketellaan alppimaisemissa Wienistä Tšekkoslovakan puolelle. En kuolemaksenikaan muista enää elokuvan nimeä, mutta kylmän sodan aikana se on joka tapauksessa tehty.  Täällä tosielämän puolella Wienin ja Bratislavan välinen maisema on tasaisempaa kuin Suomessa konsanaan. Eikä tarvitsisi edes salavihkaa lasketella, sillä itseltäni jäi täysin huomaamatta, milloin tultiin Itävallan puolelle. Kaikki asemat Bratislavan jälkeen kun olivat saksankielisiä, mutta mitään rajaa ei ollut näkyvissä. Toisin oli siihen aikaan, kun James Bondeissakin riitti se, että vähän pelottelee kommunisteilla.

Näitä slaavien epäloogisuuksia lienee myös se, että Bratislavan päärautatieasemalla oli lähtevien junien taulukossa Wienin-juna, mutta eipä ollut laituria merkattu. Aikani asemalla pyörittyäni ja eri luukulta toiselle pompittuani satuin yksiin kahden suomalaisen jääkiekkoturistin kanssa. Osasin sen verran heitä neuvoa, että tiesin, mistä Budapestin-juna lähtee. Toinen heistä oli huippuystävällinen ja kävi jostakin kysymässä minulle Wienin-junan numeron, vaikka heidän junansa oli ihan just lähdössä. Yritin estellä, koska minulla nyt ei ole minuuttiaikataulua, mutta hän sanoi, että aina pitää toista jeesiä.

Vasta näin etäältä ja kaikenlaisia "asiakaspalvelijoita" nähtyäni tajusin tuossa tilanteessa, että suurin osa suomalaisista haluaa auttaa toisia. Suomalaiset eivät ehkä aina ymmärrä, miten pitäisi käyttäytyä tai minkä väriset sukat pitäisi milloinkin olla jalassa, mutta hyvää tahtoa toisia kohtaan löytyy. Pojat antoivat minun nähdä kisalippunsa ja jopa ottaa niistä kuvan.


Tuon junan numeron kanssa lähdin sitten taas yrittämään yhdeltä luukulta lisätietoa siihen, mistä se Wienin-juna nyt sitten lähtee. Nyt minulle suostuttiin kertomaan, että laituria ei ole siksi merkattu, kun juna ei lähde tältä asemalta. Älkää kysykö, miksi se sitten on lähtevien junien luettelossa ylipäänsä. Pitäisi mennä bussilla toiselle asemalle. Oli muuten työn ja tuskan takana löytää henkilö, jolta kysyä sen pysäkin nimeä, jolla jäädä pois bussista, kun tuo slovakian taitoni on sattumalta vähän hatara. Lopulta kuitenkin tämäkin asia selvisi ja niin pääsin oikeaan bussiin (trollikkaan itse asiassa) ja lopulta asemalle.

Tässä vaiheessa minua ei juurikaan yllättänyt se, että kun pääsin oikealle asemalle ilahtuneena siitä, että aikaakin on vielä junan lähtöön 15 minuuttia, niin kohta huomaan, että eihän se päärautatieasemalla annettu lähtöaika pidä edes paikkaansa, vaan juna lähteekin 10.32. Kello oli 10.31. Ihan just ennätin kuitenkin vielä junaan.

Jo seuraava asema oli saksankielinen, joten olo oli kuin amerikkalaisturistilla, en tosiaan ollut varma, missä maassa olen. Ja kun ei niitä James Bondista tuttuja laskettelijoitakaan näkynyt, aloin jo epäillä, että minne olen menossa. Saksankieliset kyltit kuitenkin paljastivat, että suunnan täytyy olla oikea. Wieniinhän sitä saavuttiin.




Tässä talossa kuulemma tapahtui Augustinille se onnettomuus, että putosi juovuksissa rutossa kuolleiden vainajien sekaan. Tästä syystä hän sitten lauloi, että "O, du lieber Augustin, alles ist hin." Augustin ei kuitenkaan sairastunut ruttoon, siksi hänestä tuli wieniläisten sankari.


Tätä maata varjostaa vieläkin toinen maailmansota hyvin raskaasti. Paikallinen bookcrossaaja M kertoi, että kun maailmalla liikkuu, niin jos ihmiset pitävät sinusta, he sanovat "Mozart", jos eivät, he sanovat "Hitler". Äärioikeistolla on kannatusta, mutta heidän politiikkansa on niin joustamatonta ja suorastaan typerää, etteivät mitkään radikaalit päätökset mene koskaan läpi. Vihreät puolestaan eivät suostu edes keskustelemaan maahanmuuton ongelmista, tai myöntämään, että mitään ongelmia olisi.Suurin osa vihreiden kannattajista on hyvinkoulutettua väkeä, jotka integroituvat helposti koulutettujen maahanmuuttajien kanssa. Siksi heidän ja oikeiston välinen vuoropuhelu maahanmuutosta on aivan mahdotonta.

Kun Wienissä nyt olen, niin pitihän paikallista wieninleikettä maistaa. Salaattia olisin taas kaivannut, muutakin kuin tuota perunasalaattia, joka oli kyllä tosi hyvää.


Päivän loppukuva on Bratislavasta tältä aamulta. Niitä jääkiekkotaideteoksia vietiin pois. Olihan siellä Suomenkin patsas muiden mukana.

4 kommenttia:

  1. Tuon leikkeen rinnalla saa täkäläiset bensikset hävetä annostensa kokoa... Mahtaako noissa lätkäpatsaissa olla vähän samaa ideaa kuin niissä koristelluissa lehmäpatsaissakin, joita on milloin missäkin maassa esillä milloin mistäkin syystä? Ans katsoa mitä ensi vuonna nähdään Helsingissä! Ei sillä että itse lätkänpeluu kiinnostaisi, mä olen enemmän kiinnostunut tällaisten suurtapahtumien lieveilmiöistä.

    VastaaPoista
  2. Toisaalta tuo leike on hyvin ohut. Itsekin säikähdin kokoa, mutta ei se ihan niin valtava ollut kuin mitä pelkäsin.

    VastaaPoista
  3. Wienissä ollessa kannattaa käydä Sigmun Freud museossa ja istuskelemassa kuvataideakatemian lähellä puistonpenkillä miettimässä miten Hitler olisi eri tavalla muuttanut Euroopan arkkitehtuuria jos olisi sitä päässyt opiskelemaan.

    VastaaPoista
  4. Mietin vähän tuota Freud-museota, mutta kaikki museot jäivät tällä reissulla väliin. Oli hyvin kuuma, joten en jaksanut paljon tehdäkään mitään. Ajattelin, että kun on kaunis ilmakin, en millään jaksa pohdiskella Freudia. Toisella reissulla sitten. :)

    VastaaPoista