Prahan keväässä

On ollut todella kuuma päivä, melkein syöminenkin helteessä unohtui. Kävin bookcrossaaja M:n kanssa kävelemässä Wienerwaldissa ja Euroopan parhaaksi sanotussa jäätelöbaarissa. En sitten tiedä, millä perusteella joku paikka voisi olla Euroopan paras, mutta jäätelö oli kuitenkin hyvää. Keskustelimme siitä, kuinka Itävallassa yhä enemmän ja enemmän putkahtaa esiin todisteita siitä, ettei tämä maa ollut varsinaisesti sodan uhri, vaan ihmiset suorastaan halusivat liittyä Saksan valtakuntaan vapaaehtoisesti.Ehkä siinä kaiveli menetetty valta-asemakin, kun Itävalta-Unkari hajosi ensimmäisessä maailmansodassa. Valtioiden rajat muuttuvat, mutta Habsburgit ne kuulemma yhä vain yrittävät hämmentää asioita; täällä on joku sen suvun edustaja kristillisdemokraattisen puolueen kansanedustajana. Ymmärsin, että arvoiltaan ultrakonservatiivi. Tässä kuva Manner-tehtaan edustalta. Tekevät keksejä ja makeisia, mm. Mozart-kuulia. Tehdas on ihan hotellini lähellä, joten poikkesin myymälässä. Tässä taa...

Välillä tuntuu, etteivät Euroopan kuningashuoneet muuta tehneetkään kuin rakentelivat linnoja. Schönbrunn, jonne pääsee mukavasti metrolla, on yksi Habsburgien aikaansaannoksista. Linna kuuluu valtiolle, joka ei tue sen ylläpitoa sentilläkään, siksi liput ovat melko kalliita, 9-19 euroa riippuen siitä, miten laajalti haluaa nähdä. Osallistuin 1,5-tuntiselle opastetulle kierrokselle ja opin mm. sen, että keisarinna Sissi oli hysteerinen painontarkkailja, hän punnitsi itsensä 3 kertaa päivässä. Hänen pitkät hiuksensa painoivat kolme kiloa ja ne kammattiin siten, että ne levitettiin lakanan päälle. Operaatio kesti tunti tolkulla, ja siinä ajassa Sissi ehti opiskella mm. runoutta ja vieraita kieliä. Sissi halusi säilyä ihmisten mielissä ikuisesti kauniina, niinpä häntä ei saanut vanhana enää valokuvata tai maalata. Sissin makuuhuoneessa oli todella kauniit siniset tapetit. Pian opas kertoikin, että ne ovat hänen itsensä valitsemat. Hänellä oli myös sellainen tapa, ettei mitään heitett...

Yksi James Bond -elokuva alkaa kohtauksella, jossa lasketellaan alppimaisemissa Wienistä Tšekkoslovakan puolelle. En kuolemaksenikaan muista enää elokuvan nimeä, mutta kylmän sodan aikana se on joka tapauksessa tehty.  Täällä tosielämän puolella Wienin ja Bratislavan välinen maisema on tasaisempaa kuin Suomessa konsanaan. Eikä tarvitsisi edes salavihkaa lasketella, sillä itseltäni jäi täysin huomaamatta, milloin tultiin Itävallan puolelle. Kaikki asemat Bratislavan jälkeen kun olivat saksankielisiä, mutta mitään rajaa ei ollut näkyvissä. Toisin oli siihen aikaan, kun James Bondeissakin riitti se, että vähän pelottelee kommunisteilla. Näitä slaavien epäloogisuuksia lienee myös se, että Bratislavan päärautatieasemalla oli lähtevien junien taulukossa Wienin-juna, mutta eipä ollut laituria merkattu. Aikani asemalla pyörittyäni ja eri luukulta toiselle pompittuani satuin yksiin kahden suomalaisen jääkiekkoturistin kanssa. Osasin sen verran heitä neuvoa, että tiesin, mistä Budapestin-j...