Vaihteeksi turistina

Alkuun haluan sanoa kiitokset Riikalle joka vihjasi näistä ilmaisista kävelykierroksista. Suosittelen niitä lämpimästi jokaiselle Prahaan tulijalle. Aion myös ehdottomasti kokeilla vastaavaa muissakin Euroopan kaupungeissa. Tässä linkkiä niihin kävelykierroksiin, tiedoksi kiinnostuneille:

http://www.newpraguetours.com/daily-tours/new-prague-free-tour.html

Kierros oli erittäin hyvä ja asiantunteva. Minulle osui oppaaksi irlantilainen opettaja, joka on asunut täällä kolme vuotta. Hän muuten myös ylisteli suomalaista koululaitosta minulle, sanoi lukeneensa siitä paljon hyvää ja ihaili opettajien korkeaa arvostusta yhteiskunnassa. En ole koskaan osannut edes ajatella asiaa tuolta kannalta, että kuinka arvostettua työni on, mutta onhan se kiva, että joskus kuulee jotakin positiivista omasta maastaan. :)

Tuo kolmituntinen kävelykierros sai taas miettimään, keitä tšekit oikein ovat. Opin, että he ovat keksineet mm. piilolinssit, mikroaaltouunin ja tietenkin robotin, tuon kuuluisimman esimerkin. Ovathan he tekniikkaakin kehittäneet, samoin filosofiaa, laatukirjallisuuttakin täältä on aina tullut. Škodakin on nykyään hyvä auto, kun saavat sitä rauhassa kehittää, yhteistyössä saksalaisten kanssa. (Sana škoda muuten tarkoittaa vahinkoa, osoittaa aika hyvää itsetuntoa pitää tuo auton nimenä. Nimi tulee automallin kehittäjän, eli hra Škodan nimestä.)

Missään tapauksessa kyseessä ei ole siis tyhmä eikä saamaton kansa, päinvastoin, täällä sivistyksen arvostus on korkea. Sanoisin, että korkeampi kuin Suomessa. Mistä ihmeestä sitten johtuu se, että älykkäät ihmiset eivät saa systeemeitään järkeväksi? Miksi aina uuteen paikkaan mennessäni tuntuu ihan samalta kuin kävelisi suorilla päin tiiliseinää (tai epäloogisesti aukeavia täkäläisiä lasiovia, joista sain päähäni tällin tänään). Miksi tehdään hienoja keksintöjä ja luodaan uutta, mutta se sama luova ajattelu ei jalkaudu arjen tasolle?

En halua missään tapauksessa syytää tšekkejä siitä, millaisia kohtaloita he ovat käyneet läpi toisesta maailmansodasta samettivallankumoukseen. En voi verrata Suomea tähän maahan, koska me olemme syrjässä, he keskellä. En myöskään ikinä päästäisi suustani sitä, että pieni maa on itse syyllinen siihen, että suuret pitävät sitä pelinappulanaan. Hämmentyneenä vain opiskelen tämän maan lähimenneisyyttä ja joka kerta suustani pääsee: "Miten voi olla mahdollista?"

Kafka-museon pihassa on tällainen patsas. Nähdessäni patsaan ensimmäisen kerran pidin sitä äärimmäisen vastenmielisenä ja ihmettelin, miten näinkin kulturellit ihmiset viitsivät tällaista tehdä, saati sitten katsella pääkaupungissaan. Opas selitti tänään, että patsas symboloi tšekkien käsitystä siitä, mitä naapurimaat heille aina vaan tekevät. Nyt katson teosta aivan uusin silmin.


Aikaisemminkin olen maininnut, että Böömin ruhtinas Venceslaus on tšekeille hyvin tärkeä hahmo, ja hänen uskotaan auttavan kansaansa hädän hetkellä. Opas kylläkin vähän kyynisesti totesi, että eipä Venceslausta näkynyt natsien eikä kommunistien aikana. Sitä itsekin olen tällä viikolla ajatellut ja makustellut koko suojeluspyhimyksen merkitystä. Voisiko tällainen pyhimysmyytti omalla tavallaan vaikuttaa alitajuntaan sillä lailla, että jättäydytään kohtalon huomaan? Ikään kuin odotellaan puolitosissaan taivaallista interventiota, joka kääntää kaiken hyväksi. Toivottavasti kukaan ei nyt ymmärrä tätä niin, että luulisin heidän tosissaan vielä uskovan pyhän Venceslauksen olevan elossa, sillä haen tämän hahmon symbolista merkitystä.

Venceslauksen patsaallahan tšekit kokoontuivat samettivallankumouksen aikana. He toivat mukanaan avainnippuja, joita kilistelivät sen merkiksi, että mitkään lukot eivät heitä enää pidättele. Tässäkin erittäin kaunis, filosofinen tapa protestoida. Jotakin kansasta kertoo myös se, että he ovat pariinkin kertaan valinneet presidentiksi kirjailijan, Václav Havelin (Venceslauksen kaiman).

Kommunistien valtaantulosta 1940-luvun lopulla voi toisaalta osittain syyttää tšekkejä itseäänkin, sillä suuri osa kansasta uskoi lapsellisesti, että tämä aate voisi tuoda parannusta elämään. Yhtäkkiä he vain huomasivat, että venäläiset vetelevät naruja, käytännössä hallitsevat sekä poliittisia elimiä että armeijaa. Uskon kuitenkin, että Neuvostoliitto oli hyvänä apuna tässä varmistelemassa, että kansa osasi äänestää oikeaa vaihtoehtoa.

Tšekin kansallislaulu syntyi ennen itsenäistymistä, 1830-luvulla, eikä silloin tietenkään tiedetty etukäteen, että tästä tulee kansallislaulu. Laulu kysyy kaikessa yksinkertaisuudessaan: Missä on kotini? Olen oppaan kanssa samaa mieltä siitä, että tuo kysymys kuulostaa pikemminkin lauantai-iltana pubista palaavalta tšekiltä kuin kansallislaululta. Kaunis laulu se silti on, mielestäni siinä on vähän samaa henkeä kuin suomalaisessa kansallisessa heräämisessä.

http://www.youtube.com/watch?v=cPTwOZWnm6E

Missä on kotini on kyllä ihan hyvä kysymys, sillä täällä on ollut mahdollista asua elinaikanaan kuudessa eri maassa, vaikkei olisi kotikylästään ikinä poistunut: Itävalta-Unkarissa, ensimmäisessä Tšekkoslovakian tasavallassa, Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraatissa, toisessa Tšekkoslovakian tasavallassa, Tšekkoslovakian kansantasavallassa, kolmannessa Tšekkoslovakian tasavallassa ja Tšekin tasavallassa.

Tässä muuten kuva Prahan kubismi-museon seinästä. Pyhmiys on otettu paikalla olleesta vanhasta talosta, sillä se koettiin aikanaan niin tärkeäksi jättää omalle paikalleen. Siihen aikaan, kun ihmiset eivät osanneet lukea, he suunnistivat maamerkkien avulla, ja erilaiset pyhimysten kuvat toimivat juuri eräänlaisina karttapisteinä, joiden mukaan hakeuduttiin paikasta toiseen.  - Vaikkapa sinne kotiin, jos sen sijainti oli muuten sattunut unohtumaan.


Tässä puolestaan hyvin suosittu ja prahalaisten rakastama Franz Kafkan patsas. Siinä Kafka istuu näkymättömän miehen harteilla. Aihe perustuu Kafkan näkemään uneen, jossa näkymätön mies kulkee pitkin Prahan katuja, pelkkä takki on näkyvillä. Joskus kyllä tuntuu, että tuo ei välttämättä ole pelkkä uni, vaan voisi olla ihan totisinta totta, niin absurdeihin tilanteisiin täällä välillä joutuu.


Opas kertoi, että hän oli yhdelle ryhmälle sanonut, että suosituin tapa ottaa kuva tästä patsaasta on se, että mennään kaverin hartioiden päälle poseeraamaan. Joku tyttö oli sitten ymmärtänyt, että pitää kiivetä tuonne Kafkan hartioille. Oli ollut opas hätää kärsimässä, kun oli auttanut tyttöä alas sieltä Kafkan päältä.

Juutalaiskorttelista, eli Josefovista olen jo useastikin tarinoinut, mutta aina vaan palaan sinne. Niin tänäänkin. Opas kertoi, että yhteen synagogaan oli haluttu sodan jälkeen kirjoittaa kaikkien holocaustissa kuolleiden tšekinjuutalaisten nimet ja mahdollisesti muutakin tietoa, kuten syntymäajat. Olen tuolla itse asiassa käynytkin aikaisemmalla reissulla, mutta nimiseinän syntyhistoriaa en tiennyt. Työ aloitettiin heti sodan jälkeen ja se oli valtava urakka, koska mitään nimilistoja ei tietenkään missään ollut. Kaikki nimet saatiin lopulta seinille. Vuoden 1968 jälkeen alkoi venäläisiä hiertää kaikki kansallinen symboliikka, ja sillä perusteella tämäkin synagoga suljettiin "remontin takia". Vasta vuonna 1989 sinne taas päästiin, ja mitä olivat venäläiset tehneet? Maalanneet kaikki nimet peittoon!

Olen sanaton. No, urakka aloitettiin taas alusta, mikä oli tietysti vaikeampaa, koska holocaustista oli jo kulunut niin pitkä aika. Nimet saatiin taas seinälle, viimein. Yksi seinä jätettiin tyhjäksi, muistoksi venäläisten "remontista". Tuon nimiseinän merkitystä kuvaa se, että USA:n entinen ulkoministeri, Madeleine Albright, joka on itse asiassa Prahassa syntynyt vuonna 1937, tuli tutkimaan tätä seinää. Sieltä löytyi kolmen hänen sukulaisensa nimet, ja nuo nimet seinässä ovat ainoa asia, mikä sukulaisista on enää jäljellä.

Opastetulla kierroksella sain myös uutta tietoa niistä Terezínin lasten piirustuksista. Niistä saamme kiittää saksanjuutalaista opettajaa, joka myös oli tuolla leirillä. Hän varasti paperia, jotta lapset saisivat piirtää. Kun koitti lähtö Auschwitziin, tuo opettaja oli uhrannut oman matkalaukkunsa ja saanut jostakin myös toisen matkalaukun, saanut niihin mahtumaan 5000 piirrosta ja  haudannut ne maahan siinä toivossa, että ne vielä löydettäisiin. Nykyään nuo piirrokset on jaettu Terezíniin, Prahan synagogamuseoon, Auschwitziin ja Israeliin.

Juutalaiskortteli on muuten säilynyt Böömin ja Määrin valtakunnanprotektorin Reinhard Heydrichin, jota myös Prahan teurastajaksi kutsuttiin, "ansiosta". Monessa muussa kaupungissa, jossa natsit ovat hääränneet, on juutalaiskortteli tuhottu, mutta täällä se säilytettiin. Heydrichin kantava ajatus oli, että juutalaisten muisto ei saa koskaan unohtua kunnon saksalaisten mielestä, ja siksi Prahaan perustetaan Josefoviin museo, joka käsittelee juutalaisia ja heidän pahuuttaan.

Tässä juutalainen kello Josefovista, sen synagogan kulmalta, johon ne nimet on jo kahdesti kirjoitettu.


Heydrichin tappoi lopulta hänen oma rasisminsa. Häntä vastaan tehtiin salamurhaisku, joka ei sinällään vielä häntä tappanut. Himmlerin lääkärit tulivat häntä hoitamaan, mutta pätevinkään lääkäri ei auta, kun potilas tarvitsee verensiirron ja vain saksalainen veri kelpaa potilaalle. Arjalainen veri ei saapunut ajallaan, vaan verenmyrkytys tappoi Heydrichin. Hänen leskensä Lina solmi muuten lyhyen avioliiton suomalaisen kulttuuripersoonan Mauno Mannisen kanssa, tietää Wikipedia.

Kostoksi salamurhasta natsit sivumennen sanoen hävittivät yhden kokonaisen kaivoskylän, Lidicen. Kaikki yli 16-vuotiaat miehet tapettiin, naiset ja lapset päätyivät keskitysleirille. Sen jälkeen koko kylä poltettiin. Tässä pelon ilmapiirissä tšekit sitten halusivat kaikki näyttää, että he ainakin ovat saksalaishallinnon puolella. Pelko näkyy tuon ajan kuvista selvästi. Toivon saavani tuon ajan mielenosoituksista vielä kuvamateriaalia lähitulevaisuudessa.

Vasta siinä vaiheesa, kun Saksa oli jo käytännössä antautunut, Hitler tehnyt itsemurhan ja saksalaiset vetäytymässä, uskaltautuivat tšekit nousemaan vastarintaan. Heydrichin seuraaja, Karl Frank, oli tosin pelotellut prahalaisia, että pian on verta kadulla, jos nousette kapinaan. Ensin vastarintaan lähdettiin paljain käsin, mutta pian alettiin kaivella kättä pidempääkin. Selvästi moni oli varautunut ja odottanut oikeaa hetkeä. Eräs poliisi toi valtavat määrät käsikranaatteja. Kun tätä ihmeteltiin, hän kertoi varasteensa niitä saksalaisilta koko sodan ajan ja nyt niiden aika oli tullut.

Radiosta pyydettiin amerikkalaisia apuun, he olivat jo tosi lähellä, lähempänä kuin venäläiset. Mutta amerikkalaiset pysyivät demarkaatiolinjan omalla puolellaan. Taistelut prahalaisten ja saksalaisten välillä kadulla jatkuivat vaan. Lopulta Frank pyysi Prahan pormestaria neuvottelemaan kanssaan. Hän lupasi saksalaisten lähtevän, jos vain väki rauhoittuisi siksi aikaa. Pormestari ymmärsi tilanteensa ja suostui, muuten olisi saattanut olla pian  koko kaupunki  raunioina. Jonkin ajan kuluttua venäläiset tulivat "vapauttamaan" Prahaa. Prahalaiset itse kokivat kyllä vapautuneensa omin voimin, mutta kunnian tästä silti veivät venäläiset, tunnetuin seurauksin...

En voi muuta kuin yhtyä oppaan mielipiteeseen, että sekä tästä että piinallisesta kommunistihallinnosta selvinneelle Tšekin tasavallalle ei voi muuta toivoa kuin vapaata elämää tulevaisuudessakin. Sen toiveen sinetiksi vielä kuva Kaarlen sillasta, kun kevätpäivä nostaa usvaa Vltava-joesta.

Kommentit

  1. Kiva, että pidit kierroksesta, vaikkei se sinällään mikään yllätys ole. Olen itse tosiaan käynyt New Europe -kävelyillä Prahan lisäksi Amsterdamissa ja Hampurissa, ja ne ovat olleet koko reissun antoisimpia osia. Näin hyvää juttua on vaikea olla suosittelematta.

    VastaaPoista
  2. Johannan blogia lukiessa yksi ilo on muistutus totalitarismista, ettei unohdettaisi että sellainen on vallinnut Euroopassamme ei joskus muinoin vaan ihan muutama vuosi sitten. Euroopan suhteen eletään nyt "vapaasti", mutta historia on tainnut jo aika hyvin osoittaa tämän olevan hengitysliikettä ääripäästä ääripäähän. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

    Skoda on tainnut aina olla hyvä auto - olosuhteisiin nähden (tsekeissä on tekniikan suhteen jotain sellaista saksalaisena tunnettua systemaattista ja kurinalaista kehittämistä ...) ja sakslainen VW huoli Skodan kumppanikseen heti kun se oli mahdollista 90-luvulla. Nythän puhutaankin että Audi on itseasiassa kallis Skoda :-)

    VastaaPoista
  3. Ai niin se robotti... Ehkä sen keksimisen kunnia sentään olisi vähän liioiteltua, mutta tsekit "lanseerasivat konseptin".

    VastaaPoista
  4. Riikka:

    Aion jopa mennä heidän maksullisilleenkin retkille, näin "helppo" olen. :) Mutta miksi en menisi, kun eivät ne niin kallita ole ja oppaat hoitavat hommansa hienosti.

    Tapio:

    Joo, muistaakseni vaan robotin idea on keksitty täällä ja sana robotti tulee tšekin kielestä, sanasta "työläinen".

    VastaaPoista
  5. Olisin varmaan itsekin osallistunut joillekin maksullisille kierroksille reissuillani, jos olisin viivähtänyt kyseisissä kaupungeissa paria päivää enemmän.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini