Tapaturman sattuessa Faustin taloon

 Joskus elämä muistuttaa siitä, että kannattaa miettiä seuraavat askeleensa. Tai anakin huomata edessä oleva porrasaskelma. Muuten käy nimittäin näin. Mutta älkää säikähtäkö, nilkka on vain nyrjähtänyt, ei murtunut. Kaikki tämä tapahtui hotellin aamiaisravintolassa kiireisimpään aamiaisaikaan. Mikähän se siinäkin on, että kaatuessaan haluaa aina nousta mahdollisimman nopeasti ylös eikä ainakaan ottaa apua vastaan? Vaikka vahinko on jo tapahtunut ja kaikki sen näkivät.

Eipä sitten muuta kuin Faustin taloon, elikä yliopistolliseen sairaalaan. Tämähän on minulle tuttu paikka, olen Pavelin partiolaista Jan Pfeifferia täällä jututtanut ja on hän minulle järjestänyt kertaalleen tänne fysioterapiajakson, kun kädestä meni tunto kokonaan. Mutta se on menneisyyttä, se. Myös professori Pfeiffer on jo tuonilmaisissa, mutta sairaala elää elämäänsä.

Tarina kertoo, että Faust myi sielunsa, mutta minun ei tarvinnut tyhjentää edes pankkitiliäni. Eurooppalainen sairausvakuutus korvasi lääkärikäynnin ja röntgenin. Omavastuuosuuden (jonka saa vakuutuksesta takaisin) pystyy nykyään maksamaan kätevällä maksuautomaatilla. Ilokseni tällaiset maksutavat ovat löytäneet tiensä myös Prahaan.

Kokonaan oma lukunsa on löytää oikea poliklinikka, sillä korttelin sisällä on monenlaista rakennusta ja lisäsiipeä joihin eksyä. Seurasin pihaan tulevaa ambulanssia ja ilmeisesti aivan sattumalta löysin oikeaan paikkaan, traumapolille.

Oikeastaan aika nopeasti kaikki kävi, olin ulkona reilussa kahdessa tunnissa, vaikka en ollut kiireisin potias ja röntgenkuvakin otettiin. Jossakin vaiheessa vieressäni istui ukrainalainen nuori nainen, joka ei saanut esitietolomakettakaan täytettyä. Hoitaja tuli sanomaan, että laittaa vain puhelinnumeron, sähköpostin ja allekirjoituksen, hoidetaan kaikki muu yhdessä. 

Naisen ilme oli täysin kivettynyt. Mietin kuumeisesti, mitä voisin sanoa, mutta kaikki puhe tuntuu niin turhalta. Eikä venäjän taitonikaan ole kaksinen. Sitten keksin, että näytän hänelle kuvaa kukkivasta Antonovka safrannoje -omenapuusta mökiltä. Sanoin, että se on ihan nuori puu, mutta on toivoa, että syksyllä tulee omenoita. Toivo kuitenkin kuolee viimeiseksi.

Aivan lyhyt hymynhäivähdys kävi hänen kasvoillaan ja hän sanoi, että Antonovka-puut ovat hyviä omenapuita. Sitten minut kutsuttiin lääkrin juttusille. Toivotin vielä voittoa Ukrainalle ja nainen hymyili pienesti taas.

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tapana esitellä tässä blogissa Prahan piilohelmiä. Tavallaan tuo yliopistollinen sairaala on piilohelmi, mutta en varsinaisesti suosittele käyntiä siellä kuitenkaan, muutoin kuin lääketieteellistä apua haettaessa. Hoito on kokemukseni mukaan hyvää, kun tosiaan löytää oikeaan rakennukseen ja kerrokseen. Onhan siellä toki infopistekin, mutta sinne on palkattu nähdäkseni se kaikista kielitaidottomin henkilö, joten tässäkin oma apu paras apu ja myös auttava oma tšekin kielen taito on iso apu.

Ei mitään niin huonoa etteikö jotakin hyvääkin. Tässä maassa apteekit tuppaavat olemaan viikonloppuisin kokonaan kiinni, mutta Malá Stranassa sentään oli yksi auki. Tällä reissulla yövyn niillä nurkilla, joten otin taksin sairaalasta päästyäni tuolle apteekille ja sieltä olikin helppo siirtyä nopeasti hotellille lepäämään.

Ja se aukiollut apteekki onkin sitten todellinen, turisteillekin ehkä iloa tuottava piilohelmi. Palaan sinne vielä ensi viikolla ja jos saan luvan, esittelen sitä hiukan tässä blogissa.

Alla vielä kuva siitä Faustin talosta. Älkää tekään myykö sieluanne kenellekään, vaan pitäkää se sininen kortti, eli eurooppalainen sairausvakuutuskortti mukananne, niin jos tähän taloon joudutte, sujuu hoito kuin tanssi. Ehkä hiukan ontuen kuin tanssi, jos käy niin kuin minulle.