Tekstit

Näytetään tunnisteella kirjallisuus merkityt tekstit.

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Kuva
 Joskus elämä muistuttaa siitä, että kannattaa miettiä seuraavat askeleensa. Tai anakin huomata edessä oleva porrasaskelma. Muuten käy nimittäin näin. Mutta älkää säikähtäkö, nilkka on vain nyrjähtänyt, ei murtunut. Kaikki tämä tapahtui hotellin aamiaisravintolassa kiireisimpään aamiaisaikaan. Mikähän se siinäkin on, että kaatuessaan haluaa aina nousta mahdollisimman nopeasti ylös eikä ainakaan ottaa apua vastaan? Vaikka vahinko on jo tapahtunut ja kaikki sen näkivät. Eipä sitten muuta kuin Faustin taloon, elikä yliopistolliseen sairaalaan. Tämähän on minulle tuttu paikka, olen Pavelin partiolaista Jan Pfeifferia täällä jututtanut ja on hän minulle järjestänyt kertaalleen tänne fysioterapiajakson, kun kädestä meni tunto kokonaan. Mutta se on menneisyyttä, se. Myös professori Pfeiffer on jo tuonilmaisissa, mutta sairaala elää elämäänsä. Tarina kertoo, että Faust myi sielunsa, mutta minun ei tarvinnut tyhjentää edes pankkitiliäni. Eurooppalainen sairausvakuutus korvasi lääkärikäynn...

Väärän tiedon vaarat

Kuva
Tällä kertaa otin lomalukemiseksi Inkeri Koskisen teoksen nimeltä Villi Suomen historia: Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin . Kirjassa Koskinen käsittelee tieteen ja huuhaan rajapintaa erilaisten Suomea ja suomalaisuutta käsittelevien, useimmiten varsin hilpeyttä herättävien teorioiden kautta. Ensimmäisessä luvussa esitellään itseoikeutetusti Sigurd Wettenhovi-Aspa , jonka mielestä kaikki maailman sanat ovat alkuperältään suomalaisia. Wettenhovi-Aspan pohjattomasta  idealaarista ovat mm. seuraavanlaiset "etymologiset" selitykset: Sana kulttuuri tulee suomen sanaliitosta kulta ura, Tunisia on syntynyt sanoista tuonen sija ja suomalaisten esi-isien yksi hautapaikka on Se toinen henge, eli Stonehenge. Tällaisille villeille teorioille voi lähinnä nauraa, ja on kai pakkokin, kun ei muutakaan voi. Wettenhovi-Aspan aivoitukset suomalaisten ja suomen kielen ylivertaisuudesta eivät varmaankaan johda meitä jatkossakaan vaarallisille vesille. Mutta ilmiönä tieteel...

Metri lumen alla

Kuva
Jonnekin on kuulemma satanut ensilumi. Ei tänne Turkuun vaan. Mutta ajattelin, että tämän lokakuisen päivän ilta olisi sopiva hetki istahtaa ja kertoa vielä yksi tarina viime viikon Prahan reissulta.  Sunnuntaina tapasin Sachsenhausenissa vankina olleen professori   Srdečnýn . Istuimme hänen kantakahvilassaan, jossa useimmiten tapaamme. Siellä istumme yleensä me ja paikallinen hipsterinuoriso. Tiskin takana professori tunnetaan erittäin hyvin. Karlíniin hän muutti jo kymmenisen vuotta sitten, ennen kuin alue alkoi saada nykyistä suosiotaan. Yhtäkkiä tapaamisen aikana professori alkoi kertoa, kuinka yhtenä helmikuisena aamuna vuonna 1940 hän ja muut vangit katsoivat parakin ikkunasta, kuinka viereisen parakin   tšekkien päälle kasattiin metri lunta. Heidät pakotettiin olemaan lumen alla tunnin verran ja kuusi paleltui kuoliaaksi. Syy oli se, että he olivat tulleet parakista ulos pari minuuttia myöhässä. En tiedä, miksi kirjoitan tämän juuri nyt. Ehkä pakastuva ilta a...

Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen

Kuva
En muista, milloin olisin viimeksi blogannut vihaisena. En mielelläni nytkään niin tekisi ja olen yrittänyt haihduttaa suuttumuksen tunnetta, mutta se ei vain mene ohi. Harkitsin jopa koko bloggauksen väliinjättämistä, hetken jopa koko bloggauksen lopettamista. Mutta kirjoitettava kai on. Ensin hieman taustaa. Eilen tapasin vanhoja Pavel K řiv skýn partiolaisia, jotka jakoivat kuvia Pavelin elämästä, ennen kaikkea hänen ajastaan  munkkina Želivin luostarissa. Tässä kuva Želivistä 1950-luvulta. Pavel oli erikoinen henkilö. Hän tunsi ihmisiä valtavasti, eri puolelta kotimaataan ja myös sen ulkopuolelta. Mitä enemmän hänestä kuulee, sitä moninaisemmaksi kuva hänestä muuttuu.  En usko, että omakaan tutkimukseni antaa lähellekään tyhjentävää selitystä, sitten kun se aikanaan valmistuu, mutta pystyn ehkä pienen osan hänen  hänen persoonastaan valottamaan kuitenkin. Pavel mm. rakennutti kaksi tällaista mökkiä jonnekin luostarin läheisyyteen, kuusimetsään. Sinne...

Ymmärräthän, mitä minä sanon?!

Kuva
Puolitoista viikkoa sitten kävin Cardiffissa melkein päiväseltään. Lähdin perjantaina ja tulin sunnuntaina. Kyseessä oli kirjoittamisen tutkimuksen konferenssi, johon esitelmäehdotukseni oli hyväksytty. Puhuin Sachsenhausen-kirjeistä. Olin reissussa pelkällä käsimatkatavaralla, joten varaa oli ottaa vain yksi matkakirja. Niin, kirja. Oikea kirja. En oikein osaa keskittyä e-kirjoihin ja kaipaan sitä, että pääsen välillä ruudusta irti ja annan tekstin soljua paperilla. Silmäni ja mieleni lepäävät. Ensin ajattelin ottaa lukemiseksi Sirpa Kähkösen teoksen Tankkien kesä , koska tiedän muutamia ihmisiä kiinnostavan minun mielipiteeni tuosta kirjasta. Se sai kuitenkin jäädä, ja on saanut vieläkin jäädä, koska hupilukemiselle on minulla nyt todella vähän aikaa.  Sen sijaan otin mukaan Simo Muirin kirjan nimeltä Ei enää kirjeitä Puolasta , joka kertoo Suomessa ja Puolassa asuneen ja yhä asuvan juutalaissuvun tarinan. Joku voisi tietysti ihmetellä, miksi holokaust-aihe pyörii minulla p...

Lenka Reinerová - lajinsa viimeinen

Kuva
Ratikkareittini varrelle osuu usein Klamovkan pysäkki, jonka viereiseen taloon on kiinnitetty laatta. Laatta kertoo, että kyseisessä talossa asui viimeinen prahansaksalainen kirjailija, Lenka Reinerová . Kun ratikka pysähtyy hetkeksi Klamovkalle, mietin usein Lenka Reinerováa. Kuinka hänen täytyi saksalaisjuutalaisena prahalaisena paeta. Kuinka hänen onnistui säilyä hengissä ja palata Tšekkoslovakiaan vuonna 1948. Kuinka hän saksalaisena oli silti ei-toivottu ja julkaisukiellossa.  Samettivallankumous muutti sitten kaiken. Mutta ennen kaikkea mietin Lenka Reinerováa seisomassa tässä samalla pysäkillä. Odottamassa ratikkaa niin kuin minäkin. Vieressä seisoo kaltaisiani satunnaisia matkaajia ja tavallisia prahalaisia, menossa kuka minnekin. Ja sitten pysäkillä on Lenka. Joku ehkä tuntee hänet kirjailijaksi, mutta veikkaan, että useimmat eivät. Vieressä seisoo ehkä tutkimani Miroslavin kohtalotoveri, Sachsenhausenista selviytynyt, koulutettu ihminen. Lenkan ikätoveri. Mielee...

Zátopek ja Nurmi - kohtaaminen symbolisella tasolla

Kuva
Se hetki, kun huomaa Suomen Kuvalehden twitter-fiidissä vilahtavan oman nimen keskellä yötä, kellonlyömällä, kun pitäisi olla jo unten mailla, on melko havahduttava. Oli ihan pakko nousta kunnolla ylös ja lukea, mitä minusta blogataan. Karo Hämäläinen oli lukenut noin vuoden takaisen artikkelini Urheiluhistoriallisen seuran vuosijulkaisusta ja peilasi sitä vasten omaa kaunokirjallista teostaan Yksin . Hämäläinen oli sijoittanut romaaniinsa kohtauksen, jossa Emil Zátopek , tai ainakin Zátopekin kaltainen mies, tulee Paavo Nurmen kauppaan ja ostaa sieltä paidan. Kohtaamiselle ei ole historiallista perustetta, mutta Hämäläinen luonnehtii sitä nyökkäykseksi kohti Jean Echenoz'n romaania Pitkä juoksu. Echenoz nimittäin on kirjoittanut samantapaisen kohtauksen Nurmen ja Zátopekin välille. Kaunokirjallisuudessa on täysin luvallista, usein jopa toivottavaa, tehdä omia ratkaisuja, vaikkapa intertekstuaalisin perustein, kuten tässä tapauksessa. Hämäläinen siteeraa Echenoz'n tekst...

Englanninkielistiä teatteria Prahassa

Prahassa toimii nyt toista vuotta englanninkielinen teatteri nimeltään Prague Shakespeare Company. Olen käynyt nyt kahteen kertaan katsomassa heidän esityksiään, enkä kummallakaan kerralla ole ollut hirvittävän vakuuttunut. Esityksistä paistaa pieni amatöörimäisyys, välillä huudetaan liikaa ja toisinaan tuntuu, että on otettu työstettäväksi vähän liian kunnianhimoinen projekti. Tänään kävin katsomassa näytelmän nimeltä Venus in Fur . Se oli aivan katsottava, mutta juuri nuo yllä olevat ominaisuudet olivat läsnä tässäkin esityksessä. Alku oli kankea, keskikohta kulki hienosti, hetkittäin jopa loistavasti, mutta loppu läsähti, mikä johtui ehkä suurelta osin myös käsikirjoittajan ratkaisuista. Oma tulkintani näytelmästä on, että Vanda olisi ollut näytelmäkirjailijan pään sisäinen hahmo, joten se koko dialogi olisi ikään kuin heijastumaa hänen omasta sisäisestä maailmastaan. Googlettamalla näytelmästä löytynee tietoa, jos jotakuta kiinnostaa. Kritiikistäni huolimatta sanoisin, että kan...

Kirjoittaminen ja tutkiminen - molemmat pohdintoja täynnä

Kuva
On taas niitä päiviä, kun tekstiä pitäisi syntyä edes vähän, mutta eipä vaan synny. Ajatukset harhailevat erilaisilla nettisivuilla, välillä silmät eksyvät Primo Levin kirjaan nimeltä Hukkuneet ja pelastuneet . On muuten sivumennen sanoen selkeää ja rehellistä tekstiä holokaustista. Harvoin saa lukea vaikeasta aiheesta näin kirkasta tekstiä, yleensä se kaikista hankalin kohta pyritään verhoamaan kukkaiskieleen, mutta Levi ei siihen sorru, vaan kirjoittaa asiat juuri niin kuin ne hänen näkökulmastaan ovat. Mutta oikeastaan minut innosti bloggaamaan tämä artikkeli: http://www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Mediapalvelut/Ajankohtaiset-uutiset/Historiaa-ja-feminismia--millaista-on-tutkijan-etiikka/ Tässä on taas virkistävän selkeää ajattelua, vaikken ole tässä vaiheessa ihan varma, voiko tutkija noin aktiivisesti puolustaa valitsemaansa asiaa. Toki objektiivisuuskin on illuusio, jos sen kuvitellaan täydellistä olevan. Tätä täytynee miettiä. Mutta artikkelin loppupuolella on kiinnosta...

Laulu kertoo tien

Taas kerran on Sukututkijan loppuvuosi -blogi innoittanut minua. Siellä mainostettiin Courseran järjestämää kurssia nimeltä Holocaust, jonka tarjoaa ilmaiseksi Kalifornian yliopisto Santa Cruzista. Tämä on minulle ensikosketus tämän tapaiseen verkko-opiskeluun, jossa ryhmä on kaikkialta maailmasta ja luennotkin ovat videoina netistä katseltavissa. Kurssia on nyt käyty viikko (9 jäljellä) ja paljon on mennyt aikaa siihen, että olen yrittänyt selvitellä, mistä mitäkin materiaalia saa (Courseran periaate on, että materiaali pitäisi tarjota ja sen pitäisi olla ilmaista) ja mikä on pakollista mikä taas vapaaehtoista luettavaa ja katsottavaa. Jos kaiken tekee mitä tarjotaan, saa opiskella aamusta iltaan joka ikinen päivä. Niin en kuitenkaan aio toimia, vaan poimia itseäni kiinnostavia juttuja. En nimittäin ota tätä kurssia erityisen vakavasti, vaan teen sen lähinnä kokemuksen kannalta. Yllättävän paljon ihmiset valittavat ja käyttävät aikaansa valitusviestien kirjoittamiseen, jos käyttäi...

Onnea Kafkalle!

Että tällainen merkkipäivä tänään. Onhan Kafka toki aina muistamisen ja lukemisenkin arvoinen! http://flavorwire.com/402069/how-to-celebrate-franz-kafkas-130th-birthday/view-all

Havel-sitaatti pääsiäiseksi

Tällaista Havel-sitaattia olen viime aikoina mietiskellyt. Sopii ehkä tähän pääsiäisen aikaan. Fanaatikko on sellainen, joka huomaamattaan vaihtaa rakkautensa Jumalaa kohtaan rakkaudeksi uskontoaan kohtaan.   Rakkauden totuutta, vapautta ja oikeudenmukaisuutta kohtaan hän vaihtaa rakkaudeksi ideologiaa, oppia tai lahkoa kohtaan, joka lupaa ne kerralla ja kaikille. Rakkauden ihmisiä kohtaan rakkaudeksi projektia kohtaan, joka väittää, että se – ja tietenkin yksin se – voi aidosti palvella heitä. --- Fanatismi voi tehdä elämästä yksinkertaisempaa, mutta sen hintana on elämän vääjäämätön tuhoutuminen.  Käännös on minun, itse ajatus löytyy teoksesta Letters to Olga , joka on Havelin vankilakirjekokoelma, sivulta 364. Asiasta muuten ihan toiseen, pari vuotta sitten kirjoittelin tänne blogiini tšekkilästen nuorten miesten tavasta kulkea talosta taloon antamassa piiskaa naisille. No, minä kun joskus aina tiirailen blogitilastojani, niin huomaan, että tuota kyseistä artikkelia k...

Havel-painotteinen maaliskuu

Kuva
Olen koko kuukauden ja vähän ylikin kirjoittanut tutkijaseminaariin esseeta Václav Havelista .Tuntuu, että että aihe puuroutuu päässä enkä saa enää itse siitä mitään uutta irti. Tiistaina saan vähän vertaispalautetta tekstistä, mikä on hyvä asia, tulee hieman perspektiiviä. Ehkä palaan tähän aiheeseen vielä tuonnempana, mahdollisesti laitan blogiin vähän tiivistelmää esseestä, jos siltä tuntuu. Päällimmäisenä ajatuksena on mielessä se, että toisinajattelijaksi ei pyritä, sellaiseksi vain tullaan. Ihminen, joka vai ajattelee omalla laillaan, ja se tapa sattuu olemaan valtaapitäville epämieluisa, päätyy toisinajattelijaksi. Ts. erikoisuudentavoittelulla ei automaattisesti päädytä toisinajattelijaksi. Toinen ajatus, mitä olen pyöritellyt, on se tragedia, minkä Havel näytelmäkirjailijana koki: Näytelmät olivat kiellettyjä hänen omassa maassaan, joten hän ei kirjoittaessaan koskaan saanut tietää, kuka ne tulisi esittämään - vai tulisiko kukaan. Tämä vaikutti väistämättä luovuuteen ja ki...

Keisari - itsensä Jumalan edustaja

Nyt luulen ymmärtäväni, mitä Karl Marx tarkoitti sanoessaan, että uskonto on oopiumia kansalle. Tämä valaistuminen tuli minulle lukiessani Joseph Rothin Radetzky-marssia , jossa kreivi Chojnicki sanoo, että nationalismi tappaa uskonnon. Ihmiset ovat lakanneet uskomasta Jumalaan, ennen he kävivät kirkoissa, nykyään he käyvät nationalistisissa kokouksissa. Chojnicki ja hänen hengenheimolaisensa uskovat puolestaan vakaasti, että nimenomaan Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia oli Jumalan asettama, itse Jumala oli valinnut Habsburgit hallitsemaan tätä tiettyä kristittyjen joukkoa, joita alamaisiksikin kutsutaan. Keisari ei ollut vain kuninkaallinen korkeus, vaan apostolinen majesteetti. Nyt jos (ja kun) ihmiset alkoivat kyseenalaistaa keisarin asemaa ja ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä, tarkoitti se itsensä Jumalan vastustamista. Toisaalta niin kauan kuin ihmiset uskoivat keisarin jumalalliseen rooliin, niin kauan hallitsijan mahti säilyi. Koskaan aikaisemmin en ole oikein ymmärtänyt tuot...

Jäätelökauppias

Sain tämän viikon alussa luettua loppuun Katri Lipsonin romaanin nimeltä Jäätelökauppias . Pidin kirjasta kovasti, vaikka siinä jäikin paljon arvailujen varaan. Kyseessä on kolmen sukupolven tarina toisen maailmansodan ajasta samettivallankumoukseen saakka. Tapahtumapaikat ovat Tšekkoslovakia ja Ruotsi. Eri henkilöiden kohtalot kietoutuvat jännittävästi toisiinsa, aina en ollut ihan varma, kuka on kuka, esimerkiksi onko Janin äiti Esther alkukohtauksen näyttelijätär, vai onko hänellä pakkomielle elokuvasta, jota alkukohtauksessa kuvataan. Normaalisti tällaiset jutut häiritsevät lukemistani, mutta tämän kirjan suhteen niin ei käynyt. On itse asiassa vaikea sanoa, mistä kirjan osasta pidin eniten, sillä pidin niistä jokaisesta vähän eri tavalla. Oli kiehtovaa lukea protektoraatin ajasta ja ihmisten selviytymistaistelusta, hauskaa taas oli lukea ruotsalaisen yhteiskunnan ironista kuvausta ja sitä, miten Jan siirtolaisena kokee pohjoismaalaisen "reiluuden" eri tavalla kuin...

Pitkä juoksu

Luinpa tuossa luppoaikojeni kuluksi Jean Echenozin kirjan nimeltä Pitkä juoksu . Se kertoo tšekkiläisestä juoksijalegendasta, Emil Zátopekista . Kyseessä on kaiketi lajityypiltään pienoisromaani (137 sivua), suomentaja on Erkki Jukarainen . Kirja kertoo varsin tiiviissä tahdissa ajanjakson, joka alkaa siitä, siitä kuin saksalaiset saapuvat Määriin ja päättyy vuoden 1968 jälkiselvittelyihin. Itselleni kirjassa ei ole mitään niin erityisen uutta, lukiessani vain nyökyttelin, että joo, näinhän se homma tietysti meni. Esimerkiksi se, miten sosialistisella lehdistöllä oli tapana vääristellä Zátopekin puheita länsimaista, mikä aiheutti mm. sitä, että viisumin saaminen ko. maihin vaikeutui. Toisaalta myös oma rakas sosialistinen kotimaa hankaloitti ulkomaanmatkailua, joten siinä kaiken välissä taiteilu ja samalla ennätystehtailu ei lienee ollut helpoimpia tehtäviä. Ehkä koskettavin juttu oli kirjassa aivan lopussa, kun Zátopek Prahan kevättä puolustettuaan halutaan teilata aivan maan rak...

Taas Pentti Saarikoskesta

Ihan sattumaa tämä, mutta bloggaan nyt perä perää kahdesti Pentti Saarikoskesta . Oikeastaan tämäkin teksti piti kirjoittaa jo aiemmin tällä viikolla, mutta päivät vain valuvat jonnekin. Luin nimittäin viikko takaperin taas Hesarista, sunnuntainumerosta tällä kertaa, otteen Saska Saarikosken kirjasta isästään Pentistä. Olin suorastaan tyrmistynyt, vaikka ei ehkä pitäisi olla, kun luin Pentin hyväksyneen elokuun 1968 tapahtumat reaalipolitiikkana. Olen toki tietoinen Saarikosken poliittisesta suuntautumisesta, mutta luettuani hänen Prahan päiväkirjansa ( Aika Prahassa ) oletin hänen tuntevan jonkinlaista sympatiaa tšekkejä kohtaan. Kun ei niin ei... Tällä viikolla on kuulemma lyöty Tšekinmaalla lämpöennätyksiäkin, yli neljääkymmentä astetta näytti mittarit siellä paikoitellen. Niin, ja jos haluatte jatkossa kannattaa tšekkiläistä teollisuutta, ostakaa Upon uuneja, niitä tehdään jatkossa siellä.

Kippurassa parvekkeella

Joskus käy niin, että joku hyvin olennaiselta tuntuva ajatus häviää päästä. Tunne on ärsyttävä, koska tietää, että haluaisi palauttaa sen mieleen, mutta se ei vaan tule. Viime viikolla minulla oli jokin bloggausaihe (vai oliko se peräti tämän viikon alussa), mutta en millään sitä muistanut. Tänä aamuna se tuli taas mieleen, kyseessä oli Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan pikkujuttu, sillä palstalla, jolla aina kaiken kokenut kulttuuritoimittaja herkistyy. Tällä kertaa herkistyttiin Kafkan teoksesta Oikeusjuttu, jota en - tunnustettakoon - ole itse vielä lukenut, mutta tarkoitus tietysti on. Siinä kuvataan Hesarin jutun mukaan parveketta jossakin Prahan kattojen yllä, jolla ei mahdu seisomaan kunnolla suorassa. Pentti Saarikoski on myös samaisen lehtijutun mukaan sanonut (ja tämän muistan ihan itsekin häneltä lukeneeni), että Kafka on paljon realistisempi kirjailija kuin mitä Prahaa tuntematon ihminen voisi kuvitella. Olen Saarikosken kanssa tästä asiasta ihan samaa mieltä; m...

Švejk Pentinkulmanpäiviltä

Kuva
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Urjalassa Pentinkulmanpäivillä. Riensin ensimmäisenä vanhalle asemalle käytettyjen kirjojen torille. Anti oli melko niukkaa, mutta käteeni tarttui Eero Balkin käännös teoksesta Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa . Pikainen selailu antoi ihan lupaavan vaikutelman, aiemmat Švejk-suomennoksethan on tehty jonkin muun kielen kautta, mutta Balk on puolestaan kääntänyt suoraan tšekistä. Tässä blogissa lisäinfoa asiasta kiinnostuneille. http://varastohelmi.wordpress.com/2009/07/28/jaroslav-hasek-kunnon-sotamies-svejk/  Kauppias totesi, että tätä alkuperäiskielestä tehtyä suomennosversiota liikkuu vähän. Painosmäärä on ollut ilmeisesti niukka, kuten klassikoissa tyypillisesti on. Vai onko Švejk klassikko? Ainakin se on hauska, mitä melko harva klassikkoteos on. Sitä en muuten ole koskaan ymmärtänyt, miksi laatukirjallisuutta otetaan aina niin pieni määrä, että saa hyvissä ajoin hankka, jos aikoo oman kappaleen saada. Rahasta se tietenkin...

Helsingistä kielen oppimisen apua sekä Bruce

Kuva
Tapanani on jokaisessa kirjakaupassa katsastaa tšekkivalikoima. Helsingin Akateemisesta löytyi tällainen, pakkohan se oli ostaa. Kirja opettaa mm., että yksi mahdollinen  idiootta merkitsevä sana  on zmrd . Mihin niitä vokaaleja tarvitaan? Teoksesta voi oppia muutakin kuin voimasanoja ja räävittömyyksiä, esimerkiksi populaarikulttuurin kieltä ja baarisanastoa. Elokuva-osioista selviää esimerkiksi, että lännenfilmi on tšekiksi kovbojka . Kirjoittaja Martin Blaha on opiskellut kieliä Kaarlen yliopistossa, asuu nykyään San Franciscossa. Helsinkiin minut vei Bruce Springsteenin konsertti. Ehkä odotin vähän liikoja - epäreilustikin, mutta konsertti oli lievä pettymys. Melkein tunnin viivästys aloituksessa vei fiilistä, samoin Springsteenin sinänsä ihan mukava yllätys lämmitellä itse yleisöä soitamalla vähän akustisesti noin tuntia ennen virallista aloitusta. Ymmärrän, että se oli mukava ele uskollisille faneille, mutta sellaisille kuten minä, jotka tulivat paikalle vasta pu...