Vrchlabín mökkikylässä

 Palataan vielä hetkeksi Vrchlabíin ja sen idylliseen mökkikylään vuorenrinteessä. Kyseessä on vähän samantapainen konsepti kuin suomalaisissa siirtolapuutarhoissa. Alue on vuokralla kaupungilta, mutta mökki on rakennettu itse. Yhdenmukaisuuden vaatimus ei vaikuttaisi olevan samaa luokkaa kuin niissä siirtolapuutarhoissa, joita itse olen nähnyt Suomessa.

Moni kaupunkilainen ilmeisesti käy vain silloin tällöin rentoutumassa puutarhahommien parissa eikä edes yövy mökissään, mutta on myös sellaisia mökinomistajia, jotka tulevat viikonlopuksi nauttimaan kesästä ja talvella hiihtämään. Luntahan näille vuorille tuiskuttaa monina talvina ihan runsaasti. Ja onpa sellaisiakin mökkikylän sieluja, jotka mieluiten asuvat ihan omassa mökissä vaan, ja käyvät kaupungissa ainoastaan jos on ihan pakko.

Mahdollisesti piipahteluluonteesta johtuen monikaan ei ole sillä lailla satsannut mökkiin, että esimerkiksi wc-ominaisuuksia olisi mietitty. Yllä olevan kuvan mökin entiset omistajat olivat kuulemma käyttäneet kemiallista wc:tä ja tuikanneet sisällöt aina "jollekin pellolle". 

Ilokseni olen huomannut, että tämän tyyppinen toiminta ei ole Tšekissä enää ihan niin hyväksyttyä kuin mitä se oli blogini alkuhämärissä. Sivumennen sanoen kehitys kierrätyksen saralla on ollut huikeaa. Onneksi niin, ja ovathan tämän tyyppiset maisemat pelkästään (muista luontoarvoista puhumattakaan) suojelun ja varjelun arvoiset. Ja pakko hehkuttaa, että sain kuulla kehuja suomalaisista kompostoivista wc:istä, ovat ilmeisesti alansa eliittiä. Hyvä Suomi!

Mökki, jossa vierailimme, oli aivan ylhäällä rinteessä. Sieltä näkymät ovat parhaat. Tässä kuvassa näkyy myynnissä oleva tontti. Varsinainen "asumisosuus" on tuon rinteen alla. Siinä on jollekulle vähän projektia rakentaa ensin se mökki ja sitten alkaa miettiä, mitä kaikkea tähän haluaisi. Iso ja jyrkkä rinne antaa paljon mahdollisuuksia rinnepuutarhan perustamiseen, ken sellaista vain mielii. 

Useissa mökeissä oli käytetty tonttitila tarkkaan. Perunamaa saattoi olla luotu ihan penkereen reunaan kiinni siten, että viimeisen perunanvarren ja tyhjyyden välillä oli ehkä viitisentoista senttiä väliä. Ja aitoja ei vuoriston väki katso tällaisissakaan tilanteissa tarvitsevansa. Tuon nähtyäni totesin, että oma perunamaa Vakka-Suomessa on syntynyt itse asiassa melko helposti.

Pakko silti suomalaisena sanoa, että kelpaisi sitä täällä Sudeeteillakin mökkeillä!