Unesco-kohteessa Lednicessä

Tänä helteisenä päivänä kävimme tutustumassa Lednicen maailmanperintökohteeseen. Se on osa uniikkia, yhdistettyä Lednice-Valticen suojelukohdetta, ja varsin mukava päiväretkikohde esimerkiksi Brnosta käsin.


Johanneksen linna on varsin näyttävä ilmestys, kuten kuvastakin näkyy. Ympärillä oleva viheralue on laaja, sen sisällä on mm. kalalampi. Kalalammethan ovat tyypillisiä täällä päin Eurooppaa, koska paastopäivinä on ollut tavallista syödä kalaa, joten sitä on viljelty jo varhain.

Puisto tarjosi suojaa, oli suuria puita ja runsaasti penkkejä. Myös useita pieniä kahviloita löytyy alueelta, joten kuumallakin ilmalla liikkuminen on tässä kohteessa hyvin miellyttävää.

Ehkä erikoisin elementti tässä kokonaisuudessa oli minareetti, joka on rakennettu 1800-luvun alussa. Orientalismi on ollut tuohon aikaan muotia ja idästä on otettu vaikutteita, mutta enpä osaa sanoa, kuinka moni olisi päättänyt rakennuttaa suorastaan minareetin mailleen. Liechtensteinin sukupa päätti.


Minareetti luo kieltämättä hyvin eksoottista tunnelmaa keskelle Eurooppaa. Alla oleva kuva olisi erinomainen sellaiseen tietokilpailuun, missä pitää arvata kuvatun kohteen sijainti.



On jotenkin jännä ajatella, että tämä kyseisen suvun omistuksessa ollut alue, nykyinen maailmanperintökohde, on suurempi pinta-alaltaan kuin Liechtensteinin valtio, joka on nykyään ko. suvun pääpaikka.

Liechtensteinin suku vastusti natsimiehitystä, joten tästä kostotoimenpiteenä he menettivät maansa ja mantunsa Protektoraatin alueella. Sodan jälkeen he yrittivät saada aluetta takaisin, mutta arvattavasti uusi kommunistihallinto ei ollut innokas luovuttamaan ylimyksille näiden kerran jo menettämiä omaisuuksia.

Liechtensteinien kehno onni jatkui myös samettivallankumouksen jälkeen, koska nykyinenkään Tšekin tasavalta ei ollut innostunut luovuttelemaan alueita näin vanhoille omistajille.

En tiedä, vedettiinkö raja vuonna 1948 ja sen jälkeen tapahtuneisiin omaisuuksien takavarikoihin, koska olen ainakin Chotěbořissa käynyt linnassa, jonka entinen omistajasukuu asuu nykyään yhdessä siivessä ja kaupungin museo on toisessa. Olen myös muita vastaavia omistajuuden palautuksia kuullut ja niistä lukenut, joten kyllä niitä tehtykin on.


Mittava on ollut Liechtensteinien takapihakin pelkästään. Suuri ilo on täällä rahvaan kuljeskella näinä päivinä.


Jännä ratkaisu oli minusta tämä valtava kasvihuone, joka on rakennettu osaksi linnaa. Ulkoapäin katsottuna siellä näytti olevan myös isoja, puumaisia kasveja. Kasvihuoneeesta näkyy kuvassa vain pieni osa, joten siellä olisi paljon tutkittavaa, samoin itse linnassa. Pelkkä puistokin oli jo yhden päivän retkikohteeksi sopivan laaja, ainakin niille, jotka pitävät ulkoilmasta.

Itseäni erityisesti sykähdyttivät ikivanhat puut. Ne ovat eläneet täällä satoja vuosia, jotkut ehkä lähemmäs tuhat. On ollut sotia ja rauhan aikoja, maa on kuulunut milloin kenellekin, mutta puut ovat pyrkineet kohti taivasta.

Tämäkin tammi on kerran, ei aivan äskettäin, katkaissut oksansa, mutta oksa tukeutuu maahan, kasvaa ja versoo siitä - nousee.


Alueen historiasta olen ottanut tietoa linkin takaa löytyvältä aihetta hienosti käsittelevältä nettisivulta.

https://www.timetravelturtle.com/lednice-valtice-czech-republic/

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini