Prahan keväässä

Tänä helteisenä päivänä kävimme tutustumassa Lednicen maailmanperintökohteeseen. Se on osa uniikkia, yhdistettyä Lednice-Valticen suojelukohdetta, ja varsin mukava päiväretkikohde esimerkiksi Brnosta käsin. Johanneksen linna on varsin näyttävä ilmestys, kuten kuvastakin näkyy. Ympärillä oleva viheralue on laaja, sen sisällä on mm. kalalampi. Kalalammethan ovat tyypillisiä täällä päin Eurooppaa, koska paastopäivinä on ollut tavallista syödä kalaa, joten sitä on viljelty jo varhain. Puisto tarjosi suojaa, oli suuria puita ja runsaasti penkkejä. Myös useita pieniä kahviloita löytyy alueelta, joten kuumallakin ilmalla liikkuminen on tässä kohteessa hyvin miellyttävää. Ehkä erikoisin elementti tässä kokonaisuudessa oli minareetti, joka on rakennettu 1800-luvun alussa. Orientalismi on ollut tuohon aikaan muotia ja idästä on otettu vaikutteita, mutta enpä osaa sanoa, kuinka moni olisi päättänyt rakennuttaa suorastaan minareetin mailleen. Liechtensteinin sukupa päätti. Minareetti...

Praha on täynnä piilohelmiä, ja luulen, etten tunne niistä puoliakaan. Tänään kuitenkin esittelen yhden, Emmauksen luostarin. Emmaus sijaitsee Karlovo Náměstílla, eli Kaarlen aukiolla, joka on ns. Uuden kaupungin keskuspaikka. Moni Prahan-kävijä tietänee ainakin uuden raatihuoneen yhdeltä kulmalta ja Faustin talon toiselta. Faustin talon viereinen sokkeloinen kompleksi on muuten yliopistollinen sairaala. Faustin taloa melkein vastapäätä on Emmaus. On ehkä vähän makuasia, onko se enää Kaarlen aukiolla vai jo hieman sivussa. Matkailijalle se joka tapauksessa on paikka, jossa voi käydä tutustumassa johonkin todella hienoon turistimassojen ulkopuolella. Luostari otti osumaa toisessa maailmansodassa (vuonna 1945), kun Amerikkalaiset pudottivat pommeja Prahaan, vaikka Dresdeniä yritettiin. Opastetulta kierrokselta olen joskus kuullut virheellisen väittämän, että pommi olisi tullut Vanhankaupunginaukiolle. Jos tällaisia kuulette, älkää uskoko. Ne osuivat nimenomaan uuden kaupu...

Chotěboř, tuo paikka, josta varmaankaan kukaan muu kuin minä ei kirjoita suomeksi nettiin. Saman kaltaisia pikkukaupunkeja on Tšekinmaalla useita. Löytyy kirkko keskiajalta, muutama barokkirakennus ja linna. Suosittelen lähtemään seikkailumielellä tutkimaan näitä pieniä kaupunkeja, niiden kautta maa avautuu aivan toisella tavalla kuin varsin globaalissa Prahassa. Kävin taas vähän opiskeluihini liittyen kaivelemassa Chotěbořin vanhoja asioita. Kaupungin museo sijaitsee barokkilinnassa. Itse asiassa nykyinen kreivi ja kreivitär, Dobrzenskín sukua, ovat muuttaneet Kanadasta maanpaosta linnaansa. Viljelevät maita, hoitavat metsiä ja elelevät linnassaan. Saavat myös vuokratuloja museolta. Ei varmaan hassumpaa elämää. Tässä on kauniista kulmasta otettu kuva linnasta. Kun kiertää muille sivuille, huomaa, että seinissäkin on tekemistä, saati sisäpuolessa. Ei taatusti ole helppoa olla näin paljon vartijana, mutta hienoa, että tämä kreivi pitää tavoitteenaan linnan kunnostuksen. Kävin...

Tutkimusmatkailijan arkea on herätä joskus jopa neljän maissa, jotta ehtii kuuden junaan. Kun paikallishistorian harrastajat haluavat tavata yhdeksän maissa Chotěbořissa, ei siinä juuri vaihtoehtoja ole.Toisaalta aamulla kun saa itsensä ylös, ei se niin kamalaa olekaan. Yllättävää sen sijaan oli se, että Itä-Böömissä satoi lunta! Itse reissu ja keskustelut antoivat vastauksia kysymyksiin, mutta toisaalta herättivät sarjan uusia. Miksi Pavel, jonka kirjeitä tutkin, ei löydy 30-luvulla tehdystä kyläkroniikasta? Eivätkä hänen vanhempansakaan löydy sieltä. Eikä tietoa, missä talossa he asuivat. Olisiko kylän leipuri voinut unohtua? Muista lähteistä löytyy Pavelin syntymäpäivä, samoin siskon, mutta toinen sisko on unohtunut. Miten tämä on mahdollista? No, etsinnät jatkuvat. Tulen paikkakunnalle uudestaan luultavasti marraskuussa, saapa nähdä, onko silloinkin lunta. Paikallisessa kievarissa oltiin todella otettuja kielitaidostani. No, tästä ei pidä luulla, että se olisi hyvä, rii...

Prahasta kahden tunnin junamatkan päässä koilliseen on Chotěboř-niminen kaupunki. Kävin siellä eilen osallistumassa  Pavel Křivsky -seminaariin. Ei uskoisi, että näinkin paljon Suomea etelämpänä voisi kokea pahempaa kylmyyttä, mutta niin vain oli. Jo aamukuuden junasta ikkunasta katsoessani huomasin, että kuura oli laskeutunut maahan. Pellot ja ratavarren heinikot näyttivät todella kauniilta, jostakin syystä Keski-Euroopan talvessa on minusta sadunomaista taikaa, vaikka onhan sitä Suomenkin talvessa, mutta se on erilaista. Tämä maa on täynnä linnoja. Tietysti Chotěbořissa on myös sellainen. Erityisen kylmää oli linnassa sisällä, vaikka ulkonakin koin varmaan tämän syksyn/talven henkilökohtaisen kylmyysennätyksen. Linnaa on käytetty joskus aikanaan erityiskouluna, en ymmärrä, miten noin hyisessä paikassa on voitu koulua pitää. Piti itse seminaaristakin jotakin kirjoittaa, mutta en oikein keksi sanomista. Takki on tyhjä. Oma esitys meni ihan kohtalaisesti, mutta s...