Kirjoitusmokan kautta kiinnostavaan ajankuvaan
Joskus kannattaa tehdä virhe. Tällä kertaa minulle sattui sellainen, että olin sijoittanut tekstissäni kahvilan aikaan ja paikkaan, jossa niitä ei Prahassa ollut. Kovin kovasti en voi itseäni tästä moittia, koska olin kysynyt jopa yhdestä arkistosta asiaa ja sieltä arveltiin kuvaamani kahvilan olleen tuossa paikassa jo 1960-luvulla, kuten väitin.
Mutta eipä ollutkaan, ei sinne päinkään! Tuli ohjaajalta palautetta, että Prahassa ei juurikaan ollut kahviloita sosialismin aikana. Ne nähtiin porvarillisena elämänmuotona. Oluttupia sen sijaan oli, ja kyllä niistä kahviakin sai.
Oluttuvissa myytävä kahvi oli usein ns. turkkilaista kahvia. Ei kuitenkaan sellaista, mitä yleensä nimitetään turkkilaiseksi kahviksi, vaan pulverimaista jauhetta, joka sekoitettiin kuumaan veteen. Tämä on kuitenkin taas aivan eri asia kuin pikakahvi, joka oli kallista ja jota sai valuuttakaupoista.
Yksi harvoista kahviloista 1960-luvulla oli Slavia, joka vieläkin on paikoillaan. Olen käynyt siellä tämän reissun aikana kahdesti. Sen lista on uudistunut sitten viimenäkemän, koska keittiömestarit ovat vaihtuneet.
Palvelu on muuttunut yllättävän nopeaksi, muistelen takavuosina istuneeni siellä iän ja kaiken odottamassa laskua, mutta nykyään se tuntuu tulevan ihan siedettävässä ajassa. Tarjoilijat ovat muistaakseni aina olleet ystävällisiä, tuskin Slaviassa muuten kävisinkään.
On todella vaikeaa kuvitella Prahaa ilman kahviloita. Nykyään niissä istutaan joidenkin mielestä vähän liiankin kanssa. Esimerkiksi jotkut populistiset poliitikot puhuvat pilkallisesti Prahan kahviloissa istuskelevista tyypeistä, jotka pohtivat asioita, jotka eivät (populistien mielestä) kosketa ketään ns. tavallista kunnon ihmistä.
Tähän nälvimiseen näyttäisi Prahan vastaisku olevan yhä runsaampi ja monipuolisempi kahvilatarjonta. En voi muuta kuin kiittää siitä!
Mutta eipä ollutkaan, ei sinne päinkään! Tuli ohjaajalta palautetta, että Prahassa ei juurikaan ollut kahviloita sosialismin aikana. Ne nähtiin porvarillisena elämänmuotona. Oluttupia sen sijaan oli, ja kyllä niistä kahviakin sai.
Oluttuvissa myytävä kahvi oli usein ns. turkkilaista kahvia. Ei kuitenkaan sellaista, mitä yleensä nimitetään turkkilaiseksi kahviksi, vaan pulverimaista jauhetta, joka sekoitettiin kuumaan veteen. Tämä on kuitenkin taas aivan eri asia kuin pikakahvi, joka oli kallista ja jota sai valuuttakaupoista.
Yksi harvoista kahviloista 1960-luvulla oli Slavia, joka vieläkin on paikoillaan. Olen käynyt siellä tämän reissun aikana kahdesti. Sen lista on uudistunut sitten viimenäkemän, koska keittiömestarit ovat vaihtuneet.
Palvelu on muuttunut yllättävän nopeaksi, muistelen takavuosina istuneeni siellä iän ja kaiken odottamassa laskua, mutta nykyään se tuntuu tulevan ihan siedettävässä ajassa. Tarjoilijat ovat muistaakseni aina olleet ystävällisiä, tuskin Slaviassa muuten kävisinkään.
On todella vaikeaa kuvitella Prahaa ilman kahviloita. Nykyään niissä istutaan joidenkin mielestä vähän liiankin kanssa. Esimerkiksi jotkut populistiset poliitikot puhuvat pilkallisesti Prahan kahviloissa istuskelevista tyypeistä, jotka pohtivat asioita, jotka eivät (populistien mielestä) kosketa ketään ns. tavallista kunnon ihmistä.
Tähän nälvimiseen näyttäisi Prahan vastaisku olevan yhä runsaampi ja monipuolisempi kahvilatarjonta. En voi muuta kuin kiittää siitä!
Kommentit
Lähetä kommentti