Paluu Emmaukseen
Viime kesänä kirjoittelin Emmauksesta, luostarista lähellä Kaarlen aukiota. Tänään palasin sinne, koska olin jostakin syystä niin lumoutunut paikan tunnelmasta ja erityisesti seiniä kiertävistä maalauksista, jotka ovat ottaneet osumaa aikojen kuluessa. Luostariinhan osui amerikkalaisten pommi, joka oli tarkoitus pudottaa Dresdeniin...
Tosin pelkästään pommi ei ole tehnyt näitä tuhoja, vaan aikojen saatossa kuvat ovat rappeutuneet.Voi olla, että en viimeksi huomannut isoja infotauluja, jotka paljastivat ratkaisisun tämän kuvasarjan arvoituksen. Saattaa yhtä hyvin olla niinkin, että nämä taulut ovat ilmaantuneet syksyn aikana.
Joka tapauksessa, osa kuvista oli täysin tuhoutunut eikä vuosisatoihin kenelläkään ollut käsitystä siitä, mitä puuttuvissa kuvissa on aikanaan ollut. Sarjan kokonaisuudesta oli kuin olikin säilynyt tieto, yllättävässä paikassa, Uppsalan yliopiston kirjastossa. Lista kuvista ja niiden järjestyksestä on oletettavast jonkun tuntemattoman ruotsalaisen opiskelijan tekemä ja peräisin 1400-luvulta. Ilmeisesti muistiinpanojen tekijä, kuka hän lieneekään, on kokenut näkemänsä niin merkittävänä, että on halunnut kirjoittaa kuvien järjestyksen ja aiheet itselleen ylös.
On ajatuksia herättävää, että tällainen tieto on säilynyt Euroopan toisella laidalla ja nyt voin tässä ajassa elävänä ihmisenä vielä nähdä näitä samoja maalauksia, tai niiden rippeitä. Aika on tehnyt niistä ikään kuin modernia taidetta.
Luostarista lähdettyäni kävelen Malá Stranan puolella, ärsyynnyn siitä, kun puhelimen mobiilidata ei suostu toimimaan halutulla tavalla. Haluan sen toimimaan heti. Melkein törmään ryhmään intialaisia turisteja ottamassa selfieitä. Mietin sitä tuntematonta ruotsalaista Prahan-kävijää vuosisatojen takaa. Montako kertaa hän kävi Emmauksen luostarissa pelkästään sen maalaussarjan takia?
Ajattelen myös alkuperäistä tarinaa kahdesta miehestä Emmauksen tiellä, jotka eivät heti tunnistaneet Kristusta. Ehkä Kaarle IV:n aikainen luostari perustettiin sillä ajatuksella, että siellä ihmisten silmät lopulta avautuvat. Miten monella tavalla tosi tuo nimi onkaan tänä päivänä, koska moni kulkee luostarin ohi aavistamatta, että siellä on hartautta harjoitettu sekä kulttuuria suojeltu jo useita satoja vuosia.
Kun mobiilidata viimein kytkeytyy päälle, melkein kymmenen minuutin näpertelyn jälkeen, katson heti, onko blogiani lukenut tänään kukaan. Ilahdun siitä, että aina vain joku lukee. Pysähdyn Shakespeare-kirjakauppaan ja silmäilen hyllyjä hajamielisenä. Mieltäni hiertää ajatus siitä, että lukeeko blogiani kukaan 600 vuoden päästä. En osaa sanoa, miltä tuntuu ajatus siitä, että joku tätä todellakin silloin vielä lukisi.
Tosin pelkästään pommi ei ole tehnyt näitä tuhoja, vaan aikojen saatossa kuvat ovat rappeutuneet.Voi olla, että en viimeksi huomannut isoja infotauluja, jotka paljastivat ratkaisisun tämän kuvasarjan arvoituksen. Saattaa yhtä hyvin olla niinkin, että nämä taulut ovat ilmaantuneet syksyn aikana.
Joka tapauksessa, osa kuvista oli täysin tuhoutunut eikä vuosisatoihin kenelläkään ollut käsitystä siitä, mitä puuttuvissa kuvissa on aikanaan ollut. Sarjan kokonaisuudesta oli kuin olikin säilynyt tieto, yllättävässä paikassa, Uppsalan yliopiston kirjastossa. Lista kuvista ja niiden järjestyksestä on oletettavast jonkun tuntemattoman ruotsalaisen opiskelijan tekemä ja peräisin 1400-luvulta. Ilmeisesti muistiinpanojen tekijä, kuka hän lieneekään, on kokenut näkemänsä niin merkittävänä, että on halunnut kirjoittaa kuvien järjestyksen ja aiheet itselleen ylös.
On ajatuksia herättävää, että tällainen tieto on säilynyt Euroopan toisella laidalla ja nyt voin tässä ajassa elävänä ihmisenä vielä nähdä näitä samoja maalauksia, tai niiden rippeitä. Aika on tehnyt niistä ikään kuin modernia taidetta.
Luostarista lähdettyäni kävelen Malá Stranan puolella, ärsyynnyn siitä, kun puhelimen mobiilidata ei suostu toimimaan halutulla tavalla. Haluan sen toimimaan heti. Melkein törmään ryhmään intialaisia turisteja ottamassa selfieitä. Mietin sitä tuntematonta ruotsalaista Prahan-kävijää vuosisatojen takaa. Montako kertaa hän kävi Emmauksen luostarissa pelkästään sen maalaussarjan takia?
Ajattelen myös alkuperäistä tarinaa kahdesta miehestä Emmauksen tiellä, jotka eivät heti tunnistaneet Kristusta. Ehkä Kaarle IV:n aikainen luostari perustettiin sillä ajatuksella, että siellä ihmisten silmät lopulta avautuvat. Miten monella tavalla tosi tuo nimi onkaan tänä päivänä, koska moni kulkee luostarin ohi aavistamatta, että siellä on hartautta harjoitettu sekä kulttuuria suojeltu jo useita satoja vuosia.
Kun mobiilidata viimein kytkeytyy päälle, melkein kymmenen minuutin näpertelyn jälkeen, katson heti, onko blogiani lukenut tänään kukaan. Ilahdun siitä, että aina vain joku lukee. Pysähdyn Shakespeare-kirjakauppaan ja silmäilen hyllyjä hajamielisenä. Mieltäni hiertää ajatus siitä, että lukeeko blogiani kukaan 600 vuoden päästä. En osaa sanoa, miltä tuntuu ajatus siitä, että joku tätä todellakin silloin vielä lukisi.
 |
| Emmauksen luostarin pihalta, taustalla näkyy pommituksessa tuhoutuneen spiiran tilalle rakennettu moderni versio. |
Kommentit
Lähetä kommentti