Emmauksen luostari keskustan kätkössä

Praha on täynnä piilohelmiä, ja luulen, etten tunne niistä puoliakaan. Tänään kuitenkin esittelen yhden, Emmauksen luostarin.

Emmaus sijaitsee Karlovo Náměstílla, eli Kaarlen aukiolla, joka on ns. Uuden kaupungin keskuspaikka. Moni Prahan-kävijä tietänee ainakin uuden raatihuoneen yhdeltä kulmalta ja Faustin talon toiselta. Faustin talon viereinen sokkeloinen kompleksi on muuten yliopistollinen sairaala.

Faustin taloa melkein vastapäätä on Emmaus. On ehkä vähän makuasia, onko se enää Kaarlen aukiolla vai jo hieman sivussa. Matkailijalle se joka tapauksessa on paikka, jossa voi käydä tutustumassa johonkin todella hienoon turistimassojen ulkopuolella.

Luostari otti osumaa toisessa maailmansodassa (vuonna 1945), kun Amerikkalaiset pudottivat pommeja Prahaan, vaikka Dresdeniä yritettiin. Opastetulta kierrokselta olen joskus kuullut virheellisen väittämän, että pommi olisi tullut Vanhankaupunginaukiolle. Jos tällaisia kuulette, älkää uskoko. Ne osuivat nimenomaan uuden kaupungin puolelle. 

Muutenkin kannattaa suhtautua opastettuihin kierroksiin tietopuolisesti varsin varauksellisesti, ellei ole ottanut kierroksen tarjoajan taustoja selville. Jos jopa minä kuulen sivukorvalla, että opas puhuu ihan puuta heinää, jää arvailujen varaan, minkä verran niillä oikeasti puhutaan roskaa. 

Mutta takaisin Emmaukseen. Se on benediktiiniläisluostari, jossa toimii nykyään kolme munkkia. Se on perustettu vuonna 1347 yhtenä Böömin kuningas Kaarle IV:nnen monista projekteista. Sille annettiin sekä hengellinen että poliittinen tehtävä. Ei sitäkään vähäisempi kuin idän ja lännen kristillisen perinteen yhdistäminen.

Ylösnousemus

60 korunan, eli noin kolmen euron hintaan Emmaukseen pääsee tutustumaan. Muurien sisään astuessani tuntui, että mielen täytti sisäinen hiljaisuus, vaikka muurien takaa kantautuikin kaupungin ääniä. Ne eivät kuitenkaan tällä kertaa olleet puheääniä, vaan  lähinnä liikennettä ja katutyömaan meteliä, joten ne oli helppo suodatella mielestä pois. Usein olen tällaisissa tilanteissa miettinyt, johtuuko tuo tunnemuutos paikasta vai omasta mielenliikkeestä kohti hiljaisuutta. Yhtä kaikki, sisäinen hiljaisuus on varsin hoitavaa.

Kristus ja samarialainen nainen & Sarpatin leski antamassa vettä Elialle

Minut Emmaukseen toi Pavel. Hän on majoittunut täällä Prahan-matkoillaan. Hän oli munkkina Itä-Böömissä, Želivin luostarissa. Koetin kysellä infosta arkistoa ja kerroin, millaista tietoa tarvitsisin. Virkailijan käytöstä voisi tulkita melkeinpä epäystävälliseksi, ainakin epäluuloiseksi. Hän alkoi heti väitellä kanssani siitä, voiko toisen sääntökunnan kuin benediktiinien jäsen olla yöpynyt täällä. Näihin asioihin en osaa sanoa yhtään mitään, mutta kysyin kuitenkin toistamiseen sitä arkistoa. Tietoa ei tihkunut.

Olen oppinut, ettei näissä tilanteissa kannata alkaa vängätä, vaan etsiä toista keinoa. Onneksi Emmauksesta tuskin löytyisi mitään niin erityisen mullistavaa uutta tutkimukselleni. Kuitenkin joskus pienet jutut, kuten nimet vieraskirjoissa, saattavat vahvistaa käsityksiäni siitä, mitä henkilö on milloinkin tehnyt. Tai arkistosta saatta löytyä jotakin muuta yllättävää. 

Jaakobin tikkaat

Paitsi hiljaisuus, luostarissa sykähdytti minua erityisesti 1300-luvun maalaukset, joita on rekonstruoitu ja otettu esille niin paljon kuin se on mahdollista. Jotkut työt ovat säilyneet melko hyvin, toisista puolestaan on vain tieto siitä, mitä siinä kohdassa on aikanaan ollut. Jostakin syystä minua koskettivat nuo rosoiset, epäselvät, epätäydelliset kuvat paljon enemmän kuin pilkulleen oikein tehdyt maalaukset. Kiersin käytävät moneen kertaan enkä saanut näistä tarpeekseni.

Joskus kirjetutkimusta tehdessä tuntuu siltä, että tarvittaisiin tuon yllä olevan kuvan kaltaiset Jaakobin tikkaat, tai jokin vastaava ihme, jotta asiat etenisivät toivottuun suuntaan.  Mutta sitten toisaalta aukkoisenakin tarina voi olla koskettava ja hieno, aivan kuten nämä seinämaalauksetkin.

Keisari Augustuksen ilmestys

Luostarin käytävillä kulkiessani toivoin törmääväni yhteen niistä kolmesta munkista, jotta olisin voinut kysyä sitä arkistoa edes heiltä. Myös muita ihmisiä liikkui samoilla käytävillä meidän satunnaisten matkaajien seassa. He olivat ilmeisesti joko töissä tai asioimassa ylempien kerrosten toimistohuoneistoissa. Luostari vuokraa toimitiloja esimerkiksi lääkäreille ja juristeille. Ja mikäpä on vuokratessa, sijainti on hyvä ja varmasti maksuhaluisia ja -kykyisiä asiakkaita löytyy.

Kävin kurkistamassa jopa jokaiseen kappeliin varmistaakseni, ettei jossakin vain piile henkilö, joka voisi minua nyt auttaa. Ei tällä kertaa. Käytävillä kulkiessani ymmärsin etsiväni ihmistä. Ensin Pavelia, sitten edes jotakuta ystävällistä sielua, joka ohjaisi eteenpäin.

Mutta vaikka osa menneestä jää historian hämärään väistämättä ja vaikka minulle välillä käännetäänkin selkä, aina, tässä vajavaisessa maailmassa aukeaa silti jostakin jokin uusi ovi.

(Faktatietoja olen poiminut tähän tekstiin kirjasesta Emauzy Abbey: History and Guide to The Monastery.)