Unijazzia, aivojen sulamista ja kaikkea muutakin

Tänään kävin Prahan pedagogisessa museossa. Tarkoitukseni oli vähän tiedustella vinkkejä tiedonhakuun, huolimatta siitä, että minua oli varoitettu sanoen, että jos ei pääse kioskille töihin, niin ainakin pääsee Prahan pedagogiseen museoon. Päätin lähteä reippain mielin selvittämään väitteen paikkansapitävyyttä ihan paikan päälle.

Museo itsessään oli ihan kiinnostava, luonnollisesti paljon oli esillä Comeniusta käsittelevää materiaalia ja mukaan tarttui pari ko. herrasta kertovaa kirjaakin. En ollut tiennytkään, miten moderni ajattelija Comenius on ollut pedagogiikan suhteen. Hänen mielestään esimerkiksi opinnot kuuluvat kaikille taustatekijöistä, sukupuolesta tms. riippumatta. Myös eteneminen konkretiasta abstraktiin ja tutusta tuntemattomaan on hänen pedagogiikkansa mukaista. Aikanaan tosi mullistavaa, ja ilmeiseti Comeniuksen ideaaleja tavoitellaan yhä tänäkin päivänä.

No, sitten tuli tiedustelun aika. Jollakin ihmeen konstilla ylitin itseni ja sain tiedusteltua tšekiksi, että kukahan tietäisi tästä ja tästä asiasta. Sain puhelinnumeron ja vakuuttelun, että tuossa numerossa puhutaan englantia. En ole vielä ehtinyt soittaa, mutta yritän tällä viikolla vielä sen tehdä. En osaa sanoa, onko henkilökunta kioskimyyjää surkeampaa, mutta hyvin ystävällisiä he ainakin olivat, että sikäli pisteet heille.

Seuraavaksi oli ohjelmassa kahvittelua ja kakunsyöntiä herra Vojmír Srdečnýn kanssa, josta olen ennenkin kirjoitellut. Hän in siis Sachsenhausenista selvinnyt, yhä urheiluterapiatyötä tekevä 94-vuotias seniorikansalainen. Sain häneltä lahjaksi upouuden dokumenttivideon 17.11.1939:n tapahtumista sekä muutamia artikkeleita. Lisäksi sain katsella hänen kirjeitään Sachsenhausenista ja hän lupasi kaivella niitä lisää. Hän kiertää kouluissa myös puhumassa siitä, mitä on olla keskitysleirillä.

Päivän kruunasi elämäni ensimmäinen vierailuni Unijazzissa. Kyseessä on vanha, aito underground-kahvila, joka on tehty kerrostaloasuntoon. Yhä täytyy soittaa ovikelloa sisään päästäkseen. Tässä muutamia kuvia.

Maan ensimmäinen presidentti, kommunistilehden vuosikertoja ja teddykarhu sulassa sovussa

Paikan omistajaakin helle väsyttää.

Nyt kun vielä tämä 34 asteen helle laantusisi, niin olisi hyvä, mutta huomiseksi on ennustettu samanlaista... Olo on vielä siedettävä, mutta saapa nähdä, kuinka kauan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini