Prahan keväässä

Kerron teille nyt viimein sen lupaamani tarinan Tatralta. Yksi sellanen, mitä ei ole tietääkseni tähän mennessä Suomeksi kirjoitettu, mutta joka ehdottomasti ansaitsee tulla kerrotuksi myös suomalaisille meidän omalla kielellämme. Pysähdyimme kesken kävelyretken syömään reitin puolimatkan majalle, Zamkovský Chataan. En ole ikinä syönyt niin hyvää linssikeittoa missään, pakko oli vähän tutkia, mitä kaikkea siinä on, jotta oppisi tekemään edes puoliksi yhtä hyvää. Majalla olikin mielenkiintoisempi historia kuin mitä olisin osannut odottaa. Sen oli rakentanut sotavuosina (1942-43) vuoristo-opas ja vuorikiipeilijä   Štefan Zamkovský vaimonsa L'udmilan  kanssa.  Štefan on siis  kaveri allaolevassa kuvassa.   Mikä sai Štefanin ja L'udmilan rakentamaan tämän majan keskellä toista maailmansotaa? Syy on varsin mielenkiintoinen, joskaan ei erityisen yllättävä. He piilottelivat siellä poliittisia vankeja, partisaaneja ja juutalaisia.  Soden loputtua h...

Huomenna koittaa taas arki ja töihinpaluu. Sen kunniaksi pistän tänne kuvan  Tallinnassa olleesta neuvostoaika-näyttelystä. Tšekkoslovakialaista laatua luonnollisesti tämä Jawa.

Kun opettaa kieltä, on hyvin terveellistä myös oppia itselleen vierasta kieltä. Yhteen aikaan minulla oli kesäkieli-tempaus, jonka merkeissä luin ainakin ranskaa, arabiaa ja latinaa. Nyt on tällainen ilmeisesti koko elämän mittaiseksi venynyvä tšekin kielen haaste. Yhdessä naapuriblogissa käsitellään silloin tällöin ansiokkaasti Tšekin jääkiekkoa, ja siitä tuli mieleen taas kerran pelaaja nimeltä Tenkrát , jonka nimi tarkoittaa silloin , siihen aikaan . http://unelmiahaaveita.blogspot.com/2012/04/niinhan-siina-kavi.html Olen tässä leikkauksen jälkeen ollut pakotettu käyttämään särkylääkkeitä ja kuulin juuri, että Burana-paketti saattaa herättää hilpeyttä tšekeissä, sillä sana buran tarkoittaa maalaistolloa. Niin, ja nythän on duben , eli huhtikuu. Tekiksi dub on kuitenkin tammi, eli nyt on tavallaan tammikuu. Niin että kyllä se kieli tästä saadaan haltuun, uskokaa tai älkää...

Olen ollut pienessä leikkauksessa tällä viikolla, ja särkylääkehuuruissa ei kirjoittaminen oikein luonnista. Piti tätä aihetta pohtia jo aiemmin, mutta elämä sujuu niin paljon hitaammin, kun ei ole täysissä voimissa. No, joka tapauksessa, tällä viikolla muistaakseni Tiistaina oli jommassa kummassa iltapäivälehdessä Anja Snellmanin kolumni, jonka otsikko oli suurin piirtein: Jan Palach in memoriam. (Voi olla taas, että särkylääkkeet vaikuttivat muistiini eikä siellä ihan niin lukenut, mutta jotain sinne päin se oli.) Rupesin siinä kiinnostuneena lukemaan, mikään vuosipäivä ei pitäisi olla ainakaan, koska Palach teki epätoivoisen tekonsa tammikuussa 1969. Teksti koski sitten näitä arabikevään rohkeita kansalaisia, joista joku nuorukainen on päätynyt myös polttoitsemurhaan. Todella vähän tuntuu maailmassa mikään muuttuneen. Kylmä sota kun päättyi, sitä eli sellaisessa toivossa, ettei koskaan enää tarvitsisi kenenkään uhrata itseään epätoivoisena tekona. Miten naiivi ja Eurooppa-kesk...

Muu elämä tuntuu tunkevan bloggaamisen tielle näinä viikkoina. Tämän viikon kun vielä jaksaa, sitten saan rentoutua pääsiäisenä ja kevät on töiden puolesta vähemmän kiireinen. Jotenkin tuntuu, että tuo tutkimustyökin tarvitsee pientä luovaa taukoa, hieman selailen kiinnostavaa  kirjallisuutta, mutta muuten annan aivojen levätä. Yleensä runoilen Kyhhäys-blogiin, mutta tämä aihe sopii taas enemmänkin tänne Praha-blogiin, joten olkoon Kyhhäys vielä hetken tauolla. http://runoruno.vuodatus.net/blog/3186781#7268509 Rudé právo, punainen totuus tai punainen laki. Kiitos sinun, laatulehden, sekä Ruda armadan opin, että punainen on tšekiksi rudý. Niin kuin rudý prapor - punalippu. Kun yritin selittää tšekinopettajalle, että punaviini on rudé vino, hän katsoi minua niin kuin katsotaan ulkomaalaista, jolle ei kehtaa sanoa, että kielitaitosi on menossa kohti metsikköä, vääjäämättä.

Runotorstain haasteessa kehotettiin ottamaan esim. kesäkirjasta onnennumeron tai muun tärkeän numeron mukainen sivu ja samannumeroinen lause siltä sivulta sekä kirjoittamaan tuosta lauseesta runo. No, minä valitsin yhden kesäkirjoistani, eli Lieko Zachovalován teoksen Prahan ääni . Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita Tšekin lähihistoria kiinnostaa. Juuri nyt olen lukemassa hänen kirjaansa nimeltä Toinen kirja Prahasta , joka on yhtä mielenkiintoinen. Opin mm. että Milan Kundera on adaptoinut Aleksis Kiven Nummisuutarit siten, että hyödynsi Kiven runoutta ja muutakin tuotantoa. Kundera siis teki Nummisuutareista tavallaan oman teoksensa. Muistan joissakin opintojeni vaiheissa oppineeni, että tšekit ovat nimenomaan adaptaation mestareita. He eivät vain kopioi toisen tekstiä, tai kuvita kirjaa elokuvaksi, vaan tekevät siitä aidosti uuden teoksen. Esimerkiksi sellainen elokuva kun Pelisky , jota lämpimästi suosittelen, perustuu  Hovno horit  -kirjan vitse...

On ollut materiaalin hankkiminen tällä viikolla hieman vastatuulessa. Milloin häviää tilaukset ja milloin ovat arkistot kiinni, kun niihin ennätän. Vaikka olin lähettänyt sota-arkistoon sähköpostia, että tulisin katselemaan kuvia, niin eivätpä laittaneet minulle kuittausta siitä, että perjantaisin koko arkisto on kylläkin kiinni. Täällä ei ole itsestäänselvästi tapana vastailla sähköpostiviesteihin, mikä on kyllä äärimmäisen ärsyttävä kansallinen erityispiirre. Tällä kertaa sota-arkiston vartija ei ollut se sama joviaali monikielinen tyyppi, vaan täysin kielitaidoton tšekki. Onnekseni avainsanat alkavat olla hallussa, joten kommunikaatio onnistui. Hän sai välitettyä minulle tiedon, että perjantaisin arkistoon ei pääse. Lähdin sitten pikavauhtia puksuttamaan metrolla kohti kansallisarkistoa, eli toiselle puolelle kaupunkia. Siellä taas vartijat vain minun nähdessään sanovat toisilleen, että finka ja heilauttavat kättä. Niin kävi nytkin. Kaikilla muilla kansallisarkistossa kävijöillä ...

Tänään oli viimeinen työpäivä ennen kuin neljän kuukauden  opintovapaani alkaa. Aion viettää nuo kuukaudet Prahassa opiskelemassa täällä:  http://www.literarniakademie.cz/english/about-us Yksitoista vuotta olen tehnyt päätoimisesti opettajan työtä, sivutoimisesti vielä muutaman vuoden siihen päälle.  On siis aika lähteä taas toteamaan, miltä maailma näyttää, kun sitä katselee oman ympäristön ulkopuolelta. Hyvin vahvasti on työelämä kuitenkin ripustautunut alitajuntaan, juuri hetki sitten huomasin miettiväni, että mitäs ensi maanantaina pitäisi oppilaiden kanssa tehdä, sitten vasta muistin, että sijainenhan näistä murehtii, en minä. Tänään on perjantai, ja tiistaina lennän Prahaan. Koko elämän pitäisi mahtua matkalaukkuun. Saa nähdä, miten mahduttaminen viikonloppuna onnistuu. Ajatukset ovat sekä innostuneet että haikeat. Suomeen jäävät kaikki tärkeät ihmiset, enkä tänä vuonna näe sitä pohjoisen kevään uskomatonta kauneutta, jota seuraan joka vuosi niillä joutomailla, ...