keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Luostarin arkistot savuna ilmassa

Yksi tutkimukseni suola on arkistokäynnit, kuten ehkä joku tarkkaavaisempi lukija on saattanut huomatakin. Tällä kertaa minulla on ollut arkistoissa sekä onnea että epäonnea.


Epäonni liittyy luostareihin. Ehkä luittekin jo taannoisesta käynnistäni Emmaus-luostariin ja saamaani vastaanottoon siellä. Kansallisarkistossa oli luettelo heillä säilytettävistä Emmauksen asiakirjoista.

Luettelo vaikutti alkuun lupaavalta, jopa olutlaskut on säilytetty! Mutta kun päästään vuosiin 1930-1945, jotka minua kiinnostaisivat, on luettelossa käytännössä aukko. Dokumentin rippusia on siellä täällä, mutta käytännössä tiedot puuttuvat. Tämä johtuu siitä Amerikkalaisten vahingossa Prahaan pudottamasta pommista. Tänään ajattelin, että todella toivon niiden lentäjien kuulleen aikaansaannoksestaan ja hävenneen tätä lopunelämäänsä. Sota on sotaa, mutta silti...

Toinen minulle kiinnostava luostari on Želiv. Sen arkistot ovat myös hukassa juuri näiltä minulle kriittisiltä vuosilta. Kukaan ei oikein osaaa varmaksi sanoa, miksi. Olen asioinut useassa paikassa, jossa tietoja saattaisi olla.

Luultavasti syy tähän on se, että Želiviin perustettiin 1950-luvulla pappien vankila. Hirveitä asioita tapahtui siellä(kin), mutta ei siitä sen enempää ainakaan tänään. Uusimmat asiakirjat, joita vielä ei ollut ehditty säilöä, on ehkä yksinkertaisesti poltettu kokkona ilmaan tai muuten vain tuhottu.

Kansallisarkistossa olin tässä suhteessa viimeisellä rannalla. Ei mitään. Lähimmäksi tuli yksi asiakirja, joka oli vuodelta 1929. Tilasin sen paremman puutteessa ja hyvin pienellä toiveikkuudella.


Se oli Želivin luostarin myöntämä miljoonan korunan velka-asiakirja. Velallinen oli Strahovin luostari täällä Prahassa.  (Mielenkiintoinen käyntikohde ja hyvä ravintola, upea kirjasto. Suosittelen!) Kiinnostava löytö, mutta ei auta minua eteenpäin.

Tänä kesänä olen saanut todella hyvää ja ystävällistä palvelua Prahassa lähes poikkeuksetta. Näyttää siltä, että uusi sukupolvi on ottamassa valtaa työelämässä, ja heillä on jo huomattavasti vähemmän menneisyyden painolastia kannettavanaan. Ei menneiden vuosikymmenten käsittely heillekään ole helppoa, mutta perususko ja positiivinen suhtautuminen toisiin ihmisiin on saanut valtaa.

Poroksi palaneet luostareiden asiakirjat ja raskaat taakat ihmisten harteilla kuvastavat osaltaan sitä, miten maailmaa ravisteleva tapahtuma toinen maailmansota oli. Toivottavasti kukaan sotaa suunnitteleva ei jätä huomiotta näitä jälkikäteen lankeavia loppulaskuja.


Ilmapiirin muutoksesta kertoo myös se, että huumori on saapunut kansallisarkistoon. Teksti kehottaa olemaan lukusalissa hiljaa ja häiritsemättä. Tällainen ilottelu on minullekin suoranainen kulttuurishokki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti