perjantai 17. kesäkuuta 2016

Säveltäjä, joka mieluummin olisi keksinyt höyrykoneen

Kävin tänään Antonin Dvořák -museossa, joka on melko pieni, mutta sitäkin sympaattisempi käyntikohde. Kyseessä ei ole säveltäjän kotitalo, vaikka hän noilla kulmilla on melkein koko ikänsä asunut, vaan jylhä barokkitalo, joka sopii tunnelmaan oikein hyvin. Musiikki soi taustalla, eikä tänään ainakaan ollut tungosta.




Esittelyteksteistä kävi ilmi, että Dvořák oli erittäin kiinnostunut uudesta tekniikasta, erityisesti hän piti junalla matkustamisesta. Hän olisi omien sanojensa mukaan valmis antamaan pois kaikki sinfoniansa, jos hän vain olisi saanut keksiä höyrykoneen.

Dvořák myös matkusteli ahkerasti, ennen kaikkea junalla ja myös laivalla. Amerikassa hän vietti kolme vuotta, ja tämä aika oli hänen säveltäjänuralleen merkityksellinen. Vaikutteita tuli esimerkiksi alkuperäisasukkaiden  ja mustien musiikista. Oletettavasti uudet vaikutteet tekivät hänestä omaleimaisen, mielestäni varsin raikkaan säveltäjän, jonka musiikissa on ulos- ja eteenpäin katsomisen meininkiä. Kuvassa säveltäjän aikanaan omistama karttapallo.


Museossa oli muuten tällainen musiikkikoulun kurssikuva, josta vierailijoita pyydettiin tunnistamaan Antonin. Tehtävä on aika helppo, sillä muita kuvia on paljonkin tarjolla. Tuli kuitenkin oma tutkimus mieleen sikäli, että olen nähnyt samantapaisia luokkakuvia, joissa on niitä henkilöitä, joiden kirjeitä tutkin. Näissä tapauksissa tunnistaminen ei ole ihan yhtä helppoa, toisinaan se on jopa mahdotonta.


Kuitenkin reissuistaan ja maineestaan huolimatta Dvořák kirjoitti vuonna 1886 ystävälleen Bohumil Fidlerille, että hän on aivan sama kuin aina ennenkin: tavallinen tšekkiläinen muusikko. 


PS Bloggeri kiukuttelee ja vaihtaa fonttia ja fontin kokoa nyt miten sattuu. Pahoittelen ja yritän fiksata asian myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti