torstai 20. marraskuuta 2014

Tosielämän aikamatkailua

Kaarlen yliopiston päärakennuksen, Karoliniumin aulassa on tällä hetkellä näyttely kaikesta mahdollisesta, mitä tässä maassa on tapahtunut 17.11. (Mm. samettivallankumous.) Kävin näyttelyssä jo etukäteen, ennen virallisia avajaisia, koska olin kutsuttuna vieraana kansallispäivän konsertissa maanantaina. Sen jälkeen oli mahdollista tutustua näyttelyyn, vaikkei se ollut oikeastaan vielä auki.

Tänään kävin näyttelyssä vielä uudemman kerran. Siellä tuli mieleen, että mahtaako kukaan muu kuin minä joskus miettiä, mitä on elää niinkin vanhaksi, että koko maailma ympäriltä muuttuu. Tämä tuli mieleen  Sachsenhausenista selviytynistä  opiskelijoista, jotka lähetettiin kyseiseen paikkaan 17.11.1939. Nuorimmat elossaolevat ovat 95-vuotiaita.

Näyttelyssä on selviytyneiden kuvia eri elämänvaiheista. Tässä yksi lapsuudenkuva. Tunnen ko. herran henkilökohtaisestikin.


Jos katsoo taustalla pilkottavaa isän takkia, voisi kuvitella, että kyseessä on paljon vanhemman ajan kuva. Maailma on muuttunut totisesti, ja hyvin lyhyessä ajassa. Tuollaiset ikiaikaiset virkapuvun takit ovat historiaa vain.

Seuraavassa kuvassa samainen kaveri vähän isompana. Kuva on kuin menneiden vuosien poikakirjan kannesta. Hieno otos!


Ja tässä vielä aikuisempana, 40-luvulta, kuva urheilukilpailuista. Vojmir on oikeanpuolimmainen. En edes osaa eläytyä siihen tunteeseen, että on syntynyt näiden kuvien maailmaan ja elää tässä nykyisessä ympäröivässä todellisuudessa. Kuvittelisin, että se voisi muistuttaa tunnetta, että oma elämä on muuttunut science fictioksi. Vai onko muutos niin vähittäinen, että siihen sopeutuu huomaamattaan?


Huomenna on jo kotiinlähdön päivä, mutta tänään sain tosi lyhyellä varoitusalla kuulla taas yhdestä Sachsenhausenista selviytyneestä. Hän on korkeasta iästään huolimatta innokas tapaamaan huomisaamuna klo 10 Café Louvressa, koska kyllähän hänellä jalka nousee. Mielenkiinnolla odotan tätä keskustelua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti