keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pääsiäisviikon lumet Itä-Böömissä

Tutkimusmatkailijan arkea on herätä joskus jopa neljän maissa, jotta ehtii kuuden junaan. Kun paikallishistorian harrastajat haluavat tavata yhdeksän maissa Chotěbořissa, ei siinä juuri vaihtoehtoja ole.Toisaalta aamulla kun saa itsensä ylös, ei se niin kamalaa olekaan.

Yllättävää sen sijaan oli se, että Itä-Böömissä satoi lunta!



Itse reissu ja keskustelut antoivat vastauksia kysymyksiin, mutta toisaalta herättivät sarjan uusia. Miksi Pavel, jonka kirjeitä tutkin, ei löydy 30-luvulla tehdystä kyläkroniikasta? Eivätkä hänen vanhempansakaan löydy sieltä. Eikä tietoa, missä talossa he asuivat. Olisiko kylän leipuri voinut unohtua? Muista lähteistä löytyy Pavelin syntymäpäivä, samoin siskon, mutta toinen sisko on unohtunut. Miten tämä on mahdollista? No, etsinnät jatkuvat. Tulen paikkakunnalle uudestaan luultavasti marraskuussa, saapa nähdä, onko silloinkin lunta.

Paikallisessa kievarissa oltiin todella otettuja kielitaidostani. No, tästä ei pidä luulla, että se olisi hyvä, riittää, kun yrittää sanoa muutaman sanan, niin heti kehutaan. Rohkaisevaa tietysti.

Lähtöä tehdessäni, neljän maissa, lumet olivat sulaneet ja tilalle oli tullut vesisade. Sade ei jatkunut koko matkaa, Prahassa oli poutaista, mutta kylmää. Rata kulki ison kappaleen matkaa pientä jokea myötäillen. Oli todella kaunista. Mietin, miten se on vaikuttanut ihmisten kulkureitteihin, kun rautatie on tullut tuollaiseen kohtaan. Ehkä aivan alkuaikoina ei mitenkään, koska junat ovat olleet niin hitaita. Kauriilla oli vasoja. Jokimaisema inspiroi minut myös kirjoittamaan noin liuskan verran tekstiä, onneksi oli vihko ja kynä mukana. Ilman niitä en uskalla lähteä täällä muutenkaan mihinkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti