keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Matka Sachsenhausenista selviytyneen luo

Tänään oli ohjelmassa vierailu romaanisten kielten emeritusprofessori Jan Šabršulan luona. Alla olevan linkin takaa löytyy hänestä enemmänkin tietoa.

http://www.pametnaroda.cz/index.php/witness/index/id/2413

Sain muutaman tunnin aikana käydä hänen kanssaan intensiivisen matkan Sachsenhauseniin ja takaisin, mistä jäi runsaasti sulateltavaa. Muistoksi jäi parisen tuntia äänitettä ja hän myös antoi kopion pitämästään puheesta saksalaisille opiskelijoille. Tämä vuonna 1918 syntynyt, omakotitalossaan leskenä yksin asuva herra sai minut taas miettimään, kuinka aurinko todellakin laskee juuri nyt toisen maailmansodan aikuisuhrien ja aikuisten todistajien kohdalla.

Matka Prahan julkisilla kulkuneuvoilla professorin luo oli myös tarinan aihe ihan itsessään. Se alkoi Smíchovin asemalta, ihmettelyllä, miten Radotínin kaupunginosaan pääsee. Netin mukaan junia pitäisi mennä, mutta asemalla olevat aikataulut näyttävät, että kyseiseen lähiöön pääsisi vain aamuisin ja iltaisin. Ajattelin jo mokanneeni koko reissun, mutta kysyvähän ei tieltä eksy. Joku osasi kertoa, että oikea juna lähtee laiturilta 3, ja kaikki Berounin suuntaan menevät junat pysähtyvät Radotínissa. Nopea uusi vilkaisu seinällä oleviin aikatauluihin osoitti, että tämä tieto on unohtunut laittaa niihin.

No eipä sitten muuta kuin laiturille 3 tilannetta ihmettelemään. Taas kysäisen, että olenkohan varmasti oikeassa paikassa ja joku kertoo olevansa myös menossa Radotíniin, joten eteenpäin päästään. Pian juna tuleekin, eikä matka kestä kuin ehkä varttitunnin.

Seuraavaksi täytyy löytää bussipysäkki. Pysäkkejä löytyy useita, mutta ei juuri sitä, jolta bussi 245 lähtisi. Onneksi minulla on kielitaito sellaisella selviytyjän tasolla, että pystyn tällaisia asioita tiedustelemaan ja ymmärtämään kutakuinkin, mitä vastataan. Ei tarvitse mennä näinkään kauakasi Prahan keskustasta, ja tilanne on se, ettei millään vieraalla kielellä välttämättä enää pärjää. Ero on todella huikea Suomeen verrattuna, kielitaito vain haihtuu jonnekin muutaman metropysäkin päässä keskustasta.  Kysymällä taas löytyi viimein oikea pysäkki, busseja menee tietysti tunnin välein, joten tässä kohtaa oli evästauon paikka. Ehdin jo ajatella, että hienosti sujuu tämä matka.

Bussi tuli asianmukaisesti, jäin oikealla pysäkillä pois, osasin siis painaa nappia oikeassa kohdassa. Sittenpä päädyinkin kadulle ihmettelemään, mitä seuraavaksi. Täällä ei katukylttejä ihmisten riesaksi ripustella, joten oli aika kiinnostavaa pohtia, millä kadulla olen. Varsinkin, kun karttani mukaan professori Šabršulan kotikadulla ei näyttäisi menevän minkään valtakunnan bussia, eikä sitä numeroa, jolla tulin, näy kartassa lainkaan.

Omakotitaloalueella ei tietenkään liiku aamupäivisin ketään, joten aivan oman ymmärrykseni varassa ollaan. Aika pian totean, ettei tämä taida olla nyt se katu, mitä haetaan, mutta toivottavasti julkisen liikenteen reittihaku on sentään ohjannut minut bussiin, joka on tuonut lähelle kohdetta. Kävelen kadun päähän ja löydän jonkun kuljetusfirman miehen seisovan pakettiautonsa edessä. Hän sanoo, että hänellä on jonkinlainen muistikuva, että tuolla jossakin alempana (Prahassa kun ollaan, ollaan tietysti taas kukkulalla) kiertää hakemasi katu.

Onneksi mies muisti oikein. Taas ehdin jo olla hyvilläni, että hienostihan tämä sujuu. Mutta vielä oli mutkia matkassa. Tässä maassa on nimittäin kummallinen tapa, jota ei minulle ole kukaan tähän mennessä osannut selittää. Talot numeroidaan kahteen kertaan, sinisillä ja punaisilla numeroilla. Siniset ovat niitä meidän näkökulmastamme "normaaleja" osoitenumeroita, punaiset taas... no, ne ovat jotakin muuta. Joku on joskus selittänyt, että poliisi, palokunta ja ambulanssi jotenkin hyödyntää niitä punaisia numeroita. Alla oleva kuva on valaiseva esimerkki punaisten numeroiden epäloogisuudesta, joten en ole aivan varma, onko niistä mitään hyötyä hälytysajoneuvoille. Minä ainakin menisin sinisten, suuruusjärjestyksessä juoksevien numeroiden mukaan, jos hätäkeskusta pyörittäisin.


Olin siis oikealla kadulla, vielä pitäisi selvittää, kumpaanko suuntaan sitä pitäisi lähteä kävelemään. Nythän on sitten niin, että juuri tältä nimenomaiselta kadulta oli moni talonomistaja päättänyt jättää sinisen numerokyltin kokonaan pois. Siis nimenomaan sinisen! Sen ymmärrän, että epälooginen punainen jätetään pois, esimerkiksi talossa, jossa täällä asun, ei ole punaista numeroa lainkaan. Jouduin kävelemään usean sata metriä ennen kuin sain selville, kumpaanko suuntaan numerot kasvavat. Tietenkin valitsin väärän suunnan ensin, joten ylimääräistä kävelyä tuli liki kilometri.

Ei se mitään, pääsin silti tapaamiseen ajoissa. Professori tuli tavattua, mikä lienee pääasia. Silti hetkittäin toivoisin vähän enemmän selkeyttä ja loogista ajattelua tähän maahan.

2 kommenttia:

  1. Koska nippelit kiinnostaa aina, oli pakko alkaa googlettamaan että mistä näissä kylteissä on kyse :D
    http://www.radio.cz/en/section/abc/czech-by-numbers-street-numbers-and-post-codes Tuon perusteella en kyllä ymmärrä miksi noista punaisista kylteistä pidetään edelleen kiinni. Ja millä ihmeen järjestelmällä ambulanssikuskit siellä suhaa?! Toisaalta, kun muistelee sitä urputuksen määrää syrjäkylillä, kun Suomessa otettiin katuosoitteet käyttöön koko maassa ja pienimmätkin lehmipolut nimettiin...*huoh* Mahtaisivatkohan tsekit nousta kapinaan, jos punaisista luovuttamista ehdotettaisiin?

    VastaaPoista
  2. Joo, maarekisteristä minulle aina on mutistu jotakin epämääräisiä, kun olen perännyt noiden punaisten numeroiden tarkoitusta. En ymmärrä kaiken selville ottavan Radio Praguen selitystä sikäli, että miten talon purkaminen tai uuden rakentaminen voi aiheuttaa näin kamalaa sekaannusta, että tarvitaan koko kaupungin sotkeva, poukkoileva rinnakkaisjärjestelmä mukaan. Jotenkin epäilen, että tässä on taustalla eräs vanha ja edesmennyt keisarikunta byrokratioineen - taas kerran. Hyvä kysymys, nousisiko kapina, jos punaisista numeroista luovuttaisiin. Nykyään näemmä ihmiset valitsevat, mitä numeroita taloihinsa laittavat. Useimmat laittavat molemmat, mutta järjestys vaihtelee (kiinnostavaa sen kannalta, kun haet taloa osoitteen perusteella ja oletat, että ensimmäinen numero on se "normaali" numero), minun vuokraisäntäni pitäytyy siniseen, mutta Radotínissa moni näytti suosivan pelkkää punaista.

    VastaaPoista