Muchaa ja hänen teoksistaan kiistelyä

Kävin tänään vilkaisemassa tämän näyttelyn. Kannattaa kyllä käydä, jos kaupungissa olette!

http://www.czechtourism.com/e/muchas-slav-epic/

Runsaasti on aikaa, vuoden 2014 loppuun. Näyttelyn parasta antia oli minusta reilun puoli tuntia kestävä dokumentti, jossa käydään läpi kyseisten teosten omistussuhteita. Oli kiehtovaa katsella, kuinka dokumentaristit kävivät läpi erilaisia arkistoja ja niistä löytyviä papereita taulujen omistussuhteita koskien. Ilmeisesti pätevää paperia siitä, että Mucha olisi lahjoittanut taulut Prahan kaupungille ei ole. Maksaja löytyy ja jonkinlaista dokumenttia löytyy siitä, että taulut on luovutettu Prahalle.


Joka tapauksessa taulut oli viety sotaa pakoon Moravský Krumolviin, jossa ne ovat saaneet olla näytillä vain kesäisin. Talvisin niitä oli säilytetty linnassa, -2 asteen lämpötilassa... Nyt teokset ovat taas Prahassa, mistä moravskýkrumlovilaiset eivät luonnollisestikaan pidä. Mutta jotenkin ymmärrettävää, että ne otettiin heiltä pois. Uutta lopullista sijoituspaikkaa etsitään vielä, jos oikein ymmärsin.

Slaavit alkukodissaan ihmettelevät ilmeisesti säilytyspaikkakohua

 On sekin ihan ymmärrettävää, että voi tulla pieniä epäselvyyksiä omistajuussuhteista, kun taiteilija innoissaan lahjottaa tällaisen työn koko Tšekkoslovakian kansalle. Onhan siitä paperit tehtävä nykyajassa, ettei myöhemmin tule kiistaa, että kenelle teos kuuluu, vaikka juuri nyt olisikin konsensus siitä, että se on yhteistä omasuutta.

Slaavilaisen liturgia esitellään

Tässä vielä pari kuvaa näyttelystä.

Jan Hus Betlehem-kappelissa

Nuorten vala slaavien lehmuksen alla

Lehmus on tosiaan täällä pyhä puu, vähintään yhtä vahvasti kuin pihlaja Suomessa. Olen siihen jopa omassa tutkimusaineistossani törmännyt, kirjeessä, joka on kirjoitettu ennen Tšekkoslovakian valtion perustamistamikä on varsin mielenkiintoista.

Tässä vielä Wikipedia-artikkeli aiheesta.

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Slav_Epic

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Kuva
Arvostan vanhoja perinteitä, minusta on hienoa, että niistä pidetään kiinni. Kuitenkin on joitakin sellaisia tapoja, joista aika on mennyt ohi ja jotka kannattaisi vain katkaista. Täällä Tsekinmaalla on sellainen perinne, että pääsiäismaanantaina miehet piiskaavat  naisia. Ei tietenkään satuttaen, mutta huitovat kuitenkin oksilla ja risuilla, niitä jopa myydään pääsiäistä edeltävällä viikolla. Moni ostaa niitä ihan vain koristeeksi ja minäkin sitten hankin yhden ihan kuriositeettina ja siksi, että voin tänne blogiin laittaa havainnollisen kuvan. Kas tässä. Eilen illalla näin tosiaan nuoria miehiä metrossa näiden piiskojen kanssa, samoin tänä aamuna. Joukossa oli myös keski-ikäistyviä miehiä ja pikkupoikia. Olen aika sanaton. Niin ovat muuten myös prahalaiset, jos heiltä tästä perinteestä jotakin tiedustelee. Täällä nimittäin kyseinen perinne on vähemmän suosittu, vaikkakin minua varoiteltiin, että humalaiset miesryhmät saattavat yrittää piiskata ihan tuntemattomiakin naisia. Kaikk
Lue lisää

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Kuva
 Joskus elämä muistuttaa siitä, että kannattaa miettiä seuraavat askeleensa. Tai anakin huomata edessä oleva porrasaskelma. Muuten käy nimittäin näin. Mutta älkää säikähtäkö, nilkka on vain nyrjähtänyt, ei murtunut. Kaikki tämä tapahtui hotellin aamiaisravintolassa kiireisimpään aamiaisaikaan. Mikähän se siinäkin on, että kaatuessaan haluaa aina nousta mahdollisimman nopeasti ylös eikä ainakaan ottaa apua vastaan? Vaikka vahinko on jo tapahtunut ja kaikki sen näkivät. Eipä sitten muuta kuin Faustin taloon, elikä yliopistolliseen sairaalaan. Tämähän on minulle tuttu paikka, olen Pavelin partiolaista Jan Pfeifferia täällä jututtanut ja on hän minulle järjestänyt kertaalleen tänne fysioterapiajakson, kun kädestä meni tunto kokonaan. Mutta se on menneisyyttä, se. Myös professori Pfeiffer on jo tuonilmaisissa, mutta sairaala elää elämäänsä. Tarina kertoo, että Faust myi sielunsa, mutta minun ei tarvinnut tyhjentää edes pankkitiliäni. Eurooppalainen sairausvakuutus korvasi lääkärikäynnin j
Lue lisää

Novellini

Kirjoituskilpailuuni lähettämääni novellia on toivottu luettavaksi, joten tässä se tulee. Tehtävänanto oli, että tekstin pitää alkaa tuolla lauseella, joka on Elizabeth Bishopin runosta One Art . Muuten käsittelytapaa ei ollut rajattu. A Present to Field Marshal Mannerheim “The art of losing isn’t hard to master,” I thought when my mother gave me a brown package which I was supposed to take to Field Marshal Mannerheim.  Mannerheim is her great hero and she wanted to give him a present but she refused to take it to his palace herself because she was convinced Mannerheim would only speak Swedish. I did my best to make her believe that Mannerheim masters other languages as well, but it was all in vain. So off I went, not fully understanding why I had to do this. Why didn’t I, for once, say no.  It would only do good to my mother to practice her Swedish, should Mannerheim speak it. The night was darkening and I walked on an empty street carrying the brown package.  Mannerheim’s castle
Lue lisää